Enpä odottanut Nahuel Huapin kansallispuistossa Argentiinassa kulkevan patikoitireitin olevan näin upea -- yksi maailman kauneimmista patikointireiteistä, vertailukelpoinen Uuden Seelannin komeimpiin vuoristopolkuihin.

1327191022_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aloitan alusta. Olen Barilochessa toista kertaa. Ensi kertaa kävin täällä heinäkuussa 2010, kun Argentiinassa oli auringonpimennys. Silloin oli talvi ja vuorilla lunta, patikointireitit kiinni paitsi alku- ja loppuosat. Pienet retketkin jo tekivät vaikutuksen -- samoin Argentiinan ystävälliset ihmiset ja toimiva yhteiskuntarakenne, toimiva internet -- tänne on tultava uudestaan, kun on kesä!

Lähdin Nahuel Huapille varhain 14.1.2012. Tarpeettomat tavarat jätin Barilochen keskustan hostelliin. Bussilla pääsin Lago Gutierrezille, josta 3 km jälkeen polun alkuun.

1327178310_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Alku on mahdottoman helppo, silta jopa puolimetrisen puron yli.

1327178339_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Reitti jatkuu tasaisena Lago Gutierrezia myötäillen.

1327178369_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hiekassa on muurahaisten pesiä, jotenkin graafisia ilmestyksiä.

1327187328_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kyltitys on selkeä, refugio Frey kohteeni.

1327187351_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Parin tunnin kuluttua alkaa ylämäki. Saavuin sillalle, josta oheistan talvikuvan (6.7.2010) ja kesäkuvan (14.1.2012).

1278539800_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1327187374_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sen jälkeen Petricekin maja, joka oli 2010 talvivaellukseni päätepiste (oli käännyttävä takaisin ennen kuin pimeni, talviretkestä 6.7.2010 lisää täällä).

1278539858_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1327187395_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jatkoin rinnettä ylös vielä vajaan tunnin (yhteensä 900 metriä nousua, 3 ja puoli tuntia polun alusta), kunnes saavuin refugio Freylle, johon mahtuu 40 nukkumaan.

1327187417_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Refugio Freyn pihalla on koko ajan toimintaa, sillä se on nuorten kalliokiipeilijöiden mekka.

1327187438_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Refugio Freyn menu. Hinnat eivät ole juuri laakson hintoja korkeammat.

1327189003_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Miten tämä saadaan toimimaan vuoristossa? Sähköä näyttää tulevan pienestä tuulivoimalasta, vesi tulee korkeammalta vuoristosta Laguna Shcmoll -järvestä, mutta kuka kantaa paikalle ruoan raaka-aineet? En jäänyt kyselemään.

Olen joskus nähnyt Alppien vastaavissa refugioissa köysiradan, jota kautta voi toimitta materiaalia ylös, mutta täällä ei ole sellaista. Refugion vieressä on pieni puinen tasanne, mutta tuskin helikopteri siihen voi laskeutua. Ja vaikka voisikin, en usko, että ruoat tuodaan ylös helikopterilla -- hinnat olisivat korkeammat. Ei, en tosiaan ymmärrä.

Mutta muuten. Refugio on käsittämättömän upealla paikalla. Se sijaitsee Laguna Tonchek -järven rannalla, jota ympäröi joka puolelta graniittiseinät.

1327187557_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Heti perään iltakuva.

1327187590_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuuma aamupäivä. Naiskiipeilijät (ja mieskiipeilijöiden tyttöystävät?) uiskentelevat järvessä pikkubikineissään.

1327187459_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

En kantanut mukanani telttaa, sillä olin ajatellut yöpyä refugiossa. Tarjolla oli siskonpeti-tyyppinen yö patjoilla. Kun näin ihmispaljouden, päätin kuitenkin rakentaa laavun pressusta ja köydestä, joita kannoin mukanani (kivet oli pinottu valmiiksi). Kiva näkymä järvelle.

1327187534_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toinen suunta. Näettekö korkean graniittipylvään?

1327187506_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Siellä on pikkuruisia kiipeilijöitä neljä.

1327187481_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

En ymmärrä kalliokiipeilystä juuri mitään. Iltapäivällä pari kiipeilijää oli kallion päälläkin. Sykähdyttävää toimintaa, joka näyttää kuolemanvaaralliselta.

Lepäilin pari tuntia laavun varjossa. Yli 30 asteen kuumuus on merkittävä hidaste, mutten voinut olla paikoillaankaan. Kiedoin valkoisen liinan päähäni, lähdin liikkeelle ja join jatkuvasti vuoripuroista. Mihin menin? Sen neuvoi ostamani kartta, johon oli merkitty helppoja lisävuoripolkuja.

