Jaan kuvia ja tarinaa Koilliskairasta (= Urho Kekkosen kansallispuisto = Saariselkä), jossa patikoin itsekseni 4.-9.7.2011 Rajajoosepista (Luton silta) Kiilopäälle (Suomen Ladun luontoliikuntakeskukseen).

7840095014_14618ff78e_b.jpg

Retki onnistui ja sujui vailla dramatiikkaa. Matkaa kertyi 154 km leiripaikkojen ollessa Kiertämäjärven autiotupa - Anterinmukan autiotupa - teltta Vesipään satulassa - teltta Paratiisikurussa - teltta Lupukkapäällä.

7840095448_e442446e38_b.jpg

Matkalla huiputin 11 yli 600-metristä tunturia, jotka on kuvassa nimetty. Viimeisen päivän 38 km patikointi Lupukkapäältä Kiilopäähän 29 asteen helteessä otti mehut miehestä.

Mikä Koilliskairassa on parasta? Mitä voi nähdä ja kokea?

Lumoavin helmi on huikea Paratiisikuru... mutta hei, aloitan alusta. Taksi heitti minut Ivalosta Lutto-joen sillalle maanantaina 4.7.2011 klo 16.

7840103720_d8cdc53099_b.jpg

Patikointia Kiertämäojaa ylös.

7840103360_f3de8de1a8_b.jpg

Laavu Alemmalla Kiertämäjärvellä.

7840103172_3d63488662_b.jpg

Ensimmäinen yö. Kummastun sitä, että olen Ylemmän Kiertämäjärven autiotuvan ainoa asukas (kun olin täällä 8 vuotta sitten, en mahtunut tupaan).

7840094154_5c94025e8a_b.jpg

Toinen päivä (tiistai 5.7.2011) alkoi kahlaamalla Kiertämäojan yli. Vaelluskengän varsi ei riittänyt, joten ylitin virran paljain jaloin kolmesti: 1) kokeilua, 2) kengät ja pienet tavarat yli, 3) rinkka yli.

7840102692_1d67e085f1_b.jpg

Lähdin nousemaan havumetsässä Peuranampumapäille. Maastossa oli paljon riekkoja, jotka suojelivat lapsiaan ajamalla ne ensin pois ja sitten leikkimällä siipirikkoa, jotta huomioni ei kiinnittyisi poikasiin. Tämä yksi kuitenkin lennähti viereen. (Voi tietysti olla jokin muu kuin riekko?)

7840102290_a0cf2d1558_b.jpg

Join vettä janooni joka purosta.

7840102110_23b7299551_b.jpg

Pysähdyin Peuranampumapäiden ja Hirvaspäiden välisessä satulassa, jossa oli karu 70-metrinen lampi.

7840101886_dfa03c8ec5_b.jpg

Pidin siinä ateriatauon.

7840101530_1b9063a00d_b.jpg

Jos joku ihmettelee asustettani, kokeilin vaeltaa hirvikärpästakissa. Onnistuu. Hyttysiä oli maastossa kuitenkin vähän, joten en olisi tarvinnut sitä.

Hirvaspäät (632 m ja 648 m) ylitettyäni löysin Kuikkapäältä (679 m) kivirakennelman, josta voi jälkikäteen sanoa, että se on näkemistäni komein.

7840101358_bd62939eb5_b.jpg

Poroja näkee tuon tuostakin. Yritän kuvata ne aina silhuettina.

7840101176_1ab56627e6_b.jpg

Alla oleva otos on täysosuma sikäli, että sitä voi lukea kuin sarjakuvaa. Vasemmalla poro empii, keskellä näkyy monenlaista toimintaa, oikealla poro on koonnut itsensä ja etenee määrätietoisesti.

7840101014_8e0bd83603_b.jpg

Laskeuduin Sara-Pieran Muurivaaran ja Rovapään välistä puroa alas. Katselin Reututunturia kaukaisuudessa.

7840100870_219eff068c_b.jpg

Kotvan kuluttua esiin pilkisti Anterinmukan sauna.

7840100646_099a4cfec5_b.jpg

En lämmittänyt saunaa, kun olin ainoa asukas eikä muutenkaan tuntunut tarpeelliselta. Hain vettä purosta, jota varten autiotuvissa on aina sanko.

7840100456_28239d44a1_b.jpg

Näkymä takapihalta, oikealla kohoaa Anteripää. 

7840100250_48c959afb8_b.jpg

Anterinmukka on tupien tupa. Sen yksityiskohdat ovat harkittuja kahvoista alkaen.

