Loimijoen retken tulen muistamaan ensiyrityksestä kuvata melovaa itseäni kuplista. Alla paras yritys. Parantamisen varaa jää.

Kerään jokia. Tulvalla tylsempikin joki on nopeasti ohi, joten lähdin Loimijoelle. Odotin näkeväni peltojen välissä kulkevan virran, mutta voihan se yllättääkin? Tällä kertaa liikkeellä yksin, alla hajatunnelmia.

Kiirastorstaina 21.4.2011 bussilla Forssaan, jossa paikallisasukkailta kyselemällä Wahrenin puistoon. Kanootin täyttö tehdasmaisemassa.

Myöhäisillan melonta kaupungista pois, nosto padon ohi.

4 km jälkeen metsään yöpymään joen takana olevaa valtatietä ja ABC-kaupparyhmää katsellen.

Pitkäperjantaina 22.4.2011 liikkeelle klo 6, Jokioisissa kärräys tehdasalueen ohi, jatkuvaa sadetta klo 7-11. Kalastajilta kuulin, että tulvahuippu oli ollut viikko sitten, jolloin vesi oli ollut metrin ylempänä. Sade tekee hyvää, jotta tulvahuipusta vapautuneiden rantojen mutapöly valuu maan poveen.

Kuollut laulujoutsen, kaulassa paha ruhje, lentänyt voimalinjaan? Eläinmuseoonhan nämä pitäisi viedä kuten sinne viemäni huuhkaja 2009, mutten jaksanut poimia kyytiin.

27 km jälkeen ruokatauko. Ihana aurinko, sadevaatteet pois.

Loimaan suurin nähtävyys on 75 metriä korkea viljavarasto. Se on Suomen korkeimpien rakennusten/rakennelmien luettelossa noin sijalla 55.

Päivän aikana yhteensä 5 voimalapadon tai muun esteen ohitus, erikoisimpana tulvan jälkeinen rojusuma, joka estää kulun sillan ali.

Illalla naakkoja puhelinlangoissa.

Perjantain 67 km melonnan jälkeen yö pellon laidassa, kun metsiä ei joen varressa juuri ole.

Lankalauantaina 23.4.2011 liikkeelle aamupakkasessa klo 6:30.

Kanootti kannettu Vampulan padon alapuolelle.

Rutavan padon ohitus = viimeinen pato.

Lehdettömät koivut. Kevätmaisema.

36 kurjen parvi pyörii paikallaan ja kerää korkeutta.

Ennen Huittisia oli vielä tiivis 7 kosken vitja, jota oli ilo laskea. Helppoja kaikki paitsi kuudes (Mommolankoski), jota en paljolla vedellä lähtenyt yrittämään, vaan kannoin ohi. Näin retki loppui Huittisiin, yhteensä 99 km.

Milloin uudestaan Loimijokeen? Ei koskaan, sillä joki on maineensa veroinen, tylsä yksitoikkoinen peltojoki. Virtaakaan ei viikko tulvahuipun jälkeen ollut kuin keskimäärin 1 km/h -- siis vähemmän kuin esim. Vantaanjoessa, joka näin meidän kesken pesee Loimijoen monipuolisuudessa mennen tullen.

Tai ehkä sittenkin uudestaan... Huittisia edeltävän 7 kosken ryhmän voisin laskea jonkun tulevan retken aluksi ja jatkaa sitten Kokemäenjokea Poriin -- sitä pätkää kun en ole vielä mennyt.