Tässä tekstissä kuvataan Milford Trackin päiväetapit 2-4, jotka kävelin 12.-14.1.2010. Muuta aiheeseen liittyvää: ensimmäinen päiväetappi, reittikartta.

Aloitan päivien 2-4 tarinan arvoituksella. Miksi kaikki alppikukat ovat valkoisia? Vastaan myöhemmin.

1263637133_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Päivä 2: 12.1.2010, 16,5 km

Clinton Hut -majan vartija Ross lähetti meidät aamulla matkaan kohti Mintaro Hut -majaa kehottaen pitämään silmät auki sinisen ankan tähden. Reitti kulki metsässä Clinton-joen vartta ylös. Toisinaan puiden raot paljastivat vesiputouksia joen toisella puolella.

1263632776_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kerran saatoin levähtää isommalla aukealla. Aukeat ovat parhaita taukopaikkoja, koska tuulen puhaltaessa Fiordlandin mäkärät (sandfly) eivät löydä perille puremaan verta. (Hyttysiä ja polttiaisia ei Uudessa Seelannissa ole - vain mäkäröitä, mutta sitäkin verenhimoisempia ja pistosjälkensä kutittavampia.)

1263636872_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yllä olevassa kuvassa Clintonin laakso jatkuu kauas kiertyen lopulta oikealla olevan vuoren taakse. Maorit kulkivat kesäaikaan tätä reittiä etsiessään greenstonea eli maorikielellä pounamua, Uuden Seelannin lievästi läpikuultavaa jadea. Greenstone oli maoreille arvokkainta ainetta. Siitä tehtiin mm. koruja ja aseita ja sillä voitiin käydä kauppaa.

Yksittäisten kävelijöiden tai ryhmien pitäessä taukoa kuka missäkin, samoja ihmisiä tapaa useasti päivän aikana. See you later! Itse kuitenkin päätin kävellä tämän päivän vauhdikkaasti kerralla majalle.

Vaihdoin kävelyreittiä parantelevan puiston työntekijän kanssa muutaman sanan.

1263636897_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hän mainitsi, että viereisessä joessa ui parhaillaan neljä blue duck -lintua, jotka ovat äärimmäisen harvinaisia. Ne elävät vain muutamassa joessa Fiordlandissa - ei muualla maailmassa.

1263636919_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Reitin varrella minulle itseään esitteli myös weka (sille ei tietääkseni ole vaivauduttu keksimään englanninkielistä nimeä, koska maorinimi istuu hyvin). Se on lentokyvytön ihmistä pelkäämätön kanalintu, joita näin myöhemmin perhekunnittain majojen lähistöllä ruokaa ruinaamassa.

1263636965_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Milford Trackin maantiede on yksinkertainen: Kun Clintonin laakso loppuu kallioseinään, on kivuttava polku ylös harjanteen päälle (Mackinnon Pass), josta laskeudutaan toiselle puolelle Arthur-joen laaksoon. Sitä jatketaan, kunnes saavutaan merelle Milford-vuonon pohjukkaan.

Päivän tavoite Mintaro Hut on Clintonin laakson puolella harjanteen juurella. Koska seuraavaksi päiväksi luvattiin sadetta ja sumua, näkymät harjanteen päältä olisivat pilalla. Siispä lähdin syötyäni kipuamaan polkua Mackinnon Passiin jo tänään, olihan keli lupaavasti puolipilvinen.

Liitän kuvia harjanteelta (yhden kuvan liitin jo 2 päivää sitten, kun kerroin tulleeni Milford Trackiltä pois).

1263637006_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Alla näkymä tulosuuntaan Clintonin laaksoon. Mintaro-järven yläoikealla puolella näkyy valkoisena täplänä Mintaro Hut.

1263637053_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pian muitakin patikoijia tuli harjanteelle. Alla oleva näkymä on Arthurin laaksoon.

1263637030_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vielä paremman näkymän sai vatsallaan makaamalla. Alla olevan kuvan minusta otti eräs engelsmanni.

1263449495_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Laskeuduimme takaisin Mintaro Hutille. Ylimääräinen 10 km patikointi ja 550 metrin nousu harjanteelle oli kannattanut tehdä.

