Kuljenpa vaan, joka aamu. Ylitän joen, katson alas.
Saavun pörröiselle harjulle.
Harjun yli kuljettuani katson taakseni.
Väistelen skoottereita.
Juon aamuteen peltokahvilassa.
Katson paikallista kahlaajaa, jota en tunnista.
Katson kaukana siintäviä Bedugulin alueen vuoria, joista oikeanpuolimmaisella olen käynyt kahdesti (Catur).
Saavun riippusillalle.
Otan valokuvan visuaalisesti puhuttelevista riisiterasseista.
Toisena päivänä otan siitä panoraaman.
Katson ihmisten aherrusta ja mietin olisiko minusta tuohon. Päätän, että olisi, mutten mene apuun.
Palaan takaisin kaupunkiin toista reittiä, jossa huomaan hienossa ravintolassa hienon riisipeltoparvekkeen.
Sanon hyvästi hiljaisille riisipelloille ja kuljen liikenteen seassa, jossa puun latvat muodostavat tunnelin.
Mietin miksi ihmisen pitää asua melussa. Päätän, että menen huomenna taas riisipellolle.
Kommentit