Perinteinen Avokanoottiyhdistyksen Baltia-vappuretki 2012 tehtiin toistamiseen Latvian Gaujajoelle (vuoden 2011 Gauja-retkikertomus tässä). Gaujan yläjuoksua Sinolen kylästä alas Valmieraan olivat minun lisäksi tutkimassa Jyrki Uotila, Tuomas Tuomi ja Tiina Kujansuu.
Logistiikkaa helpotti Valmierassa toimiva Baili camping, jonne ajoimme nukkumaan päivää ennen aloitusta. Monipuolista Baili campingia voi suositella, sillä se paitsi majoittaa mökkiin myös hoitaa melontakuljetukset, vuokraa kanootit ja toimii talvella laskettelukeskuksena.
Mäen alaisessa lammessa majailee majava.
.. joka säikähtää, jos heilauttaa kättä.
Perjantai 27.4.2012. Karhumainen johtaja Valdis sitoo kanootit peräkärryyn.
Lähtö Sinolen sillan yläpuolelta.
Alussa on monta kilometriä pitkiä virtapaikkoja, kanootti rullaa ihanasti.
5 km jälkeen pienen kynnyksen ohitus.
.. vaikka olisi sen voinut laskeakin kuten teki Tuomas.
Kevät on aikainen Baltiassakin. Koivuissa vasta silmut.
.. jalopuissa ei silmujakaan. Pienen kylän ohitus.
48 km jälkeen majoituimme joen laitaan.
Lauantai 28.4.2012. Leirin paikan olisi voinut valita paremminkin. Tuomas meloo joen toiselle puolelle aurinkoon lämmittelemään, kun muut pakkaavat varjossa.
Keväinen joki.
Jatkuva tasainen virta.
Sommittelua virrassa.
Maatauko Gaujienan kylässä. Kävin ostamassa jäätelöt. Latvian sana veikals = kauppa.
Taloja.
Vanhempia taloja.
Kun tulimme Mustjoen haaraan, tästä eteenpäin joki oli minulle tuttu. Meloimme Mustjokea 2 km vastavirtaan Latviasta Viroon, jotta pääsimme näkötornille.
Avarat näkymät.
Tornin alla on kulttuurihistoriallinen retkikohde = tietoa Mustjoen historiasta. Tuomas testaa keinua.
Yksinäinen kalastaja Mustjoella.
Mustjoen tulva näkyy joella. Veden ympäröimä tammi.
Lauantaina yhteensä 45 km. Gauja (virolaisittain Koiva) on tässä rajajoki. Majoituimme Viron puolelle.
Sunnuntai 29.4.2012. Jyrki kertoi yöllä klo 3-4 kuulleensa villisian telttansa vieressä. Mitä muuta se "röhkintä" voisi olla? Siitä puhuttiin tovi, mutta mitään merkkejä ei maastossa näkynyt.
Lähtö jyrkästä rinteestä joelle.
Kalastajia näkyi pitkin matkaa.
Minä: Huomaatteko, että tässä ei virtaa ollenkaan?
Tiina: Juu, entä sitten? Ei saa keskeyttää, kun keskustelemme Jyrkin kanssa aiheesta X.
.. kuluu minuutti ..
Minä: Eikös olekin tutun näköinen silta?
Jyrki: Jaa, mentiinkö me tuon ali vasta äsken?
Minä: Olet oikeilla jäljillä.
.. kuluu 10 sekuntia ..
Tiina: Siis mitä ihmettä, onko me menty ympyrä? (Tarkistaa GPS-paikantimesta.) Ei voi olla.
Jyrki: Eli tämä onkin saari?
Minä: Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että melotaan extraa.
Rento ruokatauko.
Maastosta löytyy jotain.
Tämä afrikkalaisvaikutteisesti koristautunut ludelaji parittelee liittämällä peräpäänsä yhteen.
Mikä laji? Tietääkö joku tarkemmin?
