Varhaiskevään kylmyydessä iskee halu lähteä merelle melomaan niin kuin olisi jo oikea kevät tai alkukesä -- vaikkei vielä olekaan. Riskit on mietittävä, tuuliennuste tarkistettava maltilliseksi ja turvatekijänä otettava kaveri mukaan tai useampikin (alla oleva kuva on otettu kolmannesta isommasta veneestä).
Tällä kertaa halu vei Espoon saaristoon Knapperskäriin, jonka laiturilta katselimme rantaan ajautuvaa ruhoa.
Valkohäntäkauriin vasa.
Kauris ei ollut ollut vedessä pitkään. Jalat olivat notkeat. Ilmeisesti jäänyt jäiden lähdettyä loukkuun johonkin saareen eikä ollut jaksanut uida pois. Silmä oli menettänyt kirkkautensa.
Taivaalla kierteli merikotka, joka odotteli, että poistumme. Surullinen tapaus kauriille, iloinen kotkalle. (Mielessä käväisi viedä näin hyväruhoinen kauris eläinmuseoon täytettäväksi niin kuin eräs huuhkaja 2,5 vuotta sitten. Hylkäsin ajatuksen. Pitäisi olla iso jätesäkki, johon sen sulloisi. Liikaa vaivaa muutenkin.)
Muuta aktiviteettia tarjosi toki syöminen. Kaverin uusi 300-grammainen tikkukeitin pääsi testiin.
Toimii.
Varhaiskevään lintuhavainnot ovat laihat. Haahka ja alli satamäärin. Viileästä säästä virkistyneinä palasimme mantereelle.
Kommentit