Avasin melontakauden 2010 tulvivassa ja osin jäisessä Vantaassa. Hieno viikonloppuretki.

1271048901_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Halusin koettaa laskea koko joen alkaen Erkylänjärveltä, joka on Vantaanjoen latvajärvi. Kanootti kärryyn ja rinkka selkään, junalla Riihimäelle. Koska arvelin, että Erkylänjärvi on yhä jäässä, pyysin taksin jättämään minut ensimmäiselle järven alapuoliselle sillalle, tai oikeammin siltarummulle.

1271048865_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kurjet ja töyhtöhyypät huusivat minut retken alkuun.

Siitä alkoi rämpiminen. Mitä muuta voi odottaa, kun metsän puut ovat 10 kertaa korkeampia kuin "joen" leveys 1-2 metriä?

1271048885_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaatuneita puita, jotka täytyy kiertää. Risukkoa, jonka läpi on puskettava, koska joen viereinen risukko on vielä sakeampi. Kivisiä purokoskia, jotka on taluteltava alas. Puiden täpäriä alituksia.

1271048915_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oli myös joitakin suvantoja.

1271048930_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun 2 tuntia oli kulunut, olin edennyt vain 1,5 km. Saavuin 150 metrin mittaiselle Myllylammelle, joka oli jäässä. Puskin kanootin jäälle.

1271048944_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hieno päivä, aurinko paistoi. Hyvä on melojan edetä. Nousin varovasti jäälle tukien itseni kanoottiin. Työntelin välinettä eteenpäin varovasti. Toinen jalka putosi jään läpi.

No niin. Katsoin sen merkiksi, että tämä hullutus pitää lopettaa. Tämä osa Vantaanjokea ei ole melojaa varten.

Hilasin itseni rantaan melalla työnnellen, pyöräytin kanootin takaisin rullalle ja soitin taksin, jolla palasin Riihimäelle. Uusi aloitus oli Riihimäen rautatieasemasta 300 metriä etelään.

1271048965_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tästä eteenpäin tiesin joen melottavaksi. Siltarumpuja läpäistessä on mentävä littanaksi.

1271048979_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Riihimäeltä 6 km alavirtaan on 400 x 250 metrin kokoinen Arolammi. Se on Vantaanjoen pääuoman suurin järvi latvajärven jälkeen (toiseksi suurin on se, jonka jää petti).

1271049290_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Joella näkyi paljon telkkiä ja sinisorsia sekä muutama isokoskelo. Tutut joen linnut metsäviklo ja rantasipi eivät olleet vielä saapuneet, mutta puussa lauloi peippo. Kymmeniä telkänpönttöjä näkyi puissa, jotka töröttävät vedessä. Siitä on hyvä poikasen hypätä kesäkuussa alas uimaan.

1271049337_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuollut valkohäntäkauris. Eläinmuseoonhan tämä pitäisi toimittaa kuten nälkiintynyt huuhkaja joulukuussa 2009, mutta en jaksanut nostaa kanoottiin.

1271049311_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Joki käväisee Hyvinkään kohdalla Hämeenlinnanväylän länsipuolella. Golfkentän ja laskettelumäen jälkeen kannattaa olla varuillaan. Siellä on pahimmat paikat, jossa 1-luokan kosken jälkeinen hiukan rauhoittunut virta johtaa risuihin. Tuossa on vaara jäädä kiinni ja kaataa kanootti. Sen vältin.

Toinen harmi tulvalla on liian matalat sillat, joiden vuoksi on rantauduttava ja vedettävä kanootti ohi. Erityismaininnan saa eräs ratsutila, joka on rakentanut olemattoman matalan sillan hevosia varten ja sitten aidannut sen vierustat, jotteivät hevoset joisi Vantaan vettä. Melojan ongelma on, että aita on kuitenkin jostain ylitettävä tai alitettava, aitaa ehkä hiukan tärveltävä.

Hyvinkään eteläpuolelta alkaa helppo osuus joen palattua Hämeenlinnanväylän itäpuolelle. Jäin toviksi juttelemaan pariskunnan kanssa, joka souteli venäläisellä Orion 9 -kumiveneellä.

1271049324_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Riihimäeltä 34,5 km alavirtaan on pysähdyttävä Nukarinkoskelle, joka on liian vaativa avokanoottimelojalle. Vasemman rannan ohitusmatka sujuu 1,2 km hyvää tietä ja lopussa joen viertä purupolkua pitkin. Melojan kannattaa varata kärryt mukaan.

Vantaanjoella on kolme laavua. Ensimmäinen on Nukarinkoskella. Toinen laavu on 5,5 km kosken alapuolella vasemmalla rannalla, nimeltään Linnanojan laavu. Se on helppo havaita kanootista. Siihen jäin yöksi.

1271049353_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Heräsin välillä sorsien mekastukseen. En valita. Nautin siitä.

Sunnuntaiaamuna lähdin liikkeelle klo 6:40. Vedin jalkaan kuivat sukat ja saappaat, sillä yö oli tehnyt tehtävänsä: kumisaappaaseen tungettu sanomalehti oli imenyt ylimääräisen kosteuden.

