Nuuksion viikonloppuretken tarkoitus 1.-3.7.2011 oli aloittaa loma ja samalla meloa GPS-jäljellä ympäri mahdollisimman monia järviä. Keltainen on melontaa, punainen kanootin siirtoa järvien välillä.
Retki lähti oikealta ylhäältä Luukista, jonne pääsin Helsingin seudun liikenteen bussilla 345. Retki loppui vasemmalle alas Nuuksion Pitkäjärven lähettyville, josta bussi 85 vei pois. (Kuvan vasemmassa laidassa olevan toisen järviketjun meloin 30.10.2010, josta kirjoitin täällä.)
Kannattaako tuonne lähteä ja jos niin mihin? Alla koostettuna parhaat pätkät.
Reitti 1 = Seitsemän järven ketju Hepolammelta Kaitalammelle
Tämä on hauska ja vaihteleva reitti. Kanootin veto kärryillä onnistuu selkeää 1,5 metriä leveää polkua myöten, joka on talvella hiihtolatu. Matkalla on ylä- ja alamäkiä. Hepolampi, Käärlampi ja Väärälampi eivät ole polun varrella, vaan niille kanootti on erikseen raahattava kapeaa epätasaista metsäpolkua 50-100 metriä. Kun kaikki järvet meloo ympäri rantoja myöten, tulee kärräystä hiukan yli 4 km ja melontaa hiukan vajaa 11 km.
Hepolammen ranta.
Halkolammen ranta, kanoottini polulla pyörien päällä.
Kaitalampi on järvistä suosituin monine keittokatoksineen ja laitureineen.
Vuonomainen Kaitalampi tarkasteltuna eteläpään kalliolta.
Yön nukuin Kaitalammen eteläpäässä.
Jos tuon retken tekee, voin taata, että kaukaisemmilla lammilla (esim. Mustlampi) moni kysyy mistä sinä tämän kanootin tänne toit? Siihen on vain vastattava, että kärräsin. Sitten saa osakseen katseita, joissa kummastus sekoittuu johonkin ihailun tapaiseen.
Sitten varoitus tai toisaalta hupaisa episodi Kaitalammella. Moni kalastaa siellä usealla vavalla ja torkkuu eikä huomaa melojaa. Kun keskityin väistämään erästä siimaa, samalla huomasin liian myöhään, että toinen siima on kasvoillani ja niin silmälasini putosivat Kaitalampeen. Perhana. Seurasi sadattelua (enemmän itselleni) ja tuijottelua järven pohjaan. Virolainen kalamies antoi haavinsa, mutta 2 metrin syvyydestä ei ollut helppo saada laseja ylös. Välillä yritin sukellusta tuloksetta. 50 minuutin kuluttua sain lasit haavilla ylös. Huh!
Reitti 2 = Velskolan Pitkäjärvi ja Sorvalampi
Erikseen on mainittava, että raahaus metsän läpi Kaitalammelta Velskolan Pitkäjärvelle ei ole vaivansa väärtti. Matkaa on 1 km kallioiden yli ja sekavia polkuja. Kompassi tarvitaan.
Järkevää on tulla suoraan Velskolan Pitkäjärvelle. Kanootin voi laskea vesille monesta paikasta, mutta helpointa se on Sorvalammen tienhaarasta 200 metriä pohjoiseen, jossa on pieni veneranta.
Velskolan Pitkäjärven kierto rantoja myöten on reilut 10 km. Rannat ovat monin paikoin kallioisia, joista suuri osa kuuluu Nuuksion kansallispuistoon tai Kattilajärven ulkoilualueeseen. Omaan eväs- ja uintitaukoon löytyy paljon mahdollisuuksia. Itse pidin tauon Pääskyskalliolla järven eteläpäässä.
Kartassa on merkitty laavu järven länsirannalle Jänisniemeen. Luulin sen olevan rannassa, mutta kun en nähnyt sitä, lähdin maastoon. Laavu löytyi mäen päältä.
Päivä oli valtavan kuuma, 30 astetta. Kävin melomassa myös Sorvalammen, jossa on uimaranta, josta arvelin saavani raikasta vettä hanasta. Turha toivo. Niinpä vain meloin lammen ympäri (880 metriä) ja kävin hakemassa pannun täyteen vettä Häkläjärveltä, jonka keitin ja join janooni.
Reitti 3 = Kattilajärvi-Vääräjärvi-Urja
Kattilajärvi, Vääräjärvi ja Urja muodostavat kolmikon, joita on paras lähestyä pohjoisesta Vääräjärventien suunnasta. Samalta tieltä pääsee sekä Vääräjärvelle että Urjalle, mutta Urjalle kanootti on kärrättävä, koska välissä on nostopuomi. Vääräjärveltä Kattilajärvelle pääsee 120-metrisen kannaksen yli vetämällä. (Toinen mahdollisuus on aloittaa Kattilajärven eteläpuoliselta uimarannalta kuten itse tein.)
Myös on sanottava, että kartasta katsoen luulee, että Velskolan Pitkäjärveltä voi vetää helposti kanootin Kattilajärvelle. Näin ei ole, koska parhaalta ylityspaikalta molemmin puolin rannat ovat yksityisessä omistuksessa. Sain kuitenkin Velskolan Pitkäjärven puolelta kysymällä luvan kärrätä kanootin yli "kunhan et ota sitä tavaksi". Kiitos, että edes tämän kerran!
Kattilajärven kierto on 3,5 km rantoja myöten (kannattaa yrittää bongata sen itärannalta Nuuksion suurin hiidenkirnu). Vääräjärven kierto on 4 km (kallioisia rantoja ja hyviä leiripaikkoja itärannalla -- myös yksi puuvaja ja nuotiopaikka). Urjan kierto on 4,7 km (paljon kallioisia rantoja). Alla näkymä Urjan eteläpäästä..
.. jonka vasemmassa reunassa näkyy hieno leiripaikka (vessa, puuvaja, nuotiopaikka, helppo siirtyä uimaan kalliotasanteelta).
Ilta-auringon viime säteitä Urjalla.
Urjan eteläpuolella on vielä Kolmperä (ympärys 1,3 km) ja Valklampi (640 metriä), jotka voi käydä melomassa, jos viitsii vetää kanootin maaston kautta. Vetomatka järveltä toiselle on noin 200 metriä. Itse tein näin, koska olin matkalla etelään, Nuuksiontielle bussiin.
Muuta
Heinäkuun alku on hyvä aika, jos haluaa tarkkailla sudenkorentoja. Tässä ilmeisesti parittelevat sirotytönkorennot (vai onko joku muu laji?).
Mustikoita on nyt maastossa. Nam.
Laitan vielä kuvan millaisella varustuksella retken tein (ja jonka saan kulkemaan bussissa).
Yhteensä 47 km melontaa ja lisäksi 10 km kanootin siirtoa järvien väleillä.
Kommentit