Iltaohjelmassa oli jälleen "hut talk" eli rangerin noin tunnin kestävä puhe. Mintaro-tuvan vartija oli nuori innokas nainen, joka kertoi mm. majan riesana olevista kea-linnuista, maailman ainoista alppipapukaijoista. Ne kuulemma vievät kenkiä tupien edestä (kenkiä ei saa viedä tupiin). Kengät pitää ripustaa koukkuihin, josta keat eivät osaa niitä ottaa.

Kun sain tämän tiedon, menin heti ripustamaan kenkäni koukkuun. Kysyin rangerilta asuuko tämän majan lähellä kiwi-lintuja, Uuden Seelannin symboleita, lentokyvyttömiä siivettömiä suipponokkaisia karvapalloja. Kuulemma asuu. Näkeminen on harvinaista, mutta ääniä kuulee silloin tällöin öisin, monesti heti illan pimennyttyä (sain hyvän kuvauksen äänistä).

Päätin yrittää kuunnella. Jäin lueskelemaan kirjaa (Jung Chang, Jon Halliday: Mao) taskulampun valossa, kun tuvan aurinkokennoilla ladattavat lamput sammuivat klo 22. Muut menivät säntillisesti nukkumaan ja uneksimaan seuraavasta päivästä.

Luin kirjaa. Kuulin ulkoa kovaa linnun ääntä. Kea huutaa. Luin vielä 10 minuuttia. Menin ulos. Mitä näin? Kaksi patikoijaa ei ollut totellut vartijan kenkäneuvoa. Keat retuuttivat kenkiä pitkin terassia. Otin kengät kiinni ja sidoin nauhat, ripustin koukkuihin. Tässä vaiheessa yksi kea kiinnitti huomion lattialle jättämääni takkiin ja yritti napata sen. Ajoin keat hemmettiin, mutta ne palasivat. Okei, otin siis kuvan minusta ja keasta.

1263637070_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kiwi-lintuja en kuullut. Menin nukkumaan.

Päivä 3: 13.1.2010, 14 km

Heräsin varhemmin kuin muut ja lähdin patikoimaan Mackinnon Passiin ennen seitsemää samaa reittiä kuin eilen, mutta nyt rinkka selässä. Aamulla näet olisi keli paras.

Ylhäällä sää oli yhä sateeton, joskin pilvisempi kuin eilen. Otin nyt kuvia muihin suuntiin. Kaikki suunnat ovat komeita, sillä Mackinnon Passin joka puolella on vuoria.

1263637096_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Alla olen jo lähtenyt laskeutumaan Arthurin laaksoon.

1263637112_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Alempana vesiputoukset jylläsivät.

1263637187_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kilometrin laskeutuminen alas rinkka selässä ottaa jalkojen päälle, koska en pysty rennosti rullaamaan, vaan joudun jännittämään reisiä ja pohkeita. Niinpä otin kiitollisena vastaan mahdollisuuden ruokataukoon Israelin superpatikoija Tzurin kanssa, ja patikoida sivulenkki ilman rinkkaa Sutherland Fallseille, Uuden Seelannin korkeimmalle vesiputoukselle, 580 metriä.

1263637268_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Se oli täydellisen märkä kokemus. Kameran saattoi nopeasti suunnata putoukseen ja sitten kääntää pois. Onneksi oli sadetakki mukana. Harmittelen, etten laitattanut Tzuria kuvaan mittatikuksi, koska eihän tuo vesiputous näytä kuvassa yhtään miltään. Siksi sanon: Jos kuvassa olisi mies putouksen vieressä, hän olisi noin viiden kuvapisteen kokoinen.

Myöhemmin kuvasin saman putouksen kilometrien takaa. Kuvan etualalla virtaava joki on peräisin putouksesta.

1263637297_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Saavuimme Dumpling Hutille yhdessä Tzurin kanssa juuri kun luvattu sade alkoi putoilla. Tupien lähettyvillä on usein "swimming hole" eli hyväksi katsottu joen syvänne, jossa kävin virkistävällä naku-uinnilla, veden lämpötila +5C.

Otin ajankuluksi kuvia Dumpling Hutista.

