Palasin jo Espooseen töihin, mutta nyt kerron mitä Iijoella tapahtui ja kuinka matka loppui.

Aluksi retkikartta: Keltaiset jokipätkät meloin, turkoosit pyöräilin.

1245686280_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Bussi vei tiistaina 16.6.2009 Oulusta Koillismaalle, tarkemmin Taivalkoskelle, josta taksilla Jokijärven Romppasensalmelle Kalle Päätalon kotimaisemiin. Niin oli ilta pitkällä, etten lähtenyt laavulta mihinkään, vaan olin siinä yötä.

1245685669_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Keskiviikkona 17.6.2009 lähdin melomaan kohti länttä.

Pian ohitin Saijan lomakartanon, joka on jokavuotisen Iijoki-soudun lähtöpaikka. Iijoki-soudun eräs pääajatus on vedota, jotta joki pidetään vapaana, soudettavana ja melottavana. Sellaisena se koskiensuojelulain perusteella pysyykin, jollei olisi heitä, jotka haluavat kaataa lain ja rakentaa Kollajan altaan ja sen kylkeen voimalan sähköä tuottamaan.

Liian kiireen takia olin tehnyt kaksi virhettä valmistelussa: Ei ollut kunnon karttaa (vain turistineuvonnasta saatu A5-kokoinen heikkolaatuinen tuloste). Ei ollut tarpeeksi kaasua aterioiden keittelyyn. Ei ollut tarpeeksi vettäkään, mutta päätin pitää Jokijärven vettä niin puhtaana, että täytin pulloni siitä ja join sitä janooni keittämättä.

Kun pääsin Jokijärveltä varsinaiselle Iijoelle, oli kartattakin suunnistus helppoa. Seurasin minne virta vie.

Alla oleva kuva...

1245685691_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

OK. Kerron miten kävi. Alkoi sadella. Vedin sadetakin vetoketjua ylös. Annoin virran viedä sileänä. Mela ei ollut kädessä. Mietin suurin piirtein: Laittaisinko lierihuopahattuni nauhan sadetakin sisä- vai ulkopuolelle?

Kanootti oli poikittain virtaan nähden, osui pinnan alaiseen kiveen, tunsin tasapainon heilahtaneen, leiskautin partaan yli jokeen, kanootti ei kaatunut, sain kanootista kainalo-otteen, jalkani tapasivat pohjan metrin syvyydessä, takki ei juuri kastunut, ponnistin takaisin kanoottiin, meloin rantaan, otin saappaat pois, kaadoin vedet pois.

Juhannussää oli viileä. Lämpöä +8 astetta. Totesin jalkalihaksissa lämpöä riittävän, joten puristin sukista ja housuista liiat vedet ja vedin ne takaisin jalkaan. Vaatteet päällä kuivakoot. Puolen tuntia eteenpäin melottuani ja tihkusateen tauottua totesin, että housuihin on syntynyt kuiva kohta, joka laajeni.

Maisemat olivat suomaisen erämaisia.

1245685717_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun saavuin Taivalkoskelle puolitoista tuntia kaatumisen jälkeen, housuni olivat ulkonaisesti kuivat. Keittelin ateriaa kaasua säästellen ja vaihdoin märkien sukkien tilalle paremmin eristävät villasukat.

Lähdin tutkimaan miten jatkan...

1245685752_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1245685738_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun Iijoki virtaa Taivalkosken läpi, siihen on rakennettu hieno koskipujottelurata. Vaihdoin pari sanaa yllä olevan melojan kanssa, joka kyseli kiinnostuneena onko minulla avokanootti ja aionko laskea kosken. Sepä olikin visainen pulma, laskenko vai en?

Ykkösportille lasketaan ylävirrasta ränniä pitkin. Se olisi helppoa. Sitten katsoin mahdollisen reitin itselleni yläosan porttien 1-5 vieritse alas asti. Hyvä näin, mutten lopulta laskenut radalle kahdesta syystä: Jos lasken radalle ylhäältä kourusta, en voi olla varma missä koskimelojat parhaillaan ovat. Lisäksi hankalat paikat ovat radan alussa lähellä toisiaan, joten pienikin virhe estäisi valmistautumisen seuraavaan paikkaan -- pelivara jäisi niukaksi.