Päivitys 10.5.2012: Kyseessä on tulilude, joka esiintyy harvinaisena Suomessakin.
Poseerausta joella. Hiekkakivitörmässä törmäpääskyn pesiä.
Sunnuntaina 47 km. Pystytimme teltat kolmanneksi yöksi nätille paikalle.
Maanantai 30.4.2012. Aamuverryttelyä, kuvassa minä.
Vedin aamujumpan kuten aiempina aamuina. Tällä kertaa selostin:
Tervetuloa aamujumppaan. Tänään joukkoomme on liittynyt viides jäsen, Reino. (Puristin Reinon kupeita, jolloin se sanoi röh röh.) Reino on villisika. (Asetin Reinon varustesäkin päälle katsomaan meitä.) Aloitetaan hartioiden levyisellä haara-asennolla...
Jumpan jälkeen kaikki halusivat tutustua Reinoon. Varsinkin Jyrki, joka oli kuullut villisian röhkintää telttansa ulkopuolella toissa yönä. Oikeasti se oli ollut Reino, tai siis minä hiiviskelemässä. Jyrki oli pettynyt, koska olisi halunnut pitää mielikuvan, että aito villisika oli lähestynyt häntä.
Jos tekin haluatte tutustua Reinoon, olen tehnyt siitä pienen videon (alla).
Viimeisen päivän antia. Saareen ajautunut puukasa.
Jäätelön haku Strencin kaupungin kaupasta. Kuvassa Tuomas.
Sää on vapun aatolle käsittämättömän lämmin, +23 astetta.
Strencin kaupungin jälkeen on 3 km kiivaampaa virtaa, osin helppoa I-luokan koskea. Sitten jossain vaiheessa Gaujajoen mutka, se kaikkein komein.
Vertailuksi sama paikka vuonna 2011 (ylempi kuva aamupäivällä, alempi iltapäivällä).
Kahvitauko.
Hitto, kun näitä jänniä hyönteisiä ei tunne. Hyvin graafinen ilmestys. Pituus päästä häntään ~4 cm. Tunteeko joku muu?
Päivitys 10.5.2012: Kyseessä on jokin vesiskorpionilaji, jonka takaruumiin uloke ei ole metsästyspiikki vaan hengitysputki.
Reitin lopussa on Valmieran koskipujottelurata, jonka laskimme läpi vaivatta.
Maanantain melonta 43 km. Loppukuva Valmierassa. Odotamme tuossa kyytiä takaisin leirintäalueelle.
Neljässä päivässä 183 km kuulostaa paljolta, mutta oli leppoisa. Virtaus auttaa. Meloimme kunakin päivänä noin 6 tuntia keskivauhdin ollessa 8,1 km/h. Pidimme joka päivä reilut ruoka- ja kahvitauot. Ilman virtaa olisimme samassa ajassa päässeet vain 120 km.
Pienenä miinuksena voi mainita Gaujan yläosan maisemien yksitoikkoisuuden. Vahvan virran huuma on kiva, mutta meloja kaipaa myös vaihtelua.
Baili campingin johtaja Valdis antoi meille esitteitä muista paikallisista joista (kaikki sopivat aloittelijoille):
- Gaujan alaosa Valmierasta merelle -- sen olen melonut 2003, tosin vain Siguldaan asti, voin suositella, kauniita keltaisia hiekkakivikanjoneita.
- Salaca -- sen meloin 2009 ja on kaikista näkemistäni Baltian joista kaunein, punasävyisiä hiekkakivikanjoneita ja pieniä kaupunkeja, joista voi ostaa jäätelöä. Timo Ripatti on kirjannut muistonsa Salacan retkestämme tänne.
- Ruja -- tämä 78 km pitkä joki on minulle uusi (se laskee pohjoisesta Burtnieks-järveen, josta Salaca alkaa). Ruja menee tulevien vuosien listalle.
Hauska retki jälleen. Jos jokin yllä mainittu joki kiinnostaa, anna kuulua.
Kommentit