Tämä kirjoitus sisältää Kemijoki 2010 -reissun Luiro-tarinan. Muut osat ovat: Kemijoki-suunnitelmaKuola-Maltio-Tenniöjoki-tarinaKemijoki-tarinaKemijoki-reittikartat.

Lauantaina 19.6.2010 otin taksin Savukoskelta Lokan tekoaltaalle kirjoitettuani kahvilassa aiemman blogikirjauksen.

1277224526_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lokka on laaja. Lokan takana oikealla terävät Nattaset, UKK-puiston eteläiset tunturihuiput. Luiron alku näytti patoaltaan reunalta tältä.

1277224681_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ehdin meloa lauantaina 13 km. Koko matka oli suvantoa vailla virtaavaa vettä. Laitoin leirin joen penkalle paikkaan, johon toivoin tuulen käyvän ja karkottavan sääsket, mutta tuulta ei ollut.

Sunnuntaina 20.6.2010 oli luvattu sateita pitkin päivää. Sadetta tuli ja sen mukana tuuli, joka puhalsi etelästä, siis vastatuuli, mutta tuuli kuitenkin.

Sain meloa 16 km (yhteensä 29 km Luiroa) ennen kuin saavuin ensimmäiselle koskelle.

1277225383_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Luiron kosket ovat keskimäärin hidasvauhtisia ja helppoja -- osa leveytensä vuoksi kivisiä, josta syystä on käytettävä virranlukutaitoa ja vaistoa löytääkseen reitin, jossa on tarpeeksi vettä alla. Yllä näkyvä koski on tyypillinen.

Sateisessa ilmassa ja vedessä oli paljon korentoja, jotka laskeutuivat kanoottiin. Herra hyönteistuntijan apua toivotaan, jotta oppisin tämän.

1277224963_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

(Päivitys 29.6.2010: Se on päivänkorento, joka onkin metka hyönteinen, kun lukee wiki-artikkelin. Esim. aikuisella päivänkorennolla ei ole suuta lainkaan, koska se ei syö mitään, parittelee vain.)

Vasta illalla seitsemältä sade taukosi ja ilma kirjastui niin, että oli selvää, että enää ei enempää sadetta tule. Riisuin sadevaatteet ja annoin tuulen kuivata kostuneita vaatteitani meloessa. Leiripaikkaa hakiessa porot ylittivät Luiron erään kosken kohdalta.

1277225649_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Leiripaikan etsimisen ja toistuvien rantautumisten takia minulla oli hyttyshattu puoliksi päässä. Kun tuuli puhalsi hatun jokeen ja nostin sen märkänä kanoottiin, sain hyvän syyn kokeilla vaihteeksi sääskitakkia.

1277225869_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Suosittelen vilpittämästi. Loisto-ostos. En enää käytä hyttyshattuja. Sääskitakissa kasvojen edessä on vetuketju, jonka avulla pääosan voi nostaa niskaan. Luiron loppuun asti käytin verkkotakkia myös meloessa. Melontaliivit vedin verkkotakin päälle.

Takaisin sunnuntaihin. Melottuani 62 km pystytin leirin koskenniskalle, jotta pääsin syödessä kävelemään osan matkaa kiviä pitkin joelle ja nostamaan rauhassa verkon päästä pois, kun tuuli piti sääsket loitolla.

1277225536_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Maanantaina 21.6.2010 otin kuvan leiripaikasta purettuani teltan. Maassa oleva irtopressu on sitä varten, ettei kostea maa turhaan kastelisi teltanpohjaa.

1277225766_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jatkoin melontaa, joka sisälsi osittain sadetta ja pitkiä vastatuulitaipaleita, osittain koskia, jotka laskin tarkistamatta. Joelta näkyi toisinaan 463-metrinen Nivatunturi.

1277225973_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tietysti halusin käydä siellä. Sade lakkasi parahiksi. Patikointi sujui alussa metsäautoteitä myöten, myöhemmin hakuuaukeiden ja soiden yli. Tässä maastossa kumisaappaista on etua.

1277226115_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sanomattakin on selvää, että kävellessä kokonainen hyttysarmeija seurasi mukana. Sääskitakin sisään ne eivät päässeet. Jatkoin pysähtymättä tunturin laelle, jossa tiesin saavani rauhan. Sääsket eivät avotuntureilla viihdy. Avasin vetoketjun, nostin verkkopäähineen pois ja tunsin ihanaa vapautta. Nostin suulleni pullon. Otin vesikulauksen.