Joen kolmas laavu oli 5 km edellisen jälkeen eli 10,5 km Nukarinkoskelta alaspäin, tämäkin vasemmalla rannalla.

1271049366_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kilometri laavun jälkeen on Myllykoski (Nukarinkosken ja Myllykosken väli on 11,5 km ja kokonaisuudessaan helppo melottava). Myllyoski on liian vaativa avokanoottimelojalle. 400 metrin ohitus tapahtuu vasenta rantaa myöten.

1271049381_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lumi oli yöpakkasen jälkeen kovaa, mutta kärryt ovat rautaa ja kestävät.

Seuraavasta kuvasta näkyy Myllykosken luonne. Vain kokeneet koskimelojat voivat tuon mennä alas. Jokavuotinen Myllykoski Bigwater Festival järjestetään tässä 17.4.2010 klo 14 alkaen, jos joku on kiinnostunut katsomaan.

1271049393_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jatkoin uomaa alas hyvää vauhtia. Myllykosken alapuolella ei ole vaaran paikkoja vaan meno jatkuu virran viedessä keskimäärin 3 km/h.

Pysähdyin kuvaamaan Seutulan neliökilometrin kokoista tulvajärveä jokiuoman takana. Neljä versiota, neljä polttoväliä.

1271049468_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toisin kuin kesällä Seutulan mutkaa ei tarvinnut meloa jokikanjonin pohjalla. Oli juhlaa nähdä penkereen yli maisemat ja koskettaa kädellä siltojen pohjia. Alla olevaan kaarikävelysiltaan en aivan ylettänyt, vedestä sillan pohjaan noin 2 metriä.

1271049501_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hei vaan, ihmiset tervehtivät, ja minä takaisin.

Otin kuvia muistaakseni kuinka korkealla vesi on. Königstedtin kartanon saunan portaiden kaiteen alimmainen puupylväs on 5 cm veden alla.

1271049518_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuitenkin tulvan määrässä tämä melonta on vasta numero kaksi. Heinäkuun 2004 rankkasateiden jälkeisessä supertulvassa vettä oli enemmän.

Tulva vaikuttaa koskiin yksilöllisesti. Kesän läpi laskettavissa oleva 50-metrinen Katriinankoski häviää. Se on vain sileää vettä, jossa vauhti hiukan kasvaa.

Martinlaakson radan jatkeen eli Kehäradan perustuksia jo kohta valetaan.

1271049533_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Matka Myllykoskelta Vantaankoskelle on 29 km. Jälleen ohitus tapahtuu vasenta rantaa, mutta nyt Kehä III:n viereisen pyörätien työmaa, naulaiset laudat ja louhikot hidastivat kosken ohitusta.

1271049553_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jälkikäteen tiedän, että nopea 500 metrin Vantaankosken ohitus olisi ollut tarjolla siltaa Kehä III:n yli. Koskella oli paljon turisteja tulvaa kummastelemassa.

1271049568_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jatkoin kosken alapuolelta joen viimeiselle 16,5 km pätkälle Vantaankoskelta Vanhankaupunginkoskelle. Virran vauhti entisestään koveni, keskimäärin 4 km/h.

Tällä pätkällä on kolme 1-luokan vauhdikasta koskea, jotka jostain syystä aina yllättävät minut isolla vedellä. 1,5 kilometrin mittaisessa Pitkäkoskessa on jossain kohdassa ristiaallokko, joka heitti 5 litraa kanoottiin. 200-metristä Niskalankoskea lähestyin varovammin, mutta keräsin matkaan toiset 5 litraa. Perinteisesti koskista pahin 300-metrinen Ruutinkoski sujui sentään kuivana, kun menin sen vasenta laitaa ja kiersin lopun jyrkät kuohut rosvoreitin kautta.

En viitsinyt tyhjentää kanoottia. Vesilastissa meloin joen loppuun kiertäen mm. alla olevan katulampun kävelytien kautta.

1271049584_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Niin loppui retki. Vanhankaupunginkoskella tulvavesi vei melojan viimeiset metrit kävelytietä pitkin kivisillan alitse.

1271049600_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pakkasin kanootin, samalla juttelin uteliaiden ihmisten kanssa (mikäs kanootti tämä on?).

Yhteenveto. Vantaanjoki on hieno tulvaretkikohde. Riihimäeltä merelle on 91,5 km melottavaa, kolme kosken ohitusta, jossa kärryt auttavat (yhteensä 2,1 km kärräämistä). Aikaa tuo vei tällä virtaamalla hiukan alle 13 tuntia melontaan ja 2 tuntia kärräämiseen. Suosittelen lämpimästi!

Mitä muistan tästä retkestä? Ihme kyllä parhaiten tulen muistamaan sen alun 1,5 km pätkän, joka päättyi plutaukseen. Poikkeukset muistaa. Ihminen on niin rakennettu.

Briefly in English. I canoed the river Vantaa on 10-11 April 2010. The water was high. Fast current helped me go 91,5 km from Riihimäki to Baltic Sea in 2 days.