Viikonloppuna 12.-13.5.2012 en ehtinyt kuin pienelle Nuuksio-retkelle. Silti itseni kannalta merkittävälle, sillä liitin melottujen lampien / järvien joukkoon 6 uutta -- niistä useimmat olin aiemmin katsonut niin pieniksi, etten ollut vaivautunut.

Lauantaibussilla myöhään Pirttimäkeen ja kävely Sulalammelle (=Sultingsträsk, sen meloin jo 19.-21.8.2012 retkellä). Kun laavu oli varattu, pystytin teltan ja kävin nukkumaan klo 23:30.

Sunnuntai 13.5.2012. Kello 7 pumppaan kanoottia Lintulammella (järvi nro 89).

80-metrisessä Lintulammessa on yksi turvesaari, jossa saattaisi pesiä vaikkapa kaakkuri. En kuitenkaan nähnyt siellä muuta lintua kuin yhden telkän.

Hyvämuistiset muistanevat, että yritin meloa Lintulampea jo itsenäisyyspäivänä 2011. Lampi oli kuitenkin mennyt jäähän ja pakkasessa hajotin melan.

Veto metsän läpi Malmilammelle (nro 90), jossa oli useampikin turvesaari.

90-metrinen Malmilampi on vieressä olevan leveän ulkoiluhiekkatien takia Lintulampea rauhattomampi.

Tämän jäkeen alkoi pitkä vetotaival.

Vedin hiekkatietä ja osin metsän läpi kanootin takaisin Sulalammelle, jossa heitin repun kanoottiin ja vedin edelleen Sikalammille. Alla isompi eli eteläinen Sikalampi (nro 91), halkaisijaltaan 130 metriä.

Pienempi 70-metrinen pohjoinen Sikalampi (nro 92) kuulostaa nimenä mitättömältä, mutta innostuin viipymään siellä 20 minuuttia.

Nuo kolme pyöreää kiveä ovat kallionhalkeaman päällä.

Halkeama muodostaa 50 senttiä leveän kurun, jonka läpi voi pujottautua.

Läpikulku on itse asiassa oikopolku, sillä kallion edessä on upottavaa suota ja kurun takana pystykallio, jonka päälle päästäkseen on kierrettävä 50 metriä.

Pienen Sikalammen munakivet ja kuru. Hauska löytö.

Tämän jälkeen kanoottia tielle vetäessä pohja tarttui johonkin kiveen ja puhkesi.

Hemmetti. Toinen kerta. Käytin näet poikkeuksellisesti samaa paikattua kanoottia, joka puhkesi jo viime vuonna Nuuksiossa. Nyt meni siltä puolelta, jossa ei paikkaa vielä ollut. En jaksanut paikata, vaan kun olin juuri ostanut ihmekeksinnön eli ns. gorillateippiä, käänsin kanootin ympäri ja liimasin päälle pelkän teipin kokeillakseni onnistuuko näin yksinkertainen temppu.

Pumppasin kanootin puolitäyteen ja jatkoin retkeä. Vedin kanootin pyörien varassa nimettömälle 40-metriselle hiekkakuoppalammelle (nro 93).

Meloin sen ympäri ja teippi kesti.

Vedin edelleen Hauklammelle (nro 94) = eri Hauklampi kuin Luukin pohjoispuolella. Tällä Hauklammella on useita mökkejä ja lammen pohjoispää partiolaislippukunnan omistama. Meloin rantoja pitkin 1,3 km.

Teippi kesti yhä. Seurasi 550 metrin metsäveto Kattilajärvelle. Vedin kanoottia toisinpäin, jotten rasittaisi teippikohtaa.

Kattilajärven meloin jo heinäkuun 2011 retkellä. Nyt vain läpäisin sen ja jatkoin 70-metrisen kannaksen poikki Vääräjärvelle, jonka eteläpäässä on komeat kalliot.

Tänne retki loppui, sillä 13.5.2012 oli äitienpäivä. Äitienpäivälounas oli sovittu siskon perheen + äidin kanssa kauniille Vääräjärven nuotiopaikalle, jonne ennätin parahiksi.

En yleensä tapaa mainostaa tuotteita, mutta kun jokin niin yksinkertainen juttu kuin gorillateippi hätäpaikkaa ison kanootin, olen tyytyväinen.

Vääräjärven pohjoisnurkan tunnelmapala.

12 km kanootin raahausta ja 6 km melontaa. Nuuksion kierrettyjen järvien / lampien luku on nyt 94. Siinä tärkeimmät. :)