Kun Balilla on kolme eri paikkaa, jossa on vuoria -- Agungin rinteet, Kintamanin ympäristö (Batur ja Abang) ja Bedugulin ympäristö (Catur ym.) --, Balia pienemmällä Lombokilla on yksi mutta sitäkin mahtavampi: Rinjani, 3726 m.

Pikkubussi haki aamulla 13.1.2011 Ubudista Brata homestayn edestä ja jätti Padangbain satamaan, jossa ilmeni, etteivät pikaveneet liikennöi. Merenkäynti Balin ja Lombokin välisessä salmessa on liian rajua. Otin lipun hitaaseen laivaan ja soitin Rinjanin patikointeja järjestävään firmaan, että tulen myöhässä ja eri satamaan kuin oli aiemmin puhe. Koska firmalla on täyden palvelun periaate, sieltä luvattiin, että yksityiskuljettaja hakee mistä tahansa. Vailla kommelluksia saavuin perille pieneen Senarun kylään klo 17 illalla, mikä tarkoitti, että sovitusta patikoinnista paikalliselle vesiputoukselle oli luovuttava.

Rinjanin patikoinnin logistiikka on erilainen kuin Indonesiassa muuten. Muualla tulivuorelle kivutaan aamuyöllä, katsotaan huipulla auringonnousu ja palataan alas. Rinjanilla tie kohoaa Senarussa 600 metriin ja Sembalunissa 900 metriin -- 3100 tai 2800 metrin nousu aamuyöllä ja paluu takaisin onnistuu vain kovakuntoisimmille, joten sen varaan ei turismia voi rakentaa.

1295188856_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tosin Rinjanilla paras näkymä ei olekaan huipulta (Google Earthin kuvassa vasemmalla) vaan mistä tahansa kraaterin reunalta alas turkoosiin kraaterijärveen.

1295188960_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuunsirppimäisen kraaterijärven itänurkassa on aktiivinen Barujari-tulivuori, joka purkautui viimeksi toukokuussa 2010, ja rajummin 1994, jolloin 30 ihmistä jäi purkauksen laukaiseman mutavyöryn alle.

Kuivalla kaudella (huhti-lokakuu) patikoidaan Sembalunista Senaruun, jolloin ylitetään kraaterijärven laskujoki. Sadekaudella (marras-maaliskuu) laskujoki tulvii, josta syystä voidaan patikoida vain Senarusta kraaterin reunalle ja takaisin.

Asiaan. Senarun paikallisessa majatalossa nukutun yön jälkeen en lähtenyt 14.1.2011 matkaan vain oppaan kanssa, vaan mukana oli myös kantaja, sillä sellainen on Rinjanilla tapa. Kantaja vastaa ruokatavaroiden, juomaveden, maastokelpoisen lieden ym. retkitavaroiden kuljetuksesta. (Kantajia on aina yksi per turisti, oppaita yksi per ryhmä.) Opas Jaman puhui englantia, kantaja Sanduk ei.

Ensimmäinen pysähdys ja valokuva aamuyön tunteina kolmen talon kylässä juuri ennen kuin astutaan Rinjani-kansallispuistoon.

1295189005_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kannoin selässä rinkkaa, jossa oli mm. oma päivän juomaveteni, vaatteet ja muut omat tavarat sekä teltta ja makuupussi. Jos telttaa ja makuupussia ei olisi ollut, ne olisi saanut lainaksi. (Teltan ja makuupussin olisin voinut sälyttää kantajalle, mutta toki halusin kantaa ne itse.)

Polku ylös kulki metsässä vailla merkittäviä maisemia. Jossain vaiheessa vastaamme tuli toinen opas hollantilaisen ja ruotsalaisen turistin kanssa. He olivat lähteneet patikoimaan keskiyöllä, käyneet kraaterin reunalla ja olivat palaamassa alas (kovakuntoisia kavereita). Kraaterijärveä he eivät olleet nähneet pilvien vuoksi, mutta Barujari-tulivuoren huippu oli ollut pilvien yläpuolella.

Saavutimme Camp II:n (1500 m merenpinnan yläpuolella) 2 tunnissa 15 minuutissa ja Camp III:n (2050 m) 3 tunnissa 45 minuutissa. Housujeni kangas oli viimeistä neliösenttiä kohden märkä itse vuodattamastani hiestä. Odotimme Jamanin kanssa kantajaa, joka tuli 40 minuuttia myöhemmin ja jäi vahtimaan tavaroita, jotta apinat eivät tutkisi rinkkoja. Patikoimme oppaan kanssa kraaterin reunukselle (2600 m) ja katsoimme alas.

1295189107_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pilvessä. Ei näy mitään. Tuuli puhalsi voimakkaana. Odotimme osin tuulen suojassa puoli tuntia ilman muutoksia näkyvyydessä (opas nukkuu, oikea linssini on huurteessa johtuen ilmassa lentävästä vesihöyrystä).

1295189194_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Okei, ei onnistunut tänään. Alas palatessa maisema näytti taas kirkkaammalta.

1295189152_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Leiriydyimme Camp III:een puisille alustoille katosten alle. Kiinnitin teltan pylväisiin köysillä, jotka kuuluvat aina retkivarustukseeni.

1295189261_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ruoanlaittoon tarvittava vesi haettiin pienestä purosta.

1295189396_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vedenkeitto nuotiolla maan tasolla.

1295189311_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Liesi oli teltassa.

