Kun olin palannut Bromo-tulivuorelta Probolinggoon 25.12.2010, käynnistyi matkatoimiston paketin toinen osa. Tilataksin ainoa matkustaja vietiin kohti Ijen-kraaterijärveä (tarkemmin Kawah Ijen, linkki on englanninkieliseen Wikipedia-artikkeliin, koska epäilen suomenkielisessä olevan virheitä, joita en tässä yksilöi).

Pysähtyessämme syömään tapasin uudestaan reppureissaajat, jotka olin kohdannut lyhyesti Bromolla --- hekin matkalla Ijenille. Reitti kulki viimeiset 30 km sademetsän läpi loivia mäkiä ylös ja alas käsittämättömän huonokuntoista 1-kaistaista tietä, jossa asfaltti oli osin murentunut ja auto pomppi 10-senttisten kivien yli. Tätä taustaa vasten perillä odotti hämmästyttävän mainio hotelli, jossa huoneet olivat siistejä ja ravintolan tarjonta moninainen. Hotelliin kertyi illan mittaan eurooppalaisten lisäksi kymmeniä indonesialaisia joulumatkaajia (Indonesiassa ei vietetä joulua, mutta on kuitenkin jonkin verran lomaa).

Nukkumaan käytiin aikaisin, koska herätys oli 26.12.2010 klo 3:45 johtuen siitä, että aamut ovat ainoita varmoja selkeitä hetkiä, jolloin vuorilla kannattaa käydä. Tavarat pakattiin autoon, joka kuljetti Ijenin kraaterijärven juureen.

1293577916_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Google Earth -kuva kertoo oleelliset asiat maaston muodoista ja kulkemastani reitistä alhaalta ylös sekä ylhäällä kraaterin 1 km halkaisijaista reunaa myöten. Kuvan väärä väritys johtuu siitä, että satelliittikuva on otettu tuulettomalla hetkellä, jolloin kraaterista tulevat kaasut jäävät leijumaan.

Oikea väritys alla, kuvattu siitä kohden, jossa kraaterin oikealla puolella oleva vuori on selkäni takana.

1293579542_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Näky on uskomaton. Pohjalla oleva turkoosi järvi loistaa timanttina kuun maiseman keskellä. Keltaisella alueella, josta höyry tulee, on rikkikaivos. Veden happamuudeksi on mitattu pH = 0,5 (ei uintikelpoista vaan maailman happamin järvi). Näky pakottaa kuvaamaan ja sommittelemaan. Alla panoraama rikkikaivoksen yläpuolelta.

1293578505_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Työmiehet keräävät rikkipitoisen kiven kaivoksesta käsin, nousevat 150 metriä kraaterin reunalle ja laskeutuvat 400 metriä mäkeä alas. Erityisen kauniita rikkikimpaleita myydään turisteille.

1293578589_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jokainen kantaja on sitkeyden perikuva.

1293578625_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Wikipedia-artikkeli väittää koriyhdistelmän painoksi 70-100 kg mutten usko. Niin kevyeltä se tuntui, kun kokeilin. Pystyin jopa juoksemaan.

1293578377_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sanoisin 50 kg.

Mäen alla on kanttiini, josta työmiehet saavat ruokaa. Söin yksinkertaisen aterian ja 4 kpl herkullisia pikkubanaaneja, jotka oli jollain paikallisella menetelmällä valmistettu jälkiruoaksi, 10 eurosenttiä kappale.

1293578331_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mihin rikkiä sitten käytetään? Kosmetiikkateollisuus tarvitsee, kauneutta naisille! Sitä varten on miesten hikoiltava ja kuoltava keskimäärin alle 40-vuotiaina -- ainakin jos on uskominen suomenkielistä Wikipedia-artikkelia. Suomessa vastaavat ammatit ovat kadonneet, mutta olihan niitä vielä 50 vuotta sitten savotoilla ja tukinuitossa.

Tämän jälkeen sanoin hyvästit reppumatkaajille. Kuljettajani ajoi pyynnöstäni Baluran kansallispuiston portille, mikä oli matkatoimiston paketin viimeinen palvelus minulle. Balurasta kerron seuraavassa artikkelissa.