7840100094_198eb809d8_b.jpg

Yläpetiin kiivetään oksan kautta.

7840099942_13f6dedee2_b.jpg

Yleensä autiotupien lavereilla ei ole patjoja, mutta Anterinmukassa on.

Kolme muistisääntöä, kun jätät autiotuvan: 1) heitä hakemasi vesi pois, 2) siivoa tupa, 3) kytke kaasu pois liedestä, jos tuvassa sellainen on.

Kolmantena päivänä (keskiviikko 6.7.2011) kävelin ensin melko yksitoikkoista mönkijäuraa pitkin Hammaskuruun, jossa näin ensimmäiset muut ihmiset: tamperelainen pariskunta tekemässä 8 päivän retkeä tuvalta tuvalle.

Kun he lähtivät pois, keittelin itselleni ruoan, jonka jälkeen päiväkävelynä huiputin Vuomapään (691 m). Sadetta ja sumua. Mitään maisemia en nähnyt.

7840099824_88dbb459d9_b.jpg

Heitin taas rinkan selkään ja lähdin polkua kohti Luirojärveä 3 km, kunnes aloin nousta Pitkäojaa ylös kohti Vesipään ja Kärppäpäiden välistä satulaa.

7840099654_a2b3d83a54_b.jpg

Vesipään satulasta löysin pieniä lampia kuten kartta lupasi. Ennuste lupasi paranevaa säätä, joten kiinnitin matalan pyykkinarun kiviin ja vaatteet tuuleen kuivumaan.

7840099494_d0a7aa9466_b.jpg

Neljäs päivä (torstai 7.7.2011) aukesi aurinkoisena. Tavoite oli pysyä koko päivä Sokostin ylängöllä ja olla laskeutumatta laaksoihin. Aluksi kävin Vesipäällä (617 m) ja sitten kuvasin teltan ja lammet.

7840099294_cb53253f52_b.jpg

Kuvassa näkyy jatkoreittini: vasemmalta Kärppäpäät, Hietapää, Sokosti, Riitelmäpäät, Lumipää, jne.

Kotilampeni lähikuvassa (sininen makuupussi tuulettuu teltan päällä).

7840099048_81124397ea_b.jpg

Kuljin Kärppäpäiden yli jyrkästi ylös Hietapäälle (646 m), josta Sokostille, joka on Koilliskairan korkein huippu, 718 metriä. Sen huipun takana väikkyi Luirojärvi.

7840098396_ef83751175_b.jpg

Sokostilla oleva masto on Soneran. Taustalla vasemmalla 2 päivää aiemmin huiputtamani Kuikkapää, jonka tunnistettava hahmo on kuin oikealle kaatuva aalto.

7840098238_618c0bdfb5_b.jpg

Sokostin ylängöllä ei ole juuri vettä. Laskeuduin Pälkkimäojaa alas, kunnes löysin vesilammikon, josta sain ruokavedet.

7840093524_956c6e329e_b.jpg

Sinisiipi kurkistaa kattilaan.

7840098110_89811fc3ff_b.jpg

Sitten Riitelmäpäät (662 m ja 626 m) ja Lumipää (677 m), josta pohjoiseen jatkaen saavuin Paratiisikuruun, jonka yläpään lumessa tepasteli poro.

7840097950_c64656b0e2_b.jpg

Ensituntuman itse Paratiisikuruun ja sen pohjalla olevaan järveen sain takavasemmalta. Oikealla oleva kumpu on Ukselmapää.

7840097776_774a1c7bd8_b.jpg

Kaunista. Laskeuduin alas ja pystytin telttani järvelle.

7840105894_6fa44520c4_b.jpg

Päivitys 2.8.2011: Olen osoittanut tällä retkellä ja kirjoituksella huonoa harkintaa, sillä Paratiisikuruun ei saa leiriytyä. Opin tämän seikan nimimerkiltä Lasse, joka jätti kommentin tähän artikkeliin hetki sitten. Leiriytymiskiellosta mainitaan Luontoon.fi-sivustolla. Pahoittelen.

Viidentenä päivänä (perjantai 8.7.2011) kävelin rinteillä ja etsin täydentäviä näkökulmia Paratiisikurun järveen ja sen taustan lumiseinämään.

Yksi.

7840097614_57bfa75625_b.jpg

Kaksi.

7840104154_d4f0f45338_b.jpg

Kolme.

7840097436_839e0e7f15_b.jpg

Neljä.

