Taas Nuuksiossa. Lauantaina 29.10.2011 autot parkkeerattiin Saarijärven pohjoispuolen parkkipaikalle, josta kanootit kärrättiin Vaakkoille Helsingin ladun majan pihalle (Tiina Kujansuun ottama kuva).
Retki tehtiin kahdella kumikanootilla. Tuomaksen sininen kanootti on vieraillut tässä blogissa aiemminkin, mm. Repo-Vaskojoella (kesäkuu 2011) ja Pohjois-Nuuksion melontaseikkailussa (lokakuu 2010).
Retkireitti muodosti lenkin 10 lammen kautta: 16 km melontaa, 8 km kärräystä ja raahausta.
Nuuksion kokonaiskuvassa nämä järvet sijoittuvat pohjoiseen (yhteensä olen kiertänyt 70 järveä).
Palaan alkuun. Erikoinen puu Vaakkoilla.
Aurinko nousi, kun kärräsimme kanootit Isolle Lehmälammelle.
Ison Lehmälammen takana Saaren Musta (kuva alla). Tästä pienestä erämaisesta järvestä pidin eniten: ei mökin mökkiä, paljon miellyttäviä rantoja, joilla voi leiriytyä. Nuuksion aatelia.
Välipalaksi tarjolla runsaasti kypsiä karpaloita.
Eteenpäin. Ison ja Pienen Lehmälammen ohitin vailla erityisiä huomioita.
Kämmenlampi on vaikeammin saavutettavissa. Se vaatii 500 metrin vedon metsän kautta.
Vetoreitti on kulunut, koska se on osa 110 km pituista Reitti 2000 -polkua, jota moni on ajanut polkupyörällä.
Kämmenlammen laavulla evästelimme.
Enpä usko, että Kämmenlammella on aiemmin melottu. Nyt 2 kanoottia samassa kuvassa, vesillä Tuomas ja Tiina.
Jos joku haluaa nähdä kuinka raahaus tapahtuu, Tiina otti filmiä paluumatkalla.
Hienon Kämmenlammen jälkeen kamerani ei innostunut Kuikunlammesta, Mylly-Majalammesta eikä Majalammesta. Ne ovat kaikki mökitettyjä ja vailla erämaista tunnelmaa, jota Nuuksiossa kaipaan. Hauskana puolena tietä pitkin marssiessamme mökkiläiset riemastuivat päivittelemään menoamme "mistä te tulette", "onko vesi loppunut".
Vähä-Majalammella erämaisuus palasi, tällä kertaa upottavan märkänä suona sen ympärillä. Toisessa kumisaappaassani on reikä 5 cm korkeudella, joten käytin kanoottia siltana märimpien kohtien yli.
Pintaan noussut kimppu 8 cm paksuja lumpeen juuria Vähä-Majalammella.
Yli kilometrin veto Vähä-Majalammelta Väärä-Mustalle vaatii suunnistustaitoa, sillä metsässä ei ole selkeitä polkuja.
Väärä-Musta on erämainen järvi, ei mökkejä, erikoisuutena laaja veteen viettävä silokallio, jonka päältä puu on kaatunut veteen nostaen juurensa ylös kuin reliefin.
Jännä Tiinan sattumalaukaus Väärä-Mustalla.
Väärä-Mustalta takaisin parkkipaikalle on selkeä 400 metrin polku, jonka varrella voi tarkastella muinaista tervahautaa (sorry, ei kuvaa).
Se siitä. Hiukan kaksinaiset tunnelmat tästä reitistä jäi. Muutamat järvet ovat upeita kuten Saaren Musta ja Kämmenlampi, toiset tuikitavallisia kuten Mylly-Majalampi, jollaisia on joka puolella Suomea. Toinen huomio: tällä alueella on vain vähän pystykallioita toisin kuin muualla Nuuksiossa (jep, pystykalliot ja Nuuksio kuuluvat mielessäni yhteen).
Hieno retki silti, joskin ehkä tätä Nuuksion aluetta on kivampi tutkia patikoimalla.
Kommentit