Kuvaus virheestä, jonka tein.

Puerto Monttin lähellä on Chiloen saari, jolle Lonely Planet Chile uhraa kokonaisen luvun, 20 sivua. Siellä on paikka nimeltä Chepu, jota kovin ylistetään. Siellä yhtyy kolme murtovesijokea, joita voi killua kajakissa ylös ja alas nousu- ja laskuveden rytmissä. Siellä voi katsoa pingviinejä, kunhan ottaa ensin veneen joen toiselle puolelle. Se oli vuoden 1960 maanjäristyksen keskus (9,6 richterin asteikolla, mitatun historian suurin järistys), minkä voisi yhä havaita murtoveden tasalle ja alle romahtaneena metsänä.

Menin lankaan.

Perille tultuani havaitsin, että opuksen ylistämän ekologisen retkikeskuksen johtaja ja sydän on Fernando, jolla on huonoa kerrottavaa. Sadetta ei ole tullut viikkoihin. Hän ei enää pysty pyörittämään systeemiä ekologisin perustein ja siksi kertoo kaikille älkää tulko.

Sitä paitsi turistit ovat kahjoja ja pingviiniranta tuhoutumassa. Saatuaan Lonely Planetissa huomiota turistit ovat virranneet Chepuun. Paikalliset veneyrittäjät, jotka eivät tiedä pingviinien suojelusta mitään, vievät turisteja rannalle. Turistit juoksevat pingviinien perässä, jotka säikähtävät, häiriintyvät eivätkä pesi.

Muistelin pingviininsuojelua Uudessa Seelannissa. Älä mene lähemmäs kuin 200 metriä. Jos näet pingviinin, istu alas. Muuten pingviini luulee sinua viholliseksi eikä uskalla palata pesälle. Tätä toitotetaan jokaisella pingviinirannalla isoin kyltein.

Fernando on ottanut yhteyttä Lonely Planetiin ja pyytänyt ottamaan nimensä ja kaiken ylistyksen pois. Minulle hänellä on tarjolla korkeintaan telttapaikka ja mahdollisuus kakkia puun juuressa. Vessan vetoon jäljellä oleva sadevesivarasto ei riitä.

Vieressä on joki, josta vettä tietysti saisi, mutta se on suolaista. Niin kauan kuin tilanne on tämä, siinä se on. Jos ei kelpaa, tietä eteenpäin löydät muita camping-alueita, joita on perustettu tänne Lonely Planetin ylistyksen vuoksi. Ne eivät ole ekologisia, siellä on vessat ja suihkut.

Telttapaikka löytyi sitten.

1326240566_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva jokisuistosta.

1326240494_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Päätin pitää välipäivän. Yöllä tuli kaatosade, mutta se ei teltassa haitannut. Palasin pariin kertaan Fernandon putiikkiin, sillä siellä oli tarjolla ekologinen tuulivoimalla toimiva internet. Samalla jutustelin pitkät pätkät oregonilaisten Alisonin + Kayn kanssa ja seuraavana aamuna sveitsiläispariskunnan kanssa, joiden kanssa poistuimme kimppataksilla Chepusta.

Juttelukeskeisen päiväohjelman täydensi Ancudin bussiasemalla kaksi tyttöä, jotka paljastivat itsensä puhumalla toisilleen suomea. Toinen kertoi opiskelevansa Santiago de Chilessä, espanja oli tarttunut hyvin 6 kuukaudessa. Tapaaminen oli lyhyt, sillä jatkobussini saapui ja hyvästelimme.

Mikä oli virhe, jonka tein? Parempi on pysyä vuoristossa. Siellä sielu lepää.