1327188855_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Helppoja ja helppoja. Tämä retki auttoi määrittelemään omat rajani seuraavasti: Jos pääsen ilman käsiä eteenpäin tai korkeintaan yhdellä kädellä auttaen, polku on minua varten. Jos tarvitsen kaksi kättä, niin polku ei ole minua varten, jos siitä ei ole muuten pakko mennä. Niinpä en jatkanut yllä olevassa tapauksessa eteenpäin, vaikka se oli kartalla "helppo" ja sinänsä olisin siitä toki ylös päässyt.

Vaikka Nahuel Huapin maasto on puurajan yläpuolella yleisesti ottaen rutikuiva, vuoripurot muodostavat Tonchek-järven taakse keidasmaisia alueita.

1327188974_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lammikoissa näkyi jonkin sammakkolajin nutipäitä. Järvellä on myös muutama hanhityyppinen lintu, jotka saavat ravintonsa... äh, joku muu saa selittää mistä?

1327188902_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aiemmissa panoraamakuvissa Laguna Tonchek on kalliojyrkänteiden reunustama. Hämmästyin, kun seuraavan päivän patikointireitti oli kartassa merkitty jatkuvaksi järven takaa olevan jyrkänteen yli. Miten ihmeessä? Nyt kun liikuin pelkän päivärepun kanssa, tarkistin asian. Jyrkänteen yli tosiaan kulkee polku, vaikka se ei hahmotu kauempaa. Se on merkitty punaisin täplin isoimpiin kiviin ja kallioihin.

1327189059_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Askel askeleelta löysin reitin. Ylhäällä oli seuraava järvi, Laguna Schmoll.

1327188945_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kävin uimassa, kylmää vettä, aah. Schmoll-järvessäkin on joka puolella jyrkänteet. En kuitenkaan lähtenyt enää harjoittelemaan sen yli kipuamista, kun periaate oli jo tullut tutuksi.

Palasin laavulle. Aurinko laski vuoren taakse.

1327189035_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Porotus lakkasi, ilma viileni. Aah. Yön aikana laavu toimi hyvin, mitä nyt kerran tuulenpuuska heitti hiekanmurusia kasvoille.

Heräsin klo 5, sillä halusin liikkeelle aikaisin. Näin voisin hyödyntää aamun viileämpiä tunteja. Kuva Schmoll-järvestä, kun olen jo kivunnut sen reunan päälle.

1327189110_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ylänköpätkän pituus on 300 metriä. Näkymä toisella puolella. Tuonne alas pitäisi sitten mennä.

1327189131_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun katson karttaa, ilmenee, että alas mennään vain käymään, jotta päästään taas ylös kuvan keskellä olevan laakson takaisen jyrkänteen yli.

Mutta ensin alas. Hankalaa on. Pakkaan kameran ja vapautan molemmat kädet. Etenen hitaasti. Joka askel on arvioitava: voiko se kivi liikkua, jolle laitan painon vai ei? Välillä allani on kerros liikkuvia pikkukiviä. Silloin astutaan kantapäällä ja annetaan kivien ja hiekan valua kengän alla, koska liuku pysähtyy muutamaan kymmeneen senttiin. Eräänlaista hiihtämistä.

Alhaalta alkaa nousu jokilaaksoa ylös. Ohitan leirin, jossa kymmenkunta patikoijaa on telttaillut viime yön. Kaikki ovat barilochelaisia. Harva puhuu englantia.

Vihdoin toisella puolen luon katseen taaksepäin.

1327189152_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jostain tuolta kuvan keskipaikkeilta oikealle ylitin harjanteen ja aloin laskeutua.

Toinen näkymä. Olen lukenut, että yksi merkittävä huippu täällä on Cerro Catedral. Sen täytyy olla tuo kaksitorninen.

1327190915_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Harjanteen ylityksen pituus on vain 2 metriä. Panoraama toiseen suuntaan.

1327189177_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Alhaalla on Laguna Jacob, jossa sijaitsee seuraava refugio, jos oikein tarkkaa katsettaan.

1327190943_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Käsittämättömän upeaa. Tulee mieleen Uuden Seelannin Routeburn track, jossa laskeudutaan Mackenzie-järven tupaan samaan tapaan. Kuvia sieltä olen joskus laittanut tänne.

Mutta laskeutuminen ei ole Uuden Seelannin kaltaista, jossa polku siksakkaa vehreässä maastossa tai, jos siihen ei ole mahdollisuutta, on rakennettu portaat vuorelta alas. Täällä laskeutuminen on jälleen vaativa ja minulle hidas.

1327190969_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Perässä tulevat barilochelaiset saavuttavat minua, mutteivät kuitenkaan pyri ohi, kohteliaisuudesta kenties tai paremminkin siksi, että rinnettä alaspäin mennessä on vaarana irrottaa vieriviä kiviä alempana menevän niskaan.

Patikointi refugiolta refugiolle kesti 6 tuntia. Jacob-järven refugion nimi on San Martin.

1327190997_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Löydän varjoisan laavunpaikan puiden siimeksestä. Ruoan laittoa. Jälleen tarvitsen kaksi tuntia lepoa ennen lisälenkkiä. Sopiva kohde on Laguna Los Tempanos, jonne ehdin alle tunnissa.

1327191022_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Käsittämättömän upeaa. Kipuan graniittirinnettä ylös reilut sata metriä, mutta visuaalinen näkymä ei jälkikäteen arvioituna ole parempi.

1327191052_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Los Tempanos-järven vierellä pieni ihminen.

1327191118_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kohisevat äänet kertovat jäätiköiden jatkuvasta sulamisesta puroina järveen. Missä puro, siellä keidas vihertää, tosin vain 5 metriä puron molemmin puolin.

1327191182_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Paluu takaisin Laguna Jacobille.

1327191232_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Refugion liepeillä juttelin pitkään tsekkipariskunnan kanssa. Paitsi patikointi ja seuraavat mahdolliset vuoristokohteet puheenaihe on aina jääkiekko, johon kuuluu toisen maan parhaiden pelaajien muistelu. Ensin tulee Teemu Selänne, sitten Saku Koivu, kolmantena Jarkko Ruuttu. Muistakaa sanoa, että olette häpeissänne, kun Ruuttu tyrmäsi Jaromir Jagrin jossain MM-kisoissa, niin olette parhaat ystävät.

Rakentamani laavun testausta.

1327191256_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lörppö laavu, mutta kelpaa. Ennusteessa ei luvata sadetta. Jos sataisi, ei tämä suojaisi, mutta antaa reagointiaikaa. Suunnittelen näin: Jos alkaa sataa, kääräisen tavarat pressuun, itse menen refugioon odottamaan sateen vähenemistä. Tai toinen ratkaisu: kääriydyn tavaroineni pressuun kuin burrito, jossa itse olen sisällä nakkina.

Seuraavalle patikointipäivälle Andien patikointiopas (mukana kantamani monistesarja) kehottaa jatkamaan vuoren harjanteita pitkin refugio Negrolle, mutta paikalliselta alppinistiyhdistykseltä ennen retkeä saamani tiedon mukaan polku on liian haastava. Sitä se todella onkin, en selviäisi edes alusta (kuvan oikea puolisko on paikka, josta kuvasin Laguna Los Tempanosta).

1327191154_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Minun kaltaisille turisteille suositeltu viimeinen patikointipäivä on helppo. Aluksi muutama hankala kohta, jossa laskeudutaan jyrkästi.

1327191277_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ylitetään virta kiviä pitkin käyttäen apuna köyttä.

1327191302_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kävelyä bambumetsässä.

1327191353_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sillan yli ja kohta sen jälkeen saksalaispariskunnan ohitus.

1327191373_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

He olivat olleet yötä maastossa refugioalueen ulkopuolella, mikä on ainakin tässä kansallispuistossa samaan tapaan sallittua kuin Suomessa. Jos jossain tietyn joen varrella ei saa leiriytyä, se kerrotaan kyltein. (Refugioissa on se etu, että siellä on tarjolla alkeelliset vessat. Muuten ohjeena on kaivaa kuoppa vähintään 100 metriä joesta, kakkia siihen ja peittää jäljet kuin kissa.)

Kukkien keskellä.

1327191395_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kansallispuistosta poistumisen jälkeen oli kahta tietoa kulkeeko tällä hiekkatiellä bussi vai ei. En jäänyt pohtimaan, vaan kävelin 5 km kohti päätietä. Kun oli 50 metriä jäljellä, takaani tuli bussi, joka vei Barilochen keskustaan.

Google Earth -kuva. Lähtö oikealta, keskeltä vuorten yli, lopetus taakse keskelle.

1327192298_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ihan tällaisia en ole Uudessa Seelannissakaan kävellyt. Yleensä siellä vuoriharjanteiden ylityksiä on yksi, kun tässä oli kaksi.

Nahuel Huapin reitin arvoa mielessäni laskee oheistiedon puute. Keitä olivat herrat Tonchek, Schmoll ja Jakob, joiden mukaan järvet nimettiin? Liikkuivatko mapuche-intiaanit 1700-luvulla näillä seuduilla? Mitä he etsivät? Mitä luonnossa on sittemmin muuttunut? Tällaisten puutteiden takia Uuden Seelannin patikointireitit ovat yhä mielessäni ylimpinä, sillä ne tarjoavat nautintoa niin silmille kuin aivoille. Molempia ihminen tarvitsee.

Hain hostellilta sinne jättämäni tavarat ja siirryin seuraavaksi yöksi Petunia-campingiin, jota olin käyttänyt jo auringonpimennysretkellä 2010. Petunian sijainti näet tarjosi mahdollisuuden yhdelle lisäpatikoinnille. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.