Kun Joni Palomäki otti yhteyttä tämän blogin kautta, että on tilannut Amerikasta packraftin, kutsuin hänet mukaan Nuuksioon.

7748719180_2febd4c210_b.jpg

Packraft-melonta on oma lajinsa. Kanootti on superkevyt: 2,5 kg. Niinpä sitä voi kantaa mukana Lapin vaelluksella ja ylittää vesistöt vaivatta. Koskiakin sillä lasketaan. Lisää luettavaa löydät Wikipedia-artikkelista ja packrafting-foorumilta.

Tuo siis teoriassa. Itse en ole ollut tästä melonnan lajista NIIN kiinnostunut, että olisin hankkinut packraftin. Olenhan raahannut Nuuksiossa 20 kg kanoottia siinä missä packraft-tyypit omaa välinettään.

Haastavaksi retkireitiksi valitsin pienet lammet Siikajärven länsipuolella. Melottavaa vähemmän, raahattavaa enemmän. Kumpi pärjää paremmin, Joni + 2,5 kg packraft vai minä + 20 kg Grabner-kumikanootti?

7748777230_22426817ee_b.jpg

Nuuksion kokonaisuudessa nämä lammet sijoittuvat lounaaseen (lammista 6 oli minulle uusia joten Nuuksio-lampikokoelmani pääluku on nyt 76).

7748777666_85b6a7f04c_b.jpg

Takaisin retkelle. Auto parkkiin Siikarannan opiston pihaan. Mukaan houkuttelin myös Tuomas Tuomen, joka otti mm. alussa olevan valokuvan minusta ja Jonista eteläisellä Pikaraisella. Kiva lampi, ei mökkejä, suonpehmeät rannat.

Muutkin kuvat tässä artikkelissa ovat joko Tuomaksen tai Jonin. Hyvä kun muutkin valokuvaavat, oma kamera kun unohtui kotiin. Alla olevan kuvan otti Tuomas pohjoisella Pikaraisella, jonka arvoa silmissäni laskee lukuisat mökit, mutta kasvattaa eteläpään komea pystykallio.

7748719524_3bb5e99125_b.jpg

Reitti jatkui Kaislammelle. Viimeistään tämä reilun kilometrin metsäraahaus ratkaisi vertailun packraftin hyväksi. Tunsin itseni vanhuudenheikoksi vetäessäni välinettä hiki päässä sammalten ja kivien yli. Joni eteni kuin vuorikauris kiinnitettyään packraftin reppuun lippamaiseksi ulokkeeksi.

Alla Jonin kuva Kaislammelta, joka on täynnä nättejä turvesaaria, eteläinen haara vailla mökkejä. Tuomas testaa packraftia.

7748718084_6ae7f4dc31_b.jpg

Packraft on lyhyt eikä suuntavakaa, siksi sitä melotaan kajakkimelalla. Ylhäällä heilahtaessaan lapa heittää vedet melojan syliin. Jonin melassa ei ollut tipparenkaita, niinpä ne askarreltiin mustikanvarvuista.

7748719356_34e3571d8d_b.jpg

Kaislammella evästeltiin, sitten raahattiin välineet Porolammelle (Jonilla ei ole kumisaappaita -- hän käyttää kanoottia siltana päästäkseen veteen, Tuomaksen ottama kuva).

7748718828_54601c7442_b.jpg

Porolammen suurin halkaisija on noin 36 metriä. Pääsinpä minäkin kokeilemaan, tietysti avokanoottimelalla (Jonin ottama kuva).

7748718654_0414927470_b.jpg

Vaatii väkevästi J:n käyttöä, jotta pysyy suunnassa. Tuntuma on hauska, istuma-aukko kapea, olet pehmeässä puristuksessa kaikin puolin. Joni kokeilee vuorostaan Grabneria.

7748718274_22808082ba_b.jpg

Jatkoimme Simolammelle, joka on vain hiukan Porolampea suurempi, mutta jossa on kuitenkin kolme mökkiläisten laituria.

Sieltä raahasimme kohti Kolperinlampea. Osan matkaa hyödynsimme hiekkatietä. Toisella puolella metsä on palanut.

7748719006_948bd12202_b.jpg

Kolperinlampi oli jälleen erämainen, rannat suota ja ympäröivä metsä mäntyä. Käännyimme takaisin. Raahaus ja kärräys Kolmoislammille, jossa laskimme kanootit veteen viimeisen kerran (Jonin ottama kuva).

7748718478_bfc2a8e037_b.jpg

Purimme kanootit metsässä ja kannoimme takaisin Siikarantaan. Reitin saldoksi tuli 7 km melontaa ja 11 km raahausta/kärräystä.

Vertailun tulos?

Packraft on Nuuksiossa loistoväline, kun lammet ovat pieniä ja lampien välit isoja. Ei tule hiki raahaajalle. Nopeudessa se ei pärjää Grabnerille, mutta kyllä sillä 4 km/h matkavauhtia pitää -- aivan riittävä Nuuksio-nautiskeluun. Grabnerillakin pärjää, kunhan melottava matka on 2 kertaa pitempi kuin raahattava, josta enintään puolet rankkaa metsävetoa.

Vertailua olisi hauska jatkaa, ehkä vielä tänä vuonna?