Stewart Islandille mennään, jotta nähtäisiin kiwi-lintu luonnossa. Näinkö vai en, siihen palaan myöhemmin. Ainakin saaren tiekylteissä niistä leikkisästi varoitetaan.

1264375025_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Maantiedettä. Stewart Island eli Rakiura on Uuden Seelannin saarista kolmanneksi suurin.

1264378194_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Siellä asuu 400 asukasta. Tärkein nähtävyys on linnusto, sillä Pohjois- ja Eteläsaaren pahin tuholainen kärppä ei ole levinnyt Stewart Islandille (rottaa, kissaa ja opossumia kuitenkin tavataan).

1264377483_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Koska bussien ja lauttojen aikatauluja ei ole sovitettu järkeviksi, vietin yhden yön Invercargillissa teltassa sadetta kuunnellen.

Perjantain aamulautta toi retkimiehen Obaniin. Marssin ensi töiksi DOC-toimistoon (Department of Conservation), joka myy oikeuksia yöpyä tuvissa, joita on ympäri saarta. Tupien varaan voi suunnitella vapaasti eri patikointireittejä. Suosituin on Rakiura Track, pieni kierros, jota varten ostin kaksi tupayöpymistä, hinta 2 x 5 euroa.

1264377579_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ennen kuin lähdin Rakiura Trackille, kävin Ulva-saarella, joka näkyy yllä olevassa kuvassa alempana keltaisena kohteena.

Miksi Ulva? Se on maailman luokan lintuparatiisi, josta näin Suomessa tv-dokumentin joulukuussa 2009. Kaikki pedot (myös rotta ja kissa) on hävitetty 1996. Oli mukava yllätys, että sinne pääsee päiväretkelle, kunhan maksaa venetaksille. Rajoituksia on: yötä Ulvalla ei saa olla eikä poistua merkityiltä poluilta, kaikkiin saaren osiin ei pääse.

1264375309_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Venetaksin heitettyä Ulvalle tein ruokaa. Weka (sama lentokyvytön kanalintu, joita näin Milford Trackilla) tuli ruinaamaan jämiä.

1264374967_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lintuja Ulvalla tosiaan näkee. Vierailijoille jaettava euron hintainen tunnistusopas auttaa. Esimerkiksi alla robin (en tiedä lajien suomenkielisiä nimiä).

1264375189_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaikki vuotta vanhemmat linnut on rengastettu. Näin kantojen kokoa seurataan. Muista metsän linnuista tunnistin mm. saddleback, tui, tomtit, rifleman, fantail, wood pigeon, grey warbler, bellbird, papukaijalajit parakeet ja kaka. Vesirajan linnuista näin cormorantit (paikallisia merimetsoja), oystercatchereita (paikallisia meriharakoita) ja yhden little blue pingviinin meressä, jotka pesivät saaren niissä osissa (metsässä), joihin ei pääse. Alla kaka.

1264375230_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Erityisen komeasti lauloi tui, eri paikoissa eri tavoilla. Se se on siis kotimaisen luhtakerttusen veriveli eikä bellbird niin kuin aiemmin väitin. Oiva visuaalinen tuntomerkki on valkoinen kaulapallo (hm, eipä ole erityisen hyvä kuva).

1264375152_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ulvalla on kiwejä 40 kpl, mutta näyttäytyvät opasvihkosen mukaan harvoin. Näin myös tekivät. En nähnyt niitä. Kiwi-Janne 1-0.

Ulvan jälkeen oli kiire lähteä patikoimaan kohti Port William -tupaa. Reitti alkaa portin alituksella.

1264375367_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

10 päivää aiemmin, kun olin Te Anaussa, belgialainen patikoija oli sanonut kuulleensa Port William Hutin ulkopuolella kiwejä yöllä metsässä 2 vuotta sitten. Patikoin pääosin metsässä kulkevaa reittiä 3,5 tuntia. Perillä tuvassa oli jo 7 muuta patikoijaa, 2 sveitsiläistä, 2 englantilaista, 2 uusiseelantilaista ja yksi kanadalainen. Tuvan seinällä oli ohjeet kiwien tarkkailuun, esim. ei saa osoittaa lintua lampulla. Joku huomasi ulkona mustan kissan. Tuon ei ainakaan pitäisi olla täällä!

Kiwit ovat yölintuja, joskin Stewartin saaren kiwi-laji liikkuu myös päivällä. Vaikka olin jo nähnyt kissapedon, joka ei taatusti ole kiweille hyväksi (aikuinen kiwi pärjää kissalle, poikanen ei), laitoin herätyksen klo 1 yöllä.

Kun kello herätti, oli lauantai ja siirryin tuvan ulkopuolelle katoksen alle. Tyynessä säässä pienetkin äänet kuuluivat. Tuli outo tunne. En ole yksin, mutta mitä ääniä ympärilläni on, en tiennyt. Odotin, kunnes silmäni tottuivat. Näin tumman kohteen 10-15 metrin päässä. Sytytin lampun kädessäni, mutta pidin sormia valon edessä, jotten häikäisisi kiwiä. Varovasti raotin sormiani ja annoin valon langeta kohti otusta. Kiwi se ei ole vaan joku muu. Metallin kiilto välähteli mustan otuksen oletetun pään kohdalla.

Kävelin otusta kohti. Se luikahti pusikkoon. Pitkä häntä on, muttei loiki kuin kissa. Nostin säilykepurkin maasta, jonka sittemmin vein omien roskieni mukana pois. Kiersin tuvan. Lintujen ääntä ei kuulunut. Kun olin kiertänyt, pihalla oli lisää tummia kohteita. Valaisin yhtä ja kävelin kohti. Se hyppäsi puuhun. Toinenkin kiipesi puuhun. Olin ymmälläni.

Hain sisältä kameran ja laitoin salamavalon päälle. Tulkaa nyt otukset, missä olette? Kävelin jälleen tuvan ympäri. Näin otuksen. Otin kuvan. Otus ei pelännyt salamaa, niin kävelin lähemmäs, otin toisen kuvan.

1264375784_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Otus kääntyi kohti. Otin kolmannen kuvan, jonka jälkeen eläin karkasi.

1264375829_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Niin heikko on eläintuntemukseni, etten osannut 100% varmuudella sanoa mikä tämä on, vaikka arvaus oli. Menin takaisin nukkumaan.

Kului tunti, kunnes ulkoa kuului metakkaa. Menin ulos. Otukset ajoivat toisiaan takaa ja sähähtelivät. Sveitsiläiset ja kanadalainen tulivat ulos. Tunnistus oli nyt selvä. Opossumi. Täällä elää lauma opossumeja.

Lienee selvää, että meistä kaikista tämä tuntui pahalta pettymykseltä. Tämä osa Stewartin saarta on täynnä petoja. Aamulla pihalle tuli vielä yksi...

1264375876_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

.. pieni kissa...

1264375914_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

.. mikä tarkoittaa, että eilinen aikuinen musta kissa mukaan laskien Port William Hutilla elää myös kissojen lauma. Hyvästi yritykseni nähdä kiwi. Pedot-Janne 2-0.

Stewart Islandin patikointireitit ovat kuin Nuuksion polut, mutta järvet puuttuvat ja metsät ovat tiheämmät (hyvin hankala mennä omaa reittiä). Laajempia näkymiä ei ole (paitsi tupien kohdalla on näkymä merelle). Bush walk, kuten täällä sanotaan, paljon ylä- ja alamäkeä. Monin paikoin polku on laudoitettu.

1264375462_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jos ei ole lautaa, ovat juuret portainamme.

1264394792_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jokien ylitys sujuu riippusiltojen kautta.

1264375521_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Malli on perin kevytrakenteinen.

1264375588_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toisen päivän reitin keskellä kiivetään näkötornille. Englantilaisen Martinin ottamassa kuvassa kokkaan. Kara katselee. He kertoivat nähneensä matkalla ison mustan rotan. Siis sen kolmannen pedon.

1264375980_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mäki on 300 metriä korkea ja sieltä voi tähystää metsää.

1264376037_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Stewart Islandilla ei ole vuoria. Korkein tunturimaisen laakea huippu on 979 metriä.

Toisen päivän patikointi päättyi North Arm Hutille, josta löysin kivan näkymän merelle.

1264376143_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tupa tuli pikkuhiljaa täyteen. North Arm Hut on nimittäin paitsi 3 päivän mittaisen Rakiura Trackin tupa, myös ison 10 päivän lenkin viimeinen tupa. Isolta lenkiltä tupaan tuli 4 miestä.

Eräs syy kävellä iso lenkki on se, että kiwin näkemisen takuu on 100%. Niitä elää paljon saaren länsipuolella. Saksalainen kaveri kertoi törmänneensä hölmistyneeseen kiwiin vessan edessä. Muutkin isolenkkiläiset olivat nähneet kiwin päiväsaikaan.

Olihan minullakin tiedossa, että länsirannikolla kiwin voi nähdä. Sinne ei kuitenkaan ole helppo mennä. Välissä on laaja muta-alue, Freshwater-riveriin virtaavat purot, jonka ylittäminen on patikoijalle legendaarinen juttu. Polveen asti mutaa eikä voi kiertää. Tarinoissa tietysti liioitellaan, vaikka miesten kengät ja säärystimet olivat kieltämättä erittäin rapaiset.

Päivän mittaan Freshwater riverin ylittäneitä tuli 4 saksalaista lisää. He olivat fiksusti menneet venetaksilla Freshwater riveriä ylös, jolloin he olivat kävelleet länsirannikolle tarvitsematta ylittää mutavyöhykettä. Retki oli ollut palkitseva, sillä kiwi oli nähty. Takaisinpäin he joutuivat ylittämään mutavyöhykkeen, mutta aika helposti. Saarella ei näet ollut satanut 10 päivään, joten muta oli kovempaa.

Näissä tarinoissa kului ilta ja korttiakin pelattiin.

Yöllä alkoi sataa. Lähdin tuvasta ensimmäisenä kävelylle. Sade loppui tunnissa. Neljän tunnin kuluttua taivaan väri oli sininen.

1264376098_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vaikka päivän etappi ei ole muta-aluetta, sain kenkäni ja housuni tällaisiksi.

1264375740_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sellainen on Rakiura Track. Kiwiä en nähnyt. Kävin DOC-toimistossa ilmoittautumassa retken jälkeen, mikä on tarpeen, jotteivät ala etsiä minua reitiltä. He olivat tietoisia opossumi- ja kissakolonioista Port Williamsilla, mutta saari on iso ja alueita pakko priorisoida. Tällä hetkellä pedonhävitystä tehdään saaren keskiosissa, jotta pedot eivät leviä sen kautta länteen.

Mitä mutaan tulee, se kuivui ja sitä putoili kahviloihin ja paluulauttaan pitkin päivää. Näin palasin takaisin Dunediniin.

Kannattiko mennä? Ainahan kannattaa, mutta kieltämättä Etelä-Suomen metsien asukkina kaipaan enemmän avonaisia näkymiä, vuoria ja valtamerta, joita oli tällä kertaa vähänlaisesti. Hyvä reissu silti, GPS tallensi kansallispuistossa kävelyä 49 km ja 1600 nousumetriä.

Briefly in English. Photos from Stewart Island and little Ulva Island, where I tried to see the kiwi bird, the national s ymbol of New Zealand. I didn't see kiwi. I should have gone to the western side of the island.