7840106298_3ee5bf3471_b.jpg

Viisi.

7840106092_85674c70da_b.jpg

Kaunista.

Kävin myös Pirunportilla, joka kannattaa kävellä alkaen idästä.

7840096330_0b893a3088_b.jpg

Sen erikoisuus on polku, joka jatkuu...

7840096158_6ed856b1e9_b.jpg

.. mutta ei jatkukaan, vaan loppuu louhikkoon.

7840095790_46437515f2_b.jpg

Pirunportti panoraamana. Itä vasemmalla, länsi oikealla.

7840097048_8c7521e404_b.jpg

Aamuretken päätteeksi nousin Ukselmapäälle (698 m), joka on Koilliskairan toiseksi korkein huippu.

7840093300_60d8ffac53_b.jpg

Jatkoin Sarviojan autiotuvalle, jossa söin ja kohtasin toisen kerran ihmisiä tai oikeastaan "tungoksen": yksi viiden hengen porukka, toinen neljän hengen porukka ja yksittäinen miesvaeltaja.

Jatkoin Lupukkapäälle (620 m) telttaan, sillä kartta näytti, että siellä on vettä. Piti paikkansa.

7840105446_8da6374a36_b.jpg

Kuudentena päivänä (lauantai 9.7.2011) kävelin pois maastosta Joukhaispään kautta. Viime katsaus Luirojärveen.

7840105246_3b757e2bae_b.jpg

Seuraava kohde nuo pienet järvet tuolla.

7840105004_9789d359ec_b.jpg

.. jotka maastossa näyttävät tältä.

7840104800_a0d720ee81_b.jpg

Tukahduttavan kuuma päivä, 29 astetta. Join jatkuvasti puroista. Söin Kotakönkäällä, jossa Suomujoki kapenee 1,20 metrin levyiseksi syöksyessään kallioiden välistä.

7840104630_5cfd96be4e_b.jpg

Viimeinen pysähdyspaikka Rautulampi on jo niin lähellä Kiilopäätä, että näin siellä muita ihmisiä. Osa heistä päättämässä vaellustaan kuten minä, osa päiväpatikoijia, jotka vierailevat Kiilopäältä ja palaavat yöksi takaisin.

7840104334_15c9de1b34_b.jpg

Kiilopäälle, Suomen Ladun luontoliikuntakeskukseen, ehdin klo 20 pidettyäni välissä vielä yhden tauon. Liitän mukaan Kiilopään ohjetaulun tunturivaeltajalle.

7840103954_5c34f8aa80_b.jpg

Siinäpä se. Kiilopäältä on hyvät yhteydet eteenpäin linja-autolla Rovaniemelle tai Ivaloon tai Ivalon lentokentälle.

Mitä reissusta jäi mieleen?

- Paratiisikuru on uskomaton helmi keskellä Koilliskairaa. Yksin siellä käynti perustelee retken, mutta se on kaukana kaikkialta: Rajajoosepista 30 km, Kiilopäältä 50 km. Paras onkin lähteä liikkeelle Aittajärven tien päästä, josta Paratiisikuruun on 20 km.

- Säät ja olot pääosin suosivat. Välillä satoi mutta kuuluu asiaan. Jos olisi satanut enemmän tai ollut kylmempi, olisin nukkunut enemmän autiotuvissa ja kuivatellut vaatteita. Hyttysiäkään ei ollut enempää kuin ehti huiskia kävellessä pois iholta.

- Miksi maastossa oli niin vähän patikoijia, vaikka retki oli mitä onnistunein? Jos syy on keskikesän hyttys- ja mäkäräpelko, pelko oli turha. Eikö lehdissä ja televisiossa voisi olla sääennusteiden lisäksi hyönteisennusteita seuraavalle viikolle? Olisi hieno palvelu ja auttaisi lisäämään Lapin matkailua.

- Eläimiä maastossa: poro, metso, teeri, riekko, muita lintuja korppi, kapustarinta, keräkurmitsa, pulmunen, myyriä paljon, muutama sopuli (vain Kiilopään lähellä).

- Tein edellisen retken Koilliskairaan Kullervo Kemppisen Lumikuru-kirjan innoittamana 20.-26.9.2003. Se oli syyskuun loppua eli sesonkiaikaa, jolloin hyönteiset olivat kuolleet ja patikoijia maastossa paljon. Silloin tein retkestä pienen filmin, joka on alla.

Sellainen on Koilliskaira, Urho Kekkosen kansallispuisto, Saariselkä.