Tämä kirjoitus sisältää Kemijoki 2010 -reissun Kemijoki-tarinan. Muut osat ovat: Kemijoki-suunnitelma, Kuola-Maltio-Tenniöjoki-tarina, Luiro-tarina, Kemijoki-reittikartat.
Oletko kuullut Vuotoksen altaasta? Sellaista on suunniteltu Kemijokeen Pelkosenniemen ja Savukosken väliin. Se on juuri syy, että tulin melomaan nämä Kemijoen haarat. Nähdä nämä maisemat sellaisena kuin ne alkuperäisinä ovat. (Aiemmin olen osin samasta syystä melonut Ounasjoen, Iijoen ja Kyrönjoen.)
Kun aiemmin meloin Maltiojoen ja Luiron, latvavesille oli mentävä kalliisti taksilla. Kemijoki on eri juttu. Kun postiauto jakaa keskiviikkoisin ja perjantaisin lehdet ja tilatut ruoat Kemijoen latvojen asukkaille, kyytiin pääsee bussia vastaavalla hinnalla (jos kiinnostuit, kysy asiaa Korvatunturin taksista).
Mutta postiauto on hidas. Kyyti keskiviikkona 23.6.2010 Pelkosenniemeltä Kemihaaraan (170 km) vei liki 5 tuntia. Sain kanootin lähtövalmiiksi vasta hiukan vaille kello 17.
Kemihaaran nimi johtuu kolmesta pienemmästä joesta, jotka yhdyttyään samassa paikassa muodostavat Kemijoen.
Kemijoki alkaa erämaisena, sillä joen varrella ei ole asutusta. Joen virtaus auttaa koko ajan, mutta virta ei juuri muodosta koskia. Toisin kuin Luirolla, Kemijoella hiekkatörmiä oli yhtenään.
Mielenkiintoinen havainto. Kun joki mutkitteli, ulkomutkan puolella oli kuivaa kangasmetsää puulajina mänty -- sisäkurvissa rehevää lehtimetsää: koivuja, pensaita, heinää. Joen käännellessä oikealle ja vasemmalle kangas- ja lehtimetsänkin puoletkin vaihtelivat.
Kemijoen ylävirralla on laavuja, mutten halunnut niitä käyttää. Liikaa hyttysiä, joskin voisihan laavuunkin hyttysverkot laittaa (tai pystyttää sen sisään pelkän sisäteltan).
Pysähdyin 29 km jälkeen kuivalle hiekkakankaalle. Tämä maastotyyppi on suosikkini ja vaistomaisesti kytken sen Lapin hienoimpiin puoliin. Teltta pysyy kuivana, vaikka sataisi, koska maa imee kosteuden.
Torstaina 24.6.2010 summasin päivän suunnitelmaksi, että on melottava paljon. En kuitenkaan malttanut olla pysähtymättä 8 km jälkeen, jolloin lähdin patikoimaan yllä olevan telttakuvan horisontissa näkyvälle Lattunavaaralle.
Tämä on tosiaan vaara eikä tunturi, koska huipulla on metsää ja siis hyttysiäkin. Laella oli myös hyvin kunnossapidetty sodanaikainen tukikohta. Kämpässä on laverit kolmelle hengelle.
Kirjoitettuani nimen vieraskirjaan kävin vaaran pohjoisrinteellä. Tuonne alas Kemijoen mutkaan jätin kanoottini.
Kanoottiin ei pidä jäädä, vaikka melomassa ollaan. Lapissa patikointi palkitsee aina ja tuo tärkeää vaihtelua, vaikka matkat ovat lyhyitä.
Takaisin melontaan. Päätin meloa pitkään, jotta varmistan ehtimiseni Kemijä rvelle. Ruokatauolla kuvasin joen pohjassa 10-senttisen ankeriaan tapaisen kalan, joka viihtyi hiekkaan muodostuneessa painanteessa hitaasti virtaavassa vedessä. Näin niitä kolme. Mikä tämä on?
(Päivitys 29.6.2010: Nahkiainen se on tai ehkä sittenkin pikkunahkiainen, joka on eri laji.)
Muuten en paljon kuvaillut. No pakollinen poro täytyy tietysti olla. Näyttää olevan karvanlähtöaika.
Meloin 80 km täyteen, kun kello oli 23:30. Tein nopean ruoan ja kömmin telttaan nukkumaan.
Perjantaina 25.6.2010 kello herätti varhain. Innostuin aamulla kokeilemaan melovan varjoni kuvaamista joen pohjassa.
Tulos ei ole hyvä. Kemijoen pohja ei ole niin kirkkaan keltainen kuin Maltiojoki viikkoa aiemmin. Siellä en kuitenkaan yrittänyt tätä.
Aamukahdeksalta meloin Tenniöjoen haaran ohi, josta olin tullut viikkoa aiemmin. Pian meloin myös Savukosken kuntakeskuksen ohi, jossa olin silloin noussut ylös.
Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 3.
