- Vartio Supikoirat ilmoittautuu vahvuudella 2 plus 3.
- Kiitän. Jättäkää reput tähän.
Ei viikonloppua ilman Nuuksiota. Tällä kertaa kutsun esitti Jan, vanha partiolainen. Tehtävämme oli miehittää partiotaitokisan rasti seitsemän, jossa osaanottajien oli määrä nostaa rastimies (siis minut) ilmaan (kuvan otti Jan Ruusuvuori, köyden päässä kisajohtaja Aapo).
Nostaminen on kevyttä väkipyörien avulla. Vaikeaa on osata pujottaa köysi pylpyröiden läpi järkevästi, jotta nosto onnistuu viidesosalla siitä voimasta, jolla maa vetää nostettavaa kappaletta puoleensa.
Jos köydet pujottaa väärin, nosto epäonnistuu ja rastin tulos on nolla pistettä.
Yllä olevissa kuvissa vasta testataan periaatetta. Irrotimme köydet ja aloimme odottaa ensimmäistä vartiota paikalle. Tämä Punjonsuon rasti oli auki kello 13-19. Kun Aapo lähti muualle ja Senna-koira ja Tuomas saapuivat auttamaan, meitä oli neljä vartomassa.
Odotettiin. Lisättiin vaatteita ja syötiin. Odotettiin. Etsittiin hanskoja, jotka Senna nappasi ja piilotti varvikkoon. Odotettiin. Alkoi hämärtää ja tähdet syttyivät. Odotettiin. Senna haukkui, kun suunnistajat juoksivat ohitsemme otsalamput valkeina.
Kello 18:40 nopein vartio saapui. Tehtävä luettiin ääneen paperista.
Pian keikuin ilmassa, vartio sai pisteensä.
Kello löi 19. Aapo kehotti meitä jatkamaan rastin aukipitoa radiopuhelimessa. TÄÄÄLLÄ ON RASTI SEEISKA, kailotti Jan metsään, kun kuulimme vähäisintäkin ääntä jostain suunnasta. Seuraavat kaksi vartiota tulivat yhdessä ja saivat nolla pistettä (köyden pujotus väärin, liikaa kitkaa).
Viimeiset kaksi vartiota saapuivat kello 22.
Nolla pistettä heillekin. Tyttövartiota varten köydet pujotettiin malliksi, jotta he saivat kiskoa minut iloisesti ylös.
Tehtävä ohi. Patikoimme Punjonsuolta Ruuhijärvelle, jossa majoituimme puolijoukkuetelttaan muiden kisajärjestäjien kanssa hiukan ennen puolta yötä.
- Onko proteiinipatukka tarkastettu?
Mistä on kyse, ihmettelin aamulla? Noh, kisajoukkueilla oli myös yötehtäviä: he olivat hakeneet lisärasteja Pöksynhaarasta ja sitten askarrelleet proteiinipatukan (ilmeisesti sulattamalla pannulla yhteen pähkinöitä, suklaata ym). Pisteyttäjä arvosteli patukan haukkaamalla reunasta.
Mahtavaa touhua. Reipasta porukkaa, jota katselin sydän lämpöisenä. Kilpailijat olivat 11-15 vuotiaita eivätkä kisajärjestäjät paljon vanhempia. En kuullut kenenkään valittavan kisan aikana mistään, vaikka rankkaa on varmasti ollut.
Viiden asteen pakkanen jäädyttää Ruuhijärven etelärantaa.
Aurinko nousi, kun sunnuntaina jatkoimme Janin kanssa Myllyjärvelle. Tarkoitus oli meloa 7 järveä ja raahata välit, mutta Myllyjärvi oli puolisenttisessä jäässä.
Takaisin autoon ja kohti Bodominjärveä, joka oli yhä avoin. Sinne tuli myös vanha melontakaverini Mika. Hänen väline oli lasten 6 kg kumikajakki, jota olisi ollut kevyt raahata metsässä järvien välit -- kyllä sillä Bodominjärvenkin kiersi.
Bodominjärven laskujoki Oitån on jäässä.
Rannat huurteessa.
Auringon puolella näyttää melkein kesältä.
Poseerausta luoteiskulman venerannassa.
Retken tapahtumapaikkoja.
77 Nuuksion järveä kierretty.
Melonta ei kuitenkaan ollut tämän retken juttu. Harmi vaan, etten ole koskaan ollut partiossa. Näytti niin koukuttavalta.
Kommentit