Jep, olen hurahtanut Nuuksioon. Kun lauantain 15.10.2011 retkikohteena oli 14 lähekkäin olevaa lampea ja tiedossa tavallista helpompi Nuuksio-melonta, houkuttelin mukaan Ilkan ja Tiinan.

Lähtö tapahtui Haukkalammen parkkipaikalta, josta kanootit laskettiin viereiseen ojaan.

Retki päättyi etelään Kolmoislammien itäpuoliselle parkkipaikalle. Tätä reittiä voi hyvin suositella muillekin, sillä melontaa tuli 18 km ja raahaamista 5 km = paljon järkevämpi suhdeluku kuin joillakin aiemmilla Nuuksion retkilläni, jossa raahausta on ollut yli 40 % matkasta.

Alla läikikäs kuvio Nuuksion järvistä ja lammista, jotka olen toistaiseksi kiertänyt.

Takaisin retkeen. Haukkalammella on parikin korkeaa kallioseinämää, joiden päältä näkee kauas.

Tiina meloi kanoottini etupenkillä. Alla oleva kuvan copyright on Ilkka Salmen.

Haukkalammen yllättävä kalliomaalauslöytö. Näkyy muuten myös yläkuvassa. Löydätkö?

Ilkka meloi Bellin avokanootilla.

Veneet kärrättiin Mustalammelle.

Mustalammen lukuisat turvesaaret ovat kiehtoneet minua aina. Kun niiden sekaan pääsimme melomaan, pienellä lammella vierähti puoli tuntia.

.. eri kuvakulmia etsien.

Alla kaksi versiota samasta Mustalammen näkymästä. Ylempi kuva 6.11.2010, alempi tältä retkeltä.

Mustalampi on Nuuksion yksittäisistä lammista suosituin. Tulistelupaikka on liki aina varattu.

Teimme Mustalammelta sivuretken Valklammelle. Polulla olevan lammikon ylitin näin (Ilkka Salmen kuva).

Muuta kuvaa ei Valklammen suunnasta kameraan jäänyt. Seuraavaksi vedettiin kanootit Kolmikulmalammelle, josta Holma-Saarijärvelle, jossa on kaksi tulipaikkaa. Alla niistä pohjoisempi.

Tässä vaiheessa Ilkka kääntyi takaisin Haukkalammelle. Jatkoimme Tiinan kanssa Ympyrkäinenlammelle.

Kun Ilkka jakoi myöhemmin retkivalokuvansa Picasan kautta, tein hauskan huomion. Vaikka liikumme samassa maisemassa, valokuva-ajattelumme painottuu eri tavalla akselilla ihminen-maisema.

Minun valokuva-ajattelussa hyvä luontovalokuva syntyy, kun ihminen ja maisema ovat vuorovaikutuksessa, mutta kuitenkin siten, että maisema on tärkeämpi. Ympyrkäinenlammella yritin tähän jopa yhtä tasoa lisää, kun kiinnitin kameran puuhun, asetin 10 sekunnin vitkan, kävelin kuvaan ja käskin Tiinan katsella minua.

Ilkalla ihminen tuntuisi olevan maisemaa tärkeämpi, mistä osoituksena alla oleva kuva, jossa minä ja Tiina melomme Holma-Saarijärvellä.

Tietenkään asia ei ole mustavalkoinen, sillä Ilkka ottaa myös samankaltaisia kuvia kuin minä -- minä sen sijaan harvemmin samanlaisia kuin Ilkka.

Takaisin retkeen. Raahasin metsän läpi Pitkälle Saarijärvelle, josta Iso-Holmalle, josta Vähä-Holmalle ja sitten samaa reittiä takaisin (alla Tiina Kujansuun ottama kuva).

Metsän näkymiä. Kaatuneen puun juuret muodostavat portin Iso-Holman lähellä.

Pieni sieni Vähä-Holmalla.

Tiina Vähä-Holmalla.

Iso-Holma, 3 versiota: 6.11.2010, 5.12.2010 ja tämä retki (15.10.2011).

En jaksa käsitellä alinta kuvaa tuon enempää. (Tiina otti yksittäiset kuvat.)

Palattuamme Ympyrkäinenlammen kautta Holma-Saarijärvelle, reitti vei etelään Kukkoilammelle, joka on pienin koskaan kiertämäni lampi = ympärys 155 metriä, kertoo GPS-paikannin.

Sen jälkeen enää Poro-Kolmoislampi ja kolme Kolmoislammia, joiden välillä ei tarvitse raahata, koska ne ovat yhteydessä mustavetisen suo-ojan kautta.

Sellainen retki. Olen nyt melonut ympäri 60 Nuuksion järveä/lampea. Yhteensä niitä on yli 100, joten suurin piirtein puoliväliin olen päässyt. :)