1263637334_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Milford Trackin kaikki kolme tupaa ovat 40-paikkaisia. Sen on laskettu olevan sopiva määrä päivittäisiä patikoijia, jotta herkkä luonto ei häiriinny. Rajoitetusta kävijämäärästä johtuen Milford Track on maailman suosituin patikointireitti. Kun varasin tuloni tänne, tein sen 3 kuukautta ennakkoon ja silloinkin sain peruutuspaikan. (Entä milloin isommissa ryhmissä liikkuvat olivat varanneet reitin? Kuulemma heti heinäkuussa, kun varausjärjestelmä seuraavaa vuotta varten aukeaa. Muuten ei ehdi.)

Milford Trackin varaushinnaksi ("independent walkers") tulee pakollisine laivakuljetuksineen hiukan yli 100 euroa. Lisäksi Milford Trackia kävelee "guided walkers", joilla on omat tuvat. He joutuvat maksamaan yli 500 euroa. Ei pidä luulla, että guided walkin varauskaan hoituu viikon sisällä. Siihenkin pitää varata ainakin kuukausi etukäteen.

Alla yhden huoneen sisätiloja. Sininen kohde on makuupussini.

1263637355_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Dumpling Hutissa keittelytila on huoneista erillinen rakennus (kuten myös Clinton Hutissa, mutta toisin kuin Mintaro Hutissa).

1263637399_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Keittelyyn on valmiit kaasuliedet. Vesi tulee tiskialtaiden yläpuolisesta hanasta, johon se tulee jostain extrapuhtaasta purosta (niin tulee myös huuhdeltavien vessojen vesi). Tiskialtaiden vesi johdetaan maahan (en tiedä yksityiskohtia). Kaikki omat roskat viedään pois, sillä sellainen on Uuden Seelannin systeemi.

Keittelytilan seinillä on julisteita, tietoa historiasta ja luonnosta.

1263637499_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Niinpä opin, että Milford Trackillä on kaksi isää: Donald Sutherland, joka muutti ensimmäisen ä reitin loppuosaan eli Milford Soundiin (ja mm. löysi Sutherlandin putoukset 1880). Quintin Mackinnon, joka löysi ja kulki ensimmäisenä reitin Te Anau -järveltä Milford Soundiin Mackinnon Passin yli 1888.

Mackinnonista tuli Milford Trackin ensimmäinen opas, sillä (metsästys)retkien järjestäminen aloitettiin heti, kun reitti oli löydetty. Sutherland perusti Milford Soundiin hotellin, johon retket päättyivät. Tällä tavalla Milford Track on myös maailman vanhin patikointireitti.

Tuvan seinältä luin hupaisia/traagisia kertomuksia ensi vuosien retkistä, jossa sanomalehtien toimittajat ovat olleet mukana. Ihmiset valittavat lintujen jatkuvaa huutoa - myös sellaisten lintujen, jotka ovat sittemmin kuolleet sukupuuttoon tai ovat erittäin uhanalaisia.

Miksi linnut ovat uhanalaisia tai kuolleet sukupuuttoon? Ihmisen tyhmyyden tähden. Uudessa Seelannissa ei ole ollut alunperin nisäkkäitä (paitsi lepakoita, hylkeitä ja valaita). Maorit toivat rotan, joka tuhosi monien lintulajien populaatioita. Englantilaiset toivat kärpän, joka oli tarkoitettu vähentämään kaneja, mutta löysi helpommin ravintoa lentokyvyttömistä linnuista ja niiden munista. Englantilaiset toivat myös opossumin ajatellen sitä lajin pelastukseksi, koska se oli Australiassa vähentynyt, mutta se löysikin vahingoksi asti liikaa elintilaa Uudesta Seelannista. Myös villiintyneet kissat ovat ongelma.

Kärppä on nyt levinnyt kaikkialle Uuden Seelannin Etelä- ja Pohjoissaarelle. Jos ei mitään tehdä, kiwi-linnut ja blue duck kuolevat sukupuuttoon ennen pitkää. Onneksi tehdään.

1263632749_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuo laatikko on kärppäansa. Vartijat tarkistavat numeroidut ansat viikoittain (en ole varma kuinka usein?) ja raportoivat määrät eteenpäin. Tuvan seinällä kaaviot osoittavat, että kärppien määrä Clinton- ja Arthur-jokien laaksoissa on vähentynyt 2000-luvulla.

Toisaalta vuosittain selvitetään myös pesivien kiwien ja blue duckien määrät ja poikastuotto. Lintujen jaloissa on lähetin. Niiden avulla pesät on löydetty ja lähelle asennettu nettikamerat, jotta kuolinsyyt voidaan nähdä nauhoilta (tuvan seinällä oli kuva, jossa kärppä hyökkää blue duckin kimppuun).

