Sunnuntaina 11.7.2010 oli mitä kirkkain taivas ja toiveet korkealla.

Tein aamupäivällä viimeisen matemaattisen harjoituksen ja havaitsin, että vain tunturissa voin nähdä pimennyksen loppuvaiheen. Niin sitten lähdin patikoimaan kohti tunturia. Päätin kuvauspaikaksi oheisen ulokkeen 400 metriä Lago Argentinon yläpuolella.

1278891896_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Otin harjoituskuvan katsoakseni mitä kuvaan mahtuu.

1278892337_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuten havaitaan, El Calafate, Lago Argentino ja taustan vuoret näkyvät hyvin joten kelpuutin tämän kuvauspaikaksi.

Öh, saatatte tietysti kiinnittää huomionne koiraan kuvassa? Kolme kulkukoiraa seurasi minua kaupungista. Halusin hätistää ne pois, koska pelkään koiria, mutten tiennyt miten. Nämä olivat kuitenkin kilttejä ja olin jotenkin niiden pomo, joten ärjähtelin vain niille, kun ne tulivat liian lähelle. Ne uskoivat, kumma kyllä.

Pelkäsin myös, että koirat kaatavat temmeltäessään kameran jalustan. Kannoin kiviä jalkojen päälle.

1278892389_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Otin useita harjoituskuvia. Tuuli yltyi huomattavan kovaksi, kun pimennyksen täydellinen hetki lähestyi. Kaupungin valot syttyivät. Koirat kävivät levolle. Alla noin 5 sekuntia ennen täydellistä vaihetta.

1278892452_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Koko 2 minuuttia 47 sekuntia