Tiistaina 6.7.2010, nukuttuani toisen yön teltassa Barilochen leirintäalueella, tein retken Villa Catedralin hiihtokeskukseen. Sieltä lähtee pitkä patikointireitti Nahuel Huapi -luonnonpuiston läpi päättyen sinne minkä tutkin jo eilen (talvella 50 km reitin keskiosat ovat suljetut).

Hiihtokeskuksen tarjonnan ohitin ja lähdin tarpomaan lumessa kohti Refugio Freytä. Jälleen kerran patikointi oli puutteellisen informaation varassa. Kuinka pitkälle reitti on auki? Kuinka kaukana tavoite on?

Tässä tilanteessa ratkaisu on tarkistaa paljonko aikaa on auringonlaskuun (7h 20min) ja jakaa se kahtia, jolloin saadaan maksimiaika, joka mennään yhteen suuntaan (3h 40 min). Jos tavoitetta ei ole tuohon mennessä saavutettu, tullaan omia jälkiä takaisin.

Niin lähdin liikkeelle. Seurasin jälkiä, jotka joku muu oli jättänyt. Satoi lunta. Jäljet alkoivat matkan varrella peittyä eli kuka ne oli tehnytkin, se oli ollut eilen. Lumen ja sumun takia pystyin vain aistimaan Lago Gutierrez -järven alhaalla vasemmalla ja sen takaiset valkeat vuoret. Jatkoin ja jatkoin. Jäljet kääntyivät oikealle metsään.

1278539800_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Silta vuolaan puron yli.

1278539858_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun 3 tunnin kuluttua sain näkyviini Refugio Petricekin, päätin sen kääntöpaikaksi. Kyltti sanoi, että Refugio Freyhin on yhä 1 tunti.

1278539934_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Valtavan kiven kylkeen rakennettu maja oli kiinni.

Painauduin lumisateessa vinokallion kylkeen, jossa tein yksinkertaisen aterian ja lähdin takaisin. Lumisade muuttui rännäksi. Räntää putosi niskaan myös bambu- ym. pensaista, joita oli siirrettävä syrjään kapealla polulla.

1278540050_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kastuin ajan mittaan märäksi päältä ja alta. Vilustumista peläten en voinut pysähtyä vaan kävelin yhtä kyytiä hiihtokeskukseen, josta kahdella bussilla teltalle, jonka päätin hylätä ja siirryin viimeiseksi Barilochen yöksi sisätiloihin, jossa pystyin kuivattamaan varusteita (telttailumaksuun ei kuulu lämpimiä tiloja).

Jotenkin tyngäksi ja jäi tämä toinen retki, vaikka tarvoin lumessa 17 km. Huonolle säälle ei kuitenkaan mitään voi.

Tämän verran ehdin Barilochea nähdä eli en paljon (ja keskustaa en juuri yhtään), sillä tänään keskiviikkona 7.7.2010 heräsin aikaisin ja siirryin lentoasemalle, josta lensin 1000 km etelämmäs El Calafateen, jossa majoituin keskustan yksityishuoneeseen (jatkan kuivatusoperaatiota).

Toisin kuin Barilochessa Calafatessa on lunta myös kaupungissa.

1278540450_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaupunki tuo mieleen mm. Ruotsin Jällivaaran (tunturi kaupungin kyljessä), toisaalta jonkun Norjan vuonokaupungin (vieressä iso järvi Lago Argentino, jonka jäätyneellä lahdella hiihtäjiä), toisaalta talvisen Sortavalan (heikkokuntoiset sivukadut, monet käyttävät ketjuja autonrenkaissa), toisaalta myös Uuden Seelannin Queenstownin (keskustan turistimeininki teennäisine rakennuksineen).

1278540697_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

El Calafaten juttu on Los Glaciares -luonnonpuisto ja eri jäätiköt, jonne paikalliset matkatoimistot vievät turisteja. Toinen juttu on lukuisat suklaatehtaat ja -puodit, joita Sveitsistä muuttaneet siirtolaiset ja heidän jälkeläisensä pitävät (suklaamyymälöitä oli myös Barilochessa).

1278540108_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Niin. Miksi yleensä Argentiinassa ja El Calafatessa olen? Siksi, että täällä on auringonpimennys sunnuntaina 11.7.2010. Sitä silmällä pitäen kuljeskelin kaupungilla katsomassa mahdollisia kuvauspaikkoja.

Löysin tällaista, Laguna Nimez, Reserve Ecologica Municipal.

1278540759_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hämmästyttävää kyllä nuo ovat flamingoja, hyvin pakkasta kestävää lajia. Ne viihtyvät täällä läpi vuoden. Kuvasin tuon klo 17:55 eli tasan 4 päivää ennen pimennystä. Kuten kuvasta ilmenee pilvistä on eikä ennuste lupaa pimennyspäiväksi yhtään parempaa.

MUTTA jos ei olisi pilvistä, kuvan yläosassa keskellä olisi pimentynyt aurinko ja sen heijastus olisi flamingojen takana vedessä. Aika jännä kuva se olisi, vai mitä?