1295189343_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ensimmäinen ateria oli ylenpalttinen.

1295189528_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Niin ylenpalttinen, etten ollut jaksaa syödä sitä. Makakit haistoivat ruoan ja tulivat katselemaan. Jos ne tulivat liian lähelle, Sanduk heitti niitä kivillä, jotteivät ne oppisi, että ihmisiltä saa ruokaa (paikalla oli myös 3 koiraa, joita myös viskottiin kivillä).

1295189471_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pikkuhiljaa puuhaillessa ihoni lämpö ja keskipäivän hiukan noussut lämpötila kuivatti housuni ja paitani. Vetäydyin telttaan lueskelemaan. Oi tätä elämää, minua palvellaan. Huusin alateltalta ylätelttaan, että tekee mieli teetä ja keksejä. Ne tuotiin kuten myös kenttätuoli, jossa istuen nautiskelin pikkuleipiä kuin muinainen siirtomaaisäntä.

1295189630_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutta en halunnut olla siirtomaaisäntä vaan vertainen. Kun kysyin Jamanilta jotain ja sitten huomasin, että hän oli parhaillaan rukoilemassa kohti Mekkaa, pyysin anteeksi. Jaman sanoi, ettei se mitään, viisi rukousta päivässä on ohje, mutta siitä voi luistaa pakottavan työn vuoksi, kaksi riittää.

Ilma viileni. Kun tuli toisen aterian aika, joka oli yhtä iso kuin ensimmäinen, vain vaivoin pystyin nielemään kaiken.

1295189659_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Huono olo. Olin mokannut. En ollut laittanut heti tarpeeksi vaatetta päälle, vaan kylmetyin. Illan pimennyttyä vetäydyin makuupussiin, jossa 2 tunnissa olo palasi normaaliksi.

Heräsin 15.1.2011 teltassa varhain, sillä nyt oli tarkoitus tehdä toinen nousu kraaterin reunalle kraaterijärveä katsomaan. Ikävä kyllä tilanne oli sama kuin eilen tai pahempi. Pilvistä ja vettä satoi. Laitan alle kuvan reunuksella olevasta vessasta, jossa Jaman odotti tuulen- ja sateensuojassa.

1295189726_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Puolen tunnin kuluttua myönsin, ettei mitään näy ja palasimme alas. Kuva Jamanin retkikengistä.

1295189760_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Söimme toisen aamiaisen, purimme leirin, pakkasimme tavarat ja lähdimme sateessa takaisin kohti Senarua.

1295194071_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Alaspäin kulkiessa kantaja Sanduk pysyi oppaan ja minun perässä kevyesti.

1295189807_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Retki päättyi kulkuun vesiputouksen kautta, joka olisi ollut ensimmäisen päivän ohjelmassa.

1295189960_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Alas tultuamme "John the Rinjanimaster", firman pomo, joka tunnetaan ympäri Lombokin, antoi käyttööni valokuvan siitä mikä näkymä kraaterin reunalta olisi ollut ilman pilviä (22.5.2010, Barujarin pieni purkaus heikentää näkyvyyttä).

1295189571_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

(Mistä tietää, että kyseessä ei ole minun valokuva? No jos minä olisin ottanut sen, etualalla olisi joku ihminen maisemaa ihailemassa.)

Tule uudestaan ensi toukokuussa, John sanoi. "Silloin sää on aina kirkas ja pilvetön. Kuulin oppaalta, että olet vahva, voit vaeltaa kaikki paikat läpi kolmessa päivässä." Kiitos kutsusta, kesän retkeilen kuitenkin Suomessa.

Sain jatkokyydin Senggigiin, Lombokin rantaturistikeskukseen, jossa lepäsin yhden yön ja huolsin varusteeni kuiviksi.

Mitä muuta? Lombok oli nopeasti vilkaistuna vähemmän turismin muokkaama kuin Bali. Ubudmaisia sisämaan turistikaupunkeja ahtaine katuineen ja kujineen täynnä kauppoja ei ole. Rannikon turistikaupunki Senggigi ei ole megakeskus vaan omalla tavalla pieni -- silti langattomia internet-yhteyksiä löytyy. Kaupunkeja ympäröivä luonto tulee paremmin esille ja rannikko on jyhkeämpi kuin ne (vähät) paikat, joita olen Balilla nähnyt.

Eräs poukama 13.1.2011 matkalla Senaruun. Kuskini odottaa auton ovi auki.

1295224029_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Senggigi Beach illalla 15.1.2011 täynnä aluksia, jotka vievät turisteja katsomaan delfiinejä, snorklaamaan, sukeltamaan, kalastamaan.

1295224067_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Senggigi Beach aamulla 16.1.2011 toisesta kulmasta.

1295224102_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

16.1.2011 palasin takaisin Ubudin majapaikkaan, jossa kirjoitan tätä. Laivamatkalla tapasin Jirin, suomalaisen, jonka kanssa kävimme tunteja keskustellen läpi eri retkiämme. Lajimme on erilaiset, Jiri lainelautailee, purjehtii, sukeltaa, tekee mitä tahansa merellä ja on tehnyt siitä itselleen ammatin, kun minä maakrapu teen korkeintaan lyhyitä kanoottimeriretkiä. Jaoimme kuitenkin suuren rakkauden villiin luontoon.

Näin päättyi viimeinen ja vaativin tulivuoriretkeni Indonesiassa.