Savukosken jälkeen on Savukoski-niminen koski, jossa oli pilvittäin mäkäriä massaparittelemassa. Ruskean mäkäräpilven läpi vastaranta ei näy selvästi. Minulla oli sääskitakin huppu päällä, joten pystyin ottamaan yllä olevat kuvat -- muuten olisi ollut mahdotonta.
Kemijoen kaikki kosket ovat helppoja. Kun kiviä ei tarvitse juuri varoa, ryhdyin valitsemaan laskulinjat seuraamalla missä mäkäräpilvi on harvin.
Miksi mäkärät parittelevat joissakin koskissa ja muissa eivät? En tiedä, mutta vielä yksi havainto (hmm, miksi näitä kerron, no huvin vuoksi varmaan?): Mäkärät ovat hyviä lentäjiä toisin kuin hyttyset. Suuri joukko mäkäriä jäi kerran seuraani tuntikausiksi ja näykkivät toisinaan ihoani, kun meloin verkkotakin huppu avoinna (huppu päässä ei jaksa koko päivää meloa, tulee ahdistavan astronauttimainen olo). Olin epätoivoinen. Miten pääsen niistä eroon? Kun lopulta oli mentävä pissalle rantaan, mäkärät häipyivät. Mistä se johtui? Hyttyset tulivat tilalle, joten päättelin, että hyttysten ja mäkärien välisissä kahinoissa mäkärät pelkäävät hyttysiä. Kun sitten palasin joelle, hyttyset yrittivät seurata, mutta katosivat pian, koska eivät jaksa lentää kanootin perässä kauan. Mäkärätkään eivät palanneet. Ihana vapaus!
Kumma säteittäinen pilvimuodostelma.
Mökkejä Kemijoen hiekkatörmällä. Vuotoksen allas hukuttaisi nämä.
Ateria porisee. Vuotoksen allas hukuttaisi tämän maiseman.
Yllätyin kuinka paljon Kemijoki virtaa Savukosken ja Pelkosenniemen välissä. Koskiksi asti virta ei usein kehity ja jos kehittyy, kosket ovat helppoja. Alla eräs, jonka Vuotoksen altaan rakentaminen poistaisi.
Saavuin lopulta Kitisen haaraan, josta olin tullut 3 päivää aiemmin, kun olin laskenut Luirosta Kitiseen ja sen kautta Kemijokeen. Pelkosenniemellä piti taas käydä torilla moikkaamassa Andya.
Patsaan teki muuten Martti Hulkko, Andyn setä. Materiaali on puuta. Yhdestä puusta koko patsas paitsi kitara. En minä Andyn soitannasta välitä, mutta tämä patsas on nasta.
Jäin yöksi 67 km jälkeen Pelkosenniemen uimarannalle. Vastarannalla poltettiin kokkoa, joka paloi 10 minuuttia.
Tänään lauantaina 26.6.2010 meloin sitten Kemijärvelle. Matkaa tuli sileää vettä 47 km. Matkalla oli myös joitakin hienoja erämaisia pätkiä, jossa ei näkynyt ihmiskäden jälki. Alla oleva paikka oli suosikkini. Järven keskellä on ruohotupposaaria, jossa ei ole ainuttakaan hyttystä tai mäkärää. Ajoin kanootin hetkeksi parkkiin ja antauduin selälleni kanoottiin unelmoimaan.
Kemijärven bussiaseman viereen saavuin ennen klo 17, joten koko 223 km melonta oli mennyt alle 72 tunnissa. GPS:n mukaan niistä 40 tuntia olin ollut liikkeessä (mukaan lukien Lattunavaaran patikointi).
Kysyin miten voin meloa leirintäalueelle. Se onnistuu kiertämällä kaupungin keskusta ja nostamalla kanootti Kuumalammelle, josta voi meloa Pöyliöjärvelle. Näin tein, josta tuli 5 km lisää. Veneen nosto Kemijoelta Kuumalammelle oli tehty helpoksi.
Minun liian lyhyellä kanootilla ei voi laskea tuota niin kuin olen nähnyt eräiden tekevän kanootilla huurteista rinnettä myöten jokeen. Pieni tuuppaus takaa riitti.
Reitti Kuumalammelta Pöyliönjärvelle on nätti ja melomisen arvoinen. Ukkosmyrskyllä kuvasin hetken sillan alla.
Saavuin leirintäalueelle. Alla GPS:n loppulukemat 10 päivän retkeltä. Hetkiä liikkeessä (meloen tai patikoiden) 94 tuntia 45 minuuttia. Matkana melontaa 493 km ja patikointia 20 km (pyöristän hiukan alaspäin mitä GPS näyttää). Keskivauhti 5,4 km/h liikkeessä.
Purin kanootin, kävin suihkussa, söin ja nukun nyt tämän viimeisen yön teltassa. Aamulla väsynyt punakka partainen mies lähtee bussilla ja junalla kohti Helsinkiä.
Hyvä reissu. Laitan GPS-reitit näkyville, kunhan ehdin kotiin. GPS-kaapeli unohtui ottaa mukaan.
Kommentit