Taidatte kyllästyä? OK, ei tästä enempää, mutta se vielä, että opossumit puolestaan hoidetaan myrkkysyöteillä. (Miten rotat ja villikissat, sitä en tiedä.)

Lisäksi Fiordlandin kansallispuiston suuret sademäärät tekevät alueesta poikkeuksellisen. Clintonin laaksossa sataa vuodessa 7 metriä, Arthurin laaksossa 9 metriä ja McKinnon Passissa 11 metriä. (Suomessa sataa vuosittain keskimäärin 50 cm.) Se tarkoittaa, että kasvimassaa on valtavasti mm. erilaisina sammaleina eri pinnoilla ja ruokaa on yllinkyllin mm. kiwi-linnuille, kunhan kärppien määrä pysyy kurissa.

1263637159_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuohon kaatuneeseen puuhun työnsin kokeeksi sormen todetakseni, että sammalta on joka puolella 5 cm tai enemmän.

Asiaan. Kysyin kolmannen päivän hut talkin jälkeen Dumpling Hutin rangerilta asuuko täällä kiwi-lintuja lähellä. Asuu. Niin päätin laittaa herätyksen klo 1 yöllä. Astuin ulos. En ikävä kyllä kuullut muuta kuin sadetta.

Päivä 4: 14.1.2010, 18 km

Vaikka Milford Trackin viimeinen päivä on pisin, se on aika helppo, koska kuljetaan tasaista lievää alamäkeä. Nyt lähdin heti Aucklandin oman pojan Nigelin perään. Sadetta oli luvassa aamuksi, mutta olikin vain usvaa, ei sadetta.

1263637607_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Matka oli helppo jakaa käytettävissä olevalla ajalla. Nopeasti havaitsin, että aikaa oli yllin kyllin. Hidastin tahtia ja pidin hyvän lounastauon.

Alla Australian kolmikko etenee vettä putoilevan seinämän viertä.

1263637634_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Reitin lopussa joki, jota olimme seuranneet Mackinnon Passista alkaen, laskee koskena mereen, Milford-vuonon pohjukkaan.

1263637689_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Milford Track päättyy Sandfly Pointiin.

1263637753_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kokeumuksia vertailtiin. Australialainen pariskunta sanoi nähneensä kiwi-linnun juoksevan polun yli tämän päivän etapilla. Olivat saaneet valokuvankin, joskin huonon.

Jonkinlainen hengellinen kokemus tämä kiwi-linnun pelastamisyritys on. Sellainen se on minunkin yritykseni edes kuulla vähän kiwin rapsutusta pusikossa kello 1 yöllä. Suomen kansalliseläin on karhu, mutta kannattaisi vaihtaa Saimaan norppaan. On paljon parempi, että kansalliseläintä täytyy suojella, kuin että ampua häirikkökarhu.

Milford Soundin rannat ovat jyrkät. Monessa paikassa seinämä putoaa suoraan veteen. Siksi kuljetus Sanfly Pointista eteenpäin kulkee laivalla.

Toisen kerran elämässäni ihailin tämän uskomattoman vuonon geometriaa.

1263637725_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä on jotain ainutlaatuista. Niin kokivat myös muinaiset maorit. He näet selittivät mäkäröiden synnyn (englanniksi "sandfly", maorikielellä "namu") seuraavasti: Luontoäiti huomasi, että Milford Soundin vuono on liian kaunis ihmiselle. Siksi se loi mäkärät, jotta ihmisillä ei olisi liian kivaa.

Bussikuljetus nappasi minut takaisin Te Anauhun, jossa olin vielä yhden yön teltassa. Sen jälkeen jatkoin sielä takaisin tänne Dunediniin. Siitä lisää myöhemmin.

Ai niin. Miksi vuoriston kukat ovat valkoisia? Noh, vuoristossa ei ole mehiläisiä, joita värikkäät kukat yrittäisivät houkutella. Vuoristossa kukkien pölytystä hoitavat yöperhoset. Yöperhoset puolestaan pitävät valosta, niinpä kukan kannattaa olla valkoinen, jotta yöperhonen pölyttäisi sen.

Briefly in English. Stories and photos from the days 2-4 of the Milford Track hiking route.