Tämä kirjoitus sisältää Kemijoki 2010 -reissun GPS-reittikartat. Muut osat ovat: Kemijoki-suunnitelma, Kuola-Maltio-Tenniöjoki-tarina, Luiro-tarina, Kemijoki-tarina.

Yhtään voimalaa tai patoallasta ei tarvinnut joilla ylittää -- sikäli tämä on melojan paratiisia.

1277746340_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuolajoki = Lähtee itärajan pinnasta (alkaa Venäjältä)
Maltiojoki = Savukoski-tekstin alapuolella
Tenniöjoki = Edelliset joet yhtyneinä (alkaa Venäjältä)
Luiro = Lähtee Pelkosenniemen yläpuolelta Lokan tekoaltaasta
Kemijoki = Lähtee Savukosken yläpuolelta ja jatkuu Kemijärvelle

Vuotoksen tekoallas = Suunniteltu Pelkosenniemen ja Savukosken väliin

Jotain jäi tuolta melomattakin kuten Naruskajoki 60 km, Värriöjoki 40 km ja Kairajoki 35 km, jotka ovat lyhyitä, mutta latvajokina todennäköisesti upeita. Etenkin Naruskasjoki kiinnostaisi, koska lähellä on 629-metrinen Sorsatunturi, joka houkuttelisi patikoimaan.

(Alimpana kuvassa on Oulun läänin jokia, jotka meloin kesäkuussa 2009: ylhäältä alas Iijoki, Kiiminkijoki, Kutujoki-Oulujoki.)

PS. Joitakin matkan lintuhavaintoja matkalta. Tyypillisin ääni oli käki, joka kukkui kaikkialla, samoin pikkukuovi pupelteli. Luiron maakotkista jo mainitsin. Hienoimpia näkyjä oli ukkometso, jonka näin Nivatunturilla patikoidessa ja toisen kerran Kemijoella kanootista Vuotoksen maisemissa. Pelkosenniemen ja Kemijärven välillä näin meriharakan, jota kummastelin, mutta erehtymisen vaaraa ei ollut. Enemmänkin lintutuntemusta voisi olla, mm. Nivatunturin huipun ruskea kahlaajatyyppinen surumielinen viheltäjä jäi määrittämättä.