Tämä kirjoitus kuuluu sarjaan Melottuja jokia, jonka kirjoitin alun perin Avokanoottiyhdistyksen foorumille, mutta koska se on vain jäsenille, kopio tänne on paikallaan.

* * *

Võhandujoen retki oli minulle seitsemäs Baltian melontavappu ja yhteensä yhdeksäs Baltian joki (7 Viro, 2 Latvia). Miksi sinne? Suomalaisen silmin ystävällisen eksoottiset kohtaamiset ja maisemat tekevät Baltian melontaretkeilystä hauskaa. Jos milloin niin keväällä tuonne kannattaa mennä, kun joet virtaavat.

v_handu_1_720.jpg

Logistiikka: 3 miestä (minä, Jaakko Mäkikylä, Marko Pikkarainen) 28.4.2010 rinkat selässä melat kädessä laivaan, Tallinnan satamasta taksilla bussiasemalle, bussilla 4 tuntia Võruun, jossa vastassa paikallinen kanoottiyrittäjä Toomas Päärle, [email protected] - http://www.veetee.ee +37256660987, joka kuskasi kauppaan, josta eväät, jonka jälkeen joelle, jossa 2 kolhoa vuokrakanoottia vesille. Paluu tapahtui 2.5.2010 Võõpsusta, jossa kanootit Toomaksen autoon, joka heitti Tarttoon, josta bussilla Tallinnaan, josta laivalla yli. Koko reissun kulut ruokineen noin 250 euroa. (Viron bussiaikataulut: http://www.bussireisid.ee.)

Kahta ääritukevaa 40 kg vuokrakanoottia meloimme yksikkönä ja kaksikkona (yksikkönä Jaakko tai minä). Matkaa taittui 94 km (1 + 33 + 38 + 22 km) mukaan lukien käväisy Peipsijärvellä, jossa tähystimme 4 km päässä olevaa Venäjän rannikkoa (tuo melottiin tuulen takia kolmikkona).

v_handu_2_720.jpg

Joki oli melottavaksi helppo kuten Baltiassa aina, hiekkapohjaisessa maastossa voimakkaasti meanderoiva. Virta antoi vauhtia 1-2 km/h. Keskivaiheilla, jossa on luonnonpuisto, virtasi kiivaammin ja oli muutama helppo koski, jotka laskettiin. Kaatuneiden puiden takia ei ole tarvetta nousta kanootista, ne voi kiertää. Ohitettavia patoja on kolme, kantomatka kussakin noin 100 metriä. Neljäskin pato on, jonka osaavimmat laskevat patoaukon kautta -- me kannoimme.

Säät olivat osaksi sateiset ja viileät (yhtenä yönä pakkasta), osaksi aurinkoiset (eräänä päivänä +16). Jokamiehen oikeutta ei Baltiassa ole. Se ei käytännössä estä leiriytymistä, sillä joen varrella on suojaisia metsiä. Virallisempia leiripaikkojakin Võhandujoella voi olla, muttemme käyttäneet niitä (näin yhdessä paikassa telttasaunan kehikon).

Onhan noita Baltian jokia jo nähty, mutta ensi vuonna uudestaan!

Markon kuvia täällä. Jaakon kuvia täällä.

* * *

Jälkikirjoitus 30.5.2010: Kun retki kestää 5 päivää eikä olla jäniksen selässä, on aikaa hakea hyviä kuvakulmia ja leikkiä. Alla todisteena Marko Pikkaraisen otos, jossa pelataan painovoimalla.

1275218307_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toisena esimerkkinä laavu, jonka rakentelin ajankuluksi. Nukuin siinä viimeisen yön.

1275218736_img-d41d8cd98f00b204e9800998e