On sanottava hyttysistä vielä: Kyllä niille pärjää ja keinot on, mutta en pidä siitä koneellisesta varustautumisesta, jonka niiden paljous aiheuttaa. Se on pois siitä vapauden tunteesta, jonka takia haluan luonnossa ja Lapissa liikkua. Mitään tälle ei kuitenkaan voi tehdä. Paitsi pysytellä joella kanootissa tai kiivetä avotunturiin (tai pysyä kotona).

1277226855_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tunturin huipulla näkyi pieni maja.

1277227044_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Se on palovartijan maja. Sisällä on liesi, klapulaatikko ja laveri yhdelle hengelle.

1277227148_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kyllä täällä patikoijia käy. Kun tutustuin majan vieraskirjaan, se oli kirjoitettu takakantta myöten täyteen 2010 huhtikuussa.

Katsaus alas tulosuuntaan. Hassu havainto. Näin ylhäältä lähimmät hakuuaukeat ja metsät ehkä erottaa, mutta kaukaa katsoen molemmat ovat samaa karua Lapin maisemaa kaunistamassa.

1277227643_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kävelin takaisin samaa reittiä, yhteensä 12 km.

Meloin vielä 11 km eteenpäin, jona aikana sain huomata tehneeni erään tyhmyyden, jonka nolona kerron.

Minulla on mukana Luiron koskinuotit, jotka tulostin ennen matkaa Savukosken kunnan sivuilta. Olin ennen Luirolle tuloa katsonut vain sen alkua ja todennut kosket helpoiksi I-luokan koskiksi. Sen koommin en koskiluokitustulosteita avannut, koska Luiron yläjuoksulla olin jutellut erään kalastajan kanssa, joka sanoi, että kaikki loputkin kosket ovat yhtä helppoja.

Sitten se tyhmyys. Erästä koskea lähestyessä havaitsin, että se katoaa näköhorisontin alapuolelle kallioseinän viereen. Näin alempana pari kalamiestä, josta arvioin jyrkkyyttä. Tyhmyyden suomalla varmuudella arvelin, että tämäkin on I-luokan koski. En tarkistanut sitä. Kun olin niin lahellä, että näin kuohut, en voinut perääntyä. Hain vain parhaat linjat, jotka siinä ajassa pystyin, jyräytin könkään yli kuohuihin ja selvisin läpi rutiinilla.

Kun illalla leiriydyin melottuani 47 km, katsoin tulosteesta, että kyseessä on Alaköngäs, III-luokan koski. Jos joku meloja tämän lukee, saatte haukkua minua kommenttipalstalla, jotta uskoisin jatkossa.

Tänään tiistaina 22.6.2010 meloin 22 km Luiron loppuun (sen kokonainpituus GPS:n mukaan 145 km), joka yhtyi Kitiseen, jota meloin 4,5 km, joka yhtyi Kemijokeen, jota meloin 3,5 km noustakseni ylös Pelkosenniemen keskustan kohdalla tällä laiturilla.

1277227844_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yhteensä melontaa kertyi Luiron jatkot mukaan lukien 152 km. Keskivauhti oli karvan verran alle 5 km/h, mikä johtui runsaista vastatuulista. (Kemijokiretken kokonaissaldo on 6 päivän jälkeen 265 km melontaa ja 16 km patikointia.)

Joelta noustaan Pelkosenniemen torille, jossa tervehtii kunnan oman pojan Andy McCoyn patsas (joki on alla olevan kuvan takana).

1277228002_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lähikuva.

1277228093_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Patsas on ITE-taidetta enkä osaa kuvitella minkään muun tyylisuunnan patsaan sopivan paremmin miehelle, joka loi muusikon uransa itse.

Kysyin torilla missä pääsee suihkuun. Lopulta päädyin paitsi suihkuun myös neljän seinän sisälle taloon nukkumaan maksua vastaan.

Mitä muuta? Näin Luirolla kahdesti maakotkan lähtevän lentoon. Hieno näky. Muutenkin Luiro on kokonaisuudessaan hieno joki, jota voi suositella. Toisaalta ei Luiro Ivalojoen veroinen ole. Ivalojoella on liki koko matkan karu Lapin tuntu, jota ei Luirolla meloessa aisti, koska rannat ovat vehreät ja matalat kuin Etelä-Suomessa. Vasta tunturissa tunsin Lapin hengähdyksen.

Huomenna sitten Kemijokeen. Joo, olen tarkistanut etukäteen, että siellä on vain I-luokan koskia.