Niin raahasin kanootin portin 6 liepeille, heilautin koskimelojille, että nyt tulen, ja laskin siitä kosken alas. Oikeastaan harmittaa, etten kuvannut koskea enemmän -- sitä olisi opettavaista tutkia muiden avokanoottimelojien kanssa. Nyt vain jatkoin rentoa retkimelontaa joen viedessä kovaa kyytiä enemmän tai vähemmän aaltoilevana ja välistä peilisileänä koskena alas kilometri toisensa jälkeen.

1245685795_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tällaisia jokia on Suomessa vähän. Iijoki on ehkä ensimmäinen näkemäni, jossa vesi virtaa näin sileänä, helppona ja lujaa.

Aurinkokin näyttäytyi. Kuvasin rantamaisemaa (taloja oli kuitenkin yleisesti ottaen vähän).

1245685776_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Näin poroja joen etelärannalla. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Iijoen ja Kiiminkijoen välissä on Suomen eteläisin paliskunta.

1245685810_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Joki jatkui välillä pieniksi järviksi ja uudestaan joeksi muuttuen. Leiriydyin 83 kilometrin jälkeen joen eteläpenkalle, johon aurinko paistoi lämmittääkseen vesikylmiä jalkojani.

1245685850_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Torstaina 18.6.2009 joen virtaus jatkui yhä, mutta hitaampana. Milloin joki virtasi enemmän, kalastajat pyytivät lohta. Alla oleva kalamies kertoi juuri pyydystäneensä yhden.

1245685871_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sanon tähän väliin, etten oppinut kaatumisestani yhtään mitään. Yhä annoin virran viedä ja kanootin olla poikittain esim. kun otin yllä olevaa kalastajakuvaa ja kyselin onko kalaa tullut. Samoin aiempi porokuva. Jos silloin olisin lipunut kiveen, molskis, jälleen olisin saanut hakea tukea joen pohjasta.

Pieni huomio tämäkin: Moottorien potkurit ovat täällä rautarenkaalla kehystetyt. Muuten arvatenkin koskea ylös ajettaessa rikkoutuvat.

1245685828_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kalamiesten laavu oli niin kauniilla paikalla, että kuvasin sen. Vasemmalla pieni puro virtaa pystysuoraan alas, josta voi hakea kaakaovedet.

1245685893_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yleisesti torstai oli kylmin päivä. Satoi. Meloin sadetakki ja -housut päällä. Lämpö ei ylittänyt 10 astetta. En nähnyt sinistä taivasta saati aurinkoa. Koska retkikaasu oli vähissä, aloin syödä päiväruoat kylminä.

Veikeä pyjama, tuulessa heiluu, varikset karkoittaa.

1245685910_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pudasjärven ohitettuani virtaus hidastui huomaamattomaksi. Ylimalkaisen kartan omistajan oli pakko tarkastella vedenalaisia kasveja, ovatko ne kallellaan johonkin suuntaan ja näin antaisivat vihjeen virran suunnasta. Kun jälkikäteen laitoin GPS-viivan Google Earthin päälle, huomasin löytäneeni Pudasjärven jälkeen jos nyt en kaikkein suorinta, kuitenkin aivan kelvon reitin.

1245686304_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lopetin melonnan 69 km jälkeen pieneen saareen, johon leiriydyin.

1245685927_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Juhannusaatto-perjantaina 19.6.2009 jatkoin melontaa ja lähestyin pian Kipinän kylää, joka on Iijoki-soudun loppupaikka.

Koska olin todennut aiemmat Iijoen kosket (Taivalkoskea lukuunottamatta) helpoiksi, painuin Kipinäkoskeenkin suoraan. Koskea lähestyessäni ymmärsin, että tämä on isompi kuin aiemmat ja aallot suurempia. Otin koskimelan käteen.

Koskenlaskutaktiikkani on: Jos en näe muita järkeviä laskureittejä, menen koskeen päävirrasta. Päävirta alkaa pitkällä kielellä, jonka muoto on väärinpäin olevalla V, jonka vesi on sileää. Jos ei tee mitään, ajautuu kielen keskelle, jonka jälkeen alkavat isot aallot, joihin en halua. Siksi yritän luikahtaa kielestä ulos vasemmalta tai oikealta ja välttää kielen jälkeisen aallokon, jossa voi kaatua tai ainakin kastua.

Milloin tietää luikahdetaanko oikealle vai vasemmalle? Sen tietää sitten kun tietää. Aluksi voi arvata, että oikealle. Sitten saa jostain vihjeen, että vasemmalle on sittenkin mentävä. On käännettävä kanootti ja melottava sinne ihan pirusti.

Miten kävi? Ehdin vasemmalle melkein. Reuna-aalto kasteli ja täytti kanoottia 3 cm verran.

1245685947_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaadoin rannassa vedet pois ja jatkoin matkaa.

Iijoki-soutu ei jatku merelle, koska joen alaosaan on ehditty 1960-luvulla rakentaa 5 voimalaa. Niiden ohitus vaati kanootin kärryttelyä.

1245685967_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Otin kokeeksi aikaa kuinka nopeasti saan kärryt laitettua. Alle 2 minuuttia. Todiste on videon muodossa tässä.

Voinpa sanoa, että tutustuin suomalaiseen tapaan rakentaa vesivoimaloita. Alla kuva Pahkakosken voimalan yläpuolelta.

1245685981_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oikealla on vanha uoma, jossa on ollut koski. Vasemmalle on kaivettu uusi alakanava, joka on yhtä pitkä kuin alkuperäinen koski on ollut, esim. 3 km. Oikealla oleva koski on rakentamisen jälkeen ollut kuiva ja pajukoitunut. 1990-luvulla vanha uoma on uudestaan maisemoitu ja täytetty vedellä. Jotta vettä ei menisi voimalasta liikaa hukkaan, vanha koski on padottu sarjaksi erimittaisia altaita, johon lasketaan ylhäältä jotain 0,1 kuutiota sekunnissa, siis hyvin vähän vettä.

Lisäys: Kevättulvilla tasauspatojen läpi virtaa paljon vettä, joka antaa koskimelojille tilaisuuden leikitellä.

Kummalle puolelle melojan kannattaa mennä? Hyvä kysymys. Minä menin tässä vanhaan uomaan. Kun olin melonut sitä 200 metriä, käsitin tehneeni virheen. Tuli vastaan ensimmäinen tasauspato.

1245686000_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yksi rannan asukas sanoi, että näitä on viisi peräkkäin. Hemmetti. Tässä vaiheessa alakanavaan ei enää ollut menemistä. Sen rinteet ovat jyrkät, koska ne on runnottu suoraan peruskallioon.

Toista tasauspatoa ylittäessäni sain idean kuvata videona miten ohitan seuraavan padon. Se video on tässä.

Kannattaa katsoa! Hirveetä reuhtomista. Ääniraitaa kamerani ei tallenna, kuvitelkaa ähkiminen. Neljännen padon ohitin äskeistä videota muistellen ja viidennen siitä ilosta, että se oli viimeinen. (Sivumennen sanoen, videon tasauspato oli lyhin, muut veivät kukin 5-15 minuuttia.)

Tämän jälkeen pyrin voimaloiden jälkeen aina alakanavaan. Alla olevassa kuvassa melontasuunta on oikealta vasemmalle. Kuten sanottu Pahkakosken voimalan (oikealla) ohitin tasauspatojen kautta. Kierikin voimalan (vasemmalla) ohitin viisaammin alakanavan kautta. [Vasemmassa reunassa oleva mutka ylös = Haksahdin toviksi menemään Siuruanjokea ylävirtaan, kunnes tajusin palata takaisin.]

1245686322_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vertailun vuoksi Google Maps -kartta, josta näkyy sen heikkotasoisuus. Vanhat uomat puuttuvat. (Samoin oli laita Nokian kännykässä olevassa Navteqin kartassa, josta vanhat uomat myös puuttuvat.)

Patojen ohittelu oli vienyt voimiani. Kun näin pohjoisrannalla muinaisasumuksia, tiesin tulleeni Kierikkiin, arkeologiseen keskukseen.

1245686053_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Meloin lähemmäs ja huusin hyvää iltaa miehelle, joka korjasi aitaa. Hyvään jutun alkuun päästyämme Sami kutsui minut nukkumaan yllä olevassa rivitalossa. Otin kutsun vastaan. Paljon kiitoksia!

1245686031_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutta ennen yötä turisimme vielä tunnin ajan nuotiota poltellen ja makkaraa paistellen aiheena mm. paikalliset arkeologiset löydöt ja niistä tehdyt päätelmät.

Lyhyesti: Kierikki oli 5000 vuotta sitten meren rantaa. Maan kohotessa ja meren etääntyessä asutus siirtyi asteittain lännemmäs. Siten tämä ei ole ainoa kylän paikka vaan niitä on kokonainen ketju. Asukkaat saivat elannon pääosin hylkeenpyynnistä. Sitten sattui jokin mullistus, joka tyhjensi kylät. Tämän voi päätellä siitä kuinka vähän on myöhempiä löytöjä. Eräs mullistuksen oire on myös metrin äkillinen hiekkakerrostuma muinaisessa merenpohjassa. Mistä se on tullut, avaa oven mielenkiintoiselle spekulaatiolle, joka on osa Kierikin viehätystä. Kannattaa käydä!

Lauantaina 20.6.2009 heräsin varhain ja kuvasin itseni Kierikissä, jotta jäi tällainenkin kuva.

1245686079_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja vanhan perinnekanootin kuvasin tietysti.

1245686068_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jatkoin melontaa ja ohittelin jälleen joukon patoja. (Haksahdin kerran myös vanhaan uomaan yhdeksän tasauspadon ketjuun. Aargh.)

Suomen suurin kauha. Tällaisella kauhalla alakanavat kaivettiin.

1245686118_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lopetin lauantain melonnan aivan Iin kupeeseen Raasakan voimalalle.

1245686132_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuolle voimalalle saavuin tällä kertaa patoaltaiden ketjun kautta -- en tasauspatojen.

Alla jälleen kuvapari.

1245686344_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tällä kertaa Google-karttaan on piirretty vanha uoma ja patoaltaat jätetty pois. Hmm. Epäloogista. (Navteqin kartta on parempi. Siinä on molemmat reitit, mutta ei siinäkään mitään vihjettä tasauspadoista.)

Lauantai-ilta oli ihanan lämmin. Uin joessa ja hankasin itsestäni hiet pois. Aah. Teltan asetin pensaiden väliin 2 kilometrin päähän Iin keskustasta.

1245686151_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sunnuntaina 21.6. meloin loppupätkän Iihin. Alla olevan kaltaisia lohiansoja näin useita.

1245686174_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Iin keskusta oli idyllinen. Vanha mies tarkistaa verkkoja.

1245686190_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vanhassa uomassa ei vesi juuri virtaa.

1245686231_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Purin ja pakkasin kanootin. Matkustin bussilla Ouluun. Sain junalipun yöjunaan.

Heidi auttoi tavaroiden kuljetuksissa, koska Nallikarista piti hakea sinne jättämäni tavarat mukaan lukien läppäri.

Vietimme rennon päivän mm. Hupisaarten alueella, jossa en ollut huomannut käydä aiemmin. Kiva englantilaisen puiston kaltainen paikka, jossa Oulujoki virtaa saarten väleissä useita reittejä. Tällaista ei Helsingissä ole. Hupisaaren pohjoisosassa minua viehätti jopa sadassa (?) eri tasossa nouseva kalaportaiden ketju.

1245686259_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Paljon kiitoksia Heidille tästä viimeisestä päivästä! Illalla hyvästelimme, kun hyppäsin junaan.

Iijoesta vielä. Hieno joki! 93 kilometriä pitkä väli Taivalkoski-Pudasjärvi on avokanoottimelontaan erittäin suositeltava! Sopii aloittelevallekin, sillä kosket ovat helppoja, vauhti mukava ja meno kevyttä.

Meloin tuolla yhteensä 232 km päivämatkojen oltua 83-69-41-37-2.

Brifly in English. This posting describes my 232 km long canoeing along the river Iijoki. It's a wonderful river to start with, even though you don't have much practise in rapids. The most recommendable route: Start from Taivalkoski, finish to Pudasjärvi. 93 km.