Tämä on Lofoottien melontaretken päiväkirjan osa 3 sisältäen päivät 2.-6.7.2009. Muut osat ovat: yleiskuvaus, osa 1, osa 2.

Torstaina 2.7.2009 eilinen sateita Atlantilta tuonut lounaistuuli oli kääntynyt pohjoiseksi 4 m/s, joka illaksi voimistuisi 6 m/s. Oli siis oiva hetki meloa osin myötätuulessa, osin Austvågøy-saaren suojaamana Svolværiin.

Heräsimme varhain. Meloessa aava meri aukesi vähitellen edessämme.

Mainitsen tässä välissä, että eri puolilla Lofootteja on lohenkasvattamoja, joista kala lennätetään ympäri maailmaa. Esim. kun olin tammikuussa Taiwanissa, siellä supermarket tarjosi 3 päivää tuoretta Norjan lohta edulliseen hintaan. Voi vain kuvitella miten tämä valtava maailmanlaajuinen logistiikkaketju on luotu, sillä ihan heti en uskoisi, että tuo voi olla taloudellisesti kannattavaa. Mutta täytyyhän se olla.

Saavuimme vailla ongelmia Svolværiin 20 km melonnan jälkeen. Pakkasimme kanootit ja kävimme kaupassa täydentämässä retkieväitä. Kuvasin turistialuksen ja sen takana Lille Molla -saaren. Alus oli juuri lähdössä Trollfjordille, jossa olimme käyneet 2 päivää aiemmin.

Svolværin kortteleissa kulkiessa on mahdoton unohtaa olevansa Norjassa. Katsoit minne tahansa, vuoret kohoavat kattojen yläpuolelle.

Emme jääneet kaupunkiin pitkään, sillä otimme klo 15 bussin kohti Narvikia, josta jäimme Øksfjordin sillalle. Alla olevassa kuvassa silta on vasemmassa laidassa.

Miksi Øksfjordin sillalle? Monesta syystä. Retkiaikaa oli vielä pari päivää ja mahdollisuus tutkia yksi vuono lisää. Koska tänään tuuli pohjoisesta 6 m/s ja huomenna ennustetusti 8 m/s, tämä pohjoiseen kurkottava vuononnysä oli sopiva eikä aallokko kasvaisi isoksi. Päätöksen vahvisti se, että Øksfjordin perukalla on luonnonpuisto. Se olisi siis varmasti luonnontilainen ja komea.

On myönnettävä, että nähtyämme jo kolme upeaa vuonoa, jyrkkiä rinteitä, lumihuippuisia vuoria ja useita vesiputouksia, emme tienneet miten nuo kokemukset voisivat ylittyä.

Ylittyivät ne silti. Øksfjordin pohjukka oli upea tarjoten laajakulmaelämyksen, jota surkea kamerani ei pystynyt vangitsemaan kuin 2 kuvaa yhdistämällä.

Vuonon perukassa kasvoi metrin syvyydessä kukkia.

Kun maistoimme vettä, se oli melkein makeaa, sillä jäätikkövirta tuo vuonoon vettä muutaman kuution sekunnissa.

Norja on todellinen veden maa. Kun suomalainen kuluttaa vettä keskimäärin noin 200 litraa vuorokaudessa ja tämä jäätikkövirta tuo noin 2,5 m3/s, niin pelkästään tämä vesi riittäisi miljoonakaupungille! (Lasketaan näin: 2,5 m3/s x 60 x 60 x 24 / 0,2 m3 = 1,08 miljoonaa ihmistä.)

Vielä yksi hyvä puoli Øksfjordissa havaittiin: Toisin kuin muissa vuonoissa, täällä ei ollut polttiaisia. Mikä ihana vapaus! Mistä tämä johtui, emme tienneet. Kenties tämä vuono oli jäätikkövirran takia viileämpi kuin muut ja polttiaiset eivät olleet vielä kuoriutuneet?

Ilmeikäs lumilaikku.

Perjantaina 3.7.2009 heräsin varhain ja uin jäätikkövirrassa. Brrr ja aaah. Aurinko paistoi. Ylitin virran.

Täällä olisi tilaa useammallekin teltalle.

Kuva liki 100 metrin korkeudesta.

Ja toiseen suuntaan (käytin vitkaa, kumisaappaat ovat kameran jalustana).

Tämä kaunis vuono tosiaan houkutti kuvaamaan.

Leirille palattuani muodostelin maahan nimmarin.

Lähdimme pois. Eilisellä kuvauspaikalla piti vielä kerran käydä (edelleenkään surkean kamerani laajakulma ei riitä).

Jos sallitte, vielä yksi kuva toiselta puolelta.

Jää hyvästi ihana Øksfjord.

Tai ei ihan vielä, sillä tästä vuonosta löytyi myös suurin vesiputous.

Lähikuva.

Alla seison putouksen edessä (copyright Jari Tenhunen).

Kiersimme loppuvuonon laitoja myöten. Pohjoinen myötätuuli heilutti kanoottia 25-50 cm aallokossa, mutta oli hallittavissa eikä vienyt edes voimia, kun etenimme aallokon ehdoilla kohti leiriä numero 7, jonka pystytimme saareen päätien varteen.

Lauantaina 4.7.2009 otimme bussin Narvikiin, josta junalla Ruotsin puolelle Kiirunaan. Paluuaikataulut kohti Suomea ovat yhteensopimattomat, joten nukuin yön Kiirunan leirintäalueella. Kävin suihkussa ensi kertaa 9 päivään.

Sunnuntaina 5.7.2009 matka jatkui Kiirunasta junalla Luulajaan, josta bussilla Haaparantaan, josta kävellen Tornion itäiselle seisakkeelle, josta yöjunalla kohti etelää.

Maanantaina 6.7.2009 kotiuduin.

Tylsää paluumatkaa virkisti serkkuni Markon minulle lahjoittama Konrad Lehtimäen kirja Ylös helvetistä. Tämä 1917 ilmestynyt paksu pasifistinen utopiateos (vuoden myydyin kotimainen romaani!) ei mitenkään sopinut retken tunnelmiin, paitsi sen suhteen, että kirjoittaja on pohdiskelijatyyppi kuten kai minäkin johonkin määrään. Jos hän olisi minun housuissa tehnyt tämän Lofoottien retken, hän olisi pitänyt vuonoja tärkeämpinä melontakohteina kalastajakyliä, jotta olisi päässyt jututtamaan kalastajatyöläisiä. Heidän elämänkokemuksistaan hän olisi jalostanut teoksen Turskan pyytäjä, jonka aihelmina olisi kalastajakylien elinolot ja taloudelliset suhteet, joita valotettaisiin monenmoisten konfliktien kautta.

Jep. Näin päättyi tämä Lofoottien retki. Ei ole mahdotonta, että käyn tuolla uudemman kerran, sillä vuonoja on monia. Mutta seuraavalla kerralla patikoisin enemmän ja melonta olisi kakkosena. Kalastaisin ja söisin simpukoita. Melontaa ajatellen etsisin jonkun vuonon, johon ei pääse muuten kuin kanootilla, siis vähän kuin Øksfjord.

Kiitän retkestä erityisesti Jari Tenhusta ja Mikaa sekä myös Saria, Sallaa, Ellaa, Sadetta + Ilkkaa, Leenaa, Jyriä, Leoa, Mikaa, Jaria ja Tapiota.

Briefly in English. This text describes the events in Lofoten trip between 2 and 6 July 2009. Most of the photos are from Øksfjord, which is certainly one of the most beautiful fjords in Norway. To put up a tent there, going by canoe or a kayak is the only possibility.