Työpäivä. Kerron Uuden Seelannin ruoista. Ne ovat hyviä ja edukkaita. Kun voi hakea take away -paikasta todella hyvän kana-aterian satay-kastikkeella 3 eurolla, miksi tehdä ruokaa itse?

No teen kuitenkin, kun talossa on keittiö. Tänään keitin riisin, paistoin kanaa ja pursotin minttukastiketta päälle (sitä on pullollinen, alan jo kyllästyä). Sekaan laitoin avokadon ja söin. Ihan ok. Yleensä kaikki kasvikset ja hedelmät, tomaatitkin, ovat herkullisia. Hyvä niitä on muinaisten tulivuorien tuhkan virvoittamassa maaperässä kasvattaa.

Tänään tuli kaksi uutta asukasta, Ryan ja Mark. Kun näin, että Markilla oli keittiössä purkki vegemiteä, pyysin saada maistaa. Selitykseksi se, että vegemite on leivänpäällinen, jota syödään tonneittain Australiassa ja Uudessa Seelannissa, mutta muualla maailmassa ei. Hain huoneestani leivän (säilytän leipää ja muita peruselintarvikkeita huoneessani), jonka olin ostanut ruisleipänä (päällä lukee dark american rye), vaikkei se mitään oikeaa ruisleipää ole (arvatenkin 80% vehnää). No kumminkin, vedin päälle vegemiteä ja se oli ihan syötävää (ei herkkua).

Jälkiruoat ovat erityisen makoisia.

1263811478_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vasemmalla on "afganistanilainen" ja oikealla "belgialainen", sillä niin niitä täällä kutsutaan. Pehmeän suklaiseen afganistanilaiseen herkistyin täysin, kun olin täällä 2007. Ymmärtääkseni se on Uuden Seelannin "kansallisleivonnainen". Todellinen herkku, mutta 1 päivässä riittää.

Briefly in English. The text describes the delicious and inexpensive food available in New Zealand. Among others I tasted today vegemite - the Oceanian speciality that you put on bread. The photo = local biscuits, of which the chocolate "Afghan" is some kind of a national biscuit (and very delicious).