Palaan hetkeksi Mumbaihin kertoakseni muutaman tapauksen, joista voi oppia. Kyse on taksin hinnan määrittelystä.

Tapaus 1. Kun lähdin nettikahvilasta Mumbain eteläosassa ja matkaa hotelliin oli 22 km ja oli pimeä, päätin, että säästän aikaa ja menen taksilla 1,5 km Churchgaten rautatieasemalle. Olin kysynyt nettikahvilasta mikä on kelpo hinta (15 rupiaa eli 20 eurosenttiä). Kilpailutin takseja. Kukaan ei halunnut kyyditä edes 2-kertaisella summalla siitä mitä nettikahvilasta kuulin (tarjosin 30 rupiaa). Olin jo taktisesti lähdössä pois ja sytyttämässä GPS:ään valoa, kun yksi taksi sitten hyväksyi tämän hinnan. Se piti ja pääsin rautatieasemalle. 1 piste minulle.

Tapaus 2. Päästyäni junalla 22 km pohjoiseen, olin jo ystävystynyt yhden kaverin kanssa, joka auttoi lähtemään oikealla asemalla pois. Hän tuli mukaan riksaan (aiemmin kirjoitin tuktuk, mutta se on kuulemma väärä ilmaisu) osaksi matkaa, koska asui samalla suunnalla. Kaveri jäi pois puolimatkassa. Kun minä olin perillä (tai oikeastaan riksakuski ei edes löytänyt hotellia vaan jäin pois, kun GPS näytti, että nurkilla ollaan), riksakuski pyysi 3 km matkalta reilua ylihintaa 100 rupiaa eli 1,50 euroa. Oli myöhäistä väittää vastaan, koska matka oli jo tehty. Summasta pitäisi sopia ennen matkaa. Näin en ollut tehnyt, koska lähtöhässäkässä olin enemmän keskittynyt kaveriin, joka oli junassa jelpannut, enkä taksin hintaan. 1 piste pois minulta.

Tapaus 3. Bhopalissa juttelin lentokentällä hotellin sisäänheittäjän kanssa, joka sanoi, että kyyti hotellille on ilmainen, kuuluu hotellin hintaan. Hän osoitti kyyditystehtävän kuskille, joka oli kuunnellut vieressä. Mentiin taksiin ja tultiin perille 7 km matka. Nyt kuski ryhtyi vaatimaan 300 rupiaa eli 4,50 euroa. Jälleen olin mielestäni tehnyt virheen, koska olin sopinut taksijärjestelystä vain hotellin sisäänheittäjän kanssa enkä kuskin. Minun olisi pitänyt jo lentokentällä varmistaa, että kuski on ymmärtänyt mitä olimme sopineet ja laittaa hänet hyväksymään tilanne tai muuten en tulisi kyytiin. Koska näin en ollut tehnyt, otin virheen omalle kontolle ja maksoin pyydetyn hinnan. 1 piste minulta pois.

Tapaus 3 jatko. Kun olin buukannut itseni huoneeseen, tuli puhetta hotellipojan kanssa vielä siitä, että minun pitäisi maksaa huoneen ohessa taksi, jolla olin tullut lentokentälle. Sanoin, että maksoin jo kuskille 300 rupiaa. Hotellipoika soitti puhelun jonnekin ja sanoi, että voin unohtaa asian, ja poistui. 10 minuutin kuluttua hän palasi ja antoi minulle 300 rupiaa. Hän sanoi, että kuski oli toiminut epärehellisesti ja siksi hotelli palauttaa rahat. Hmm. Nyt pisteet menevät hotellille. Ja minulle myös 1 piste takaisin.

Saldo: Janne 0 pistettä. Hotelli 1 piste. Kuskien pisteitä en laske.

Kun olin aamulla liittänyt Mumbain kuvat blogiin, lähdin kiertelemään Bhopalia toiveena löytää jokin leimallisen intialainen aihe, jota voisin käyttää auringonpimennyskuvassa silhuettina. Pidin GPS:ää päällä koko ajan, jotta löytäisin takaisin ja olisin vapaa kulkemaan jos millä sivukujilla.

Vaikka Bhopal on miljoonakaupunki ja Madhya Pradeshin osavaltion pääkaupunki, on se kuitenkin pikkukaupunkimainen. Mumbain kaltaisia liikenneruuhkia ja ihmismääriä ei ole. Talot eivät ole korkeita. Vihreää ruohoa näkyy katujen varsilla ja kadut ovat vanhaa kaupunkia lukuunottamatta tilavampia.

Bhopal on varmasti turvallisempikin kuin Mumbai. Käytin silti paikasta toiseen liikkuessa samaa menetelmää kuin Mumbaissa eli reppu vatsan päällä.

Koska Bhopalissa ei ilmeisesti ole niin totuttu turisteihin, perääni liimautui välillä nuoria poikia, jotka huutelivat ja nauroivat, mutta ystävällisessä hengessä. En reagoinut tähän aktiivisesti. Kukaan ei seurannut minua pitempään vaan minulle jätettiin oma rauha.

Ruokapaikan etsinnässä minulla on kriteerinä välttää katukeittiöitä, koska niissä hygienian taso on heikoin. Jos joku mainostaa kyltissä ja käyttää sanaa restaurant, sinne voin mennä. Tällä perusteella jouduin kulkemaan melko pitkään Bhopalin vanhassa kaupungissa, kunnes kriteerit täyttyivät. Ruoka oli ok.

Kuvia. Sähköjohdot kulkevat Bhopalissa ilmassa. Asentaja työssään.

1248016686_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämä mies perkasi joen hetteikköön tarttuneita roskia etsien jotain hyödyllistä.

1248016715_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Näin kerran, kun sillalta heitettiin roskapussi jokeen avoimesti mitään peittelemättä. Yksittäistapaus ei vielä todista mitään, mutta jos tuo on Intiassa tapa, en ihmettele yleisen siisteyden puutetta.

Että kiliruuhkiakin esiintyy oli minulle yllätys. Bhopalilaisille ja kileille se ei ollut yllätys, niin sukkelasti ja luontevasti asiaan reagoitiin. Pian kilit hävisivät pienemmälle kadulle jonkun takapihalle.

1248016757_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pääasiaan. Löysin yhdestä puistosta tämän Parvatiksi arvelemani patsaan, joka kelpaa pimennyskuvaustarkoituksiini patsaan intialaisperäisen muotokielen ja rintamasuunnan puolesta (silhuetti hyvässä kulmassa). Ympärillä oleva avoin tila on myös tärkeä.

1248016738_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Puistossa oli satoja ihmisiä, lähinnä miehiä ja nuoria poikia, torkkumassa, makailemassa ja nauttimassa hanasta pulppuavasta vedestä, jota lotrattiin viilennystarkoituksiin. Onko puisto tyhjä vai täynnä nukkuvia ihmisiä 22.7.2009 aamulla klo 6:25, kun pimennys tapahtuu? Arvelen, että tyhjä, koska yöllä usein sataa. Uskon ihmisten hakeutuvan pikemmin katosten alle nukkumaan. Tästä otan selvää huomenna klo 6:25. (Sopii sekin, että puistossa on porukkaa, koska eivät he patsaan edessä nuku.)

Sopivaa Ganeshan patsasta en löytänyt, vaikka sain avukseni Nadirin, joka puhui sujuvaa englantia ja ryhtyi auttamaan.

Kun pyysin häneltä varmistusta, että aiemmin löytämäni patsas on Parvati (Shivan vaimo), hän ei muslimina osannut sanoa, mutta jotkut ihmiset sanoivat sen olevan pikemmin Saraswati (Brahman vaimo). Tätä epäilen, koska Saraswati esiintyy yleensä veenan kera (eräs soitin), jota tässä ei ole, eikä tiettävästi kukka kädessä, joka tässä on.

(Ei Parvati ainoa vaihtoehto ole, hindu-jumaluuksia ja vaimoja on monia. Kuitenkin myös lantion mutka on sama kuin Elephanta-saarella kuvaamallani Parvati-patsaalla.)

Tämä Nadir, jonka kanssa pitkään juttelin, oli aika veikko. Hänen tavoite on tulla julkkikseksi. Ei väliä millä alalla, kelpaa mm. urheilu (kriketti) ja viihde (bollywood-elokuvat).

Mutta tiede ei kelpaa. Kun näet patsaita kierrellessämme tulimme Bhopalin kuningattaren patsaalle, joka tarun (vai toden?) mukaan vastusti brittejä (muslimivalloittajia?) niin voimallisesti, että palatsin toinen sivu upposi järveen, ehdotin, että asia pitää tutkia. Jos Nadir organisoisi sukellusretkikunnan tai vaikka tutkan järven pohjamutaa skannaamaan ja palatsin puolikas todella löytyisi järvestä, saisi hän varmasti samanlaista suosiota kuin he, jotka löysivät Aleksandrian edestä Faroksen majakan 1994 ensi kertaa sitten 1300-luvun maanjäristyksen, jolloin majakka upposi Välimereen. Tämän ajatuksen Nadir torjui.

Painakaa mieleen nimi Nadir Khan, tuleva kriketti- tai elokuvatähti.

Asiaan. Tänään arvioin, että mahdollisuuteni nähdä pimennys on 50%. Kun varhaisaamulla lensin Mumbaista Bhopaliin, Mumbaissa oli pilviä, mutta Bhopalissa vain siellä täällä. Puhuu näkemisen puolesta. Toisaalta weather.com-saitin sääennuste lupaa sateen mahdollisuudeksi 60%. Siis tuuripeliä. Säätyyppi ei keskiviikkoon mennessä muutu vaan noudattaa samaa kuviota kuin tänään. Välillä sataa, välillä paistaa.

Briefly in English. Some photos from Bhopal. The statue of the goddess Parvati (or Saraswati?) could serve me well as a recognizable Indian object, when I shoot the darkened sun on July 22.