Hyvää joulua 2010 sinulle lukijani.
Vietin aatonaattoa Merapi-tulivuorella Indonesiassa, joka purkautui 2 kuukautta sitten 27.10.2010. Noin 30 ihmistä jäi tulikuuman pyroklastisen tuhkapilven alle ja kuoli.
Logistiikka: Kysyin Merapin patikointia matkatoimistosta Yogyakartan hotellialueen lähellä. Ensimmäinen toimisto sanoi, että alue on vaarallinen. Toinen toimisto sanoi, että he ovat eksperttejä, otetaan varaus vastaan. He ohjeistivat minua hankkimaan omat välineet ja nehän minulla jo olivat. Ostin vain ruoan.
Indonesiassa patikointi tapahtuu usein yöllä, koska yöt ovat selkeitä eikä sada. Aamun valjetessa ollaan vuoren huipulla ja otetaan valokuvia. Sitten laskeudutaan alas ennen kuin sade alkaa. Menin matkatoimistoon klo 22, josta kuski ajoi minut vuoristokylään, jonka nimi oli Selo. Tietysti pyrin nukkumaan ennakkoon, jotta pysyisin patikoidessa hereillä.
Kylässä kyselin miten purkaus oli vaikuttanut, montako ihmistä oli kuollut? Ei ketään tästä kylästä. Kuolleet olivat vuoren eteläpuolella, ei pohjoisella. Oppaakseni sain Glondorin. Kysyin häneltä hiukan peloissani montako kertaa hän on ollut Merapilla purkauksen jälkeen, onko reitillä vaarallisia kohtia, jossa on kuumaa laavaa? Ei kertaakaan, vastasi Glondor, ja nauroi sydämellisesti päälle. Hullunrohkeudesta ei ollut kyse, vaan Glondorilla on vain mainio luonne, hän näet naureskelee monelle asialle. Jotkut muut ovat käyneet vuorella, hän sanoi, pelkoa ei ole.
Lähdimme matkaan New Selo -kansallispuistoon kello 1.
Täysikuu valaisi kulkuamme, mutta otsalamppuja tarvittiin. Tauolla otin kuvan viereisestä Marbabun vuoresta.
Purkauksen yhteydessä kävi kuulemma niin, että Merapin apinat juoksivat rinnettä alas ja ryhtyivät asuttamaan Marbabua.
Kesti 3,5 tuntia, kunnes pääsimme "station kolmoselle". Otin kuvan kohti länttä, jossa kuu valaisi pilvimeren.
Olin taas heittämässä reppua selkään, kun Glondor sai minut tajuamaan, ettei pitemmälle pääse, olemme jo perillä. Heitin siis taukotakin niskaan ja ryhdyin evästelemään. Vieressä 300 metriä ylempänä puhkui Merapi rikinkatkua ja valkoista kaasua. Valo alkoi lisääntyä.
Mikä oiva valaistus auringon nousua odotellessa.
Kun aurinko oli noussut, otin silhuetin Glondorista (kyseessä on rakennettu kuva, ohjeistin haluamani asennon).
Glondor kuvaa sivuhuipulta tulivuorta, jonka rinteet ovat yhä kuumat.
Yllä olevan kuvan alaosassa oli ennen ruohikko, jossa kyläläiset telttailevat viikonloppuisin. Nyt se on täynnä tuhkaa, jonka sadevesi on uurtanut harmaaksi.
Lähdimme laskeutumaan.
Vertailuksi laitan Google Earth -kuvan, jossa on päällä GPS-reitti. Aivan huipulla emme siis käyneet, mutta korkeutta kiipesimme 1150 metriä.
Tulkintani kuvasta: Google on tulivuorenpurkauksen jälkeen päivittänyt Merapin ympäristön satelliittikuvat. Vuoren huipun valkea väri ei ole lunta vaan näyttää kuinka suuri osa peittyi tuhkaan täysin.
Nyt seuraavaksi menen täällä Indonesiassa toiseen tulivuoripaikkaan (Bromo). Jos siellä ei ole nettiyhteyttä, seuraava päivitys voi kestää. Hyvää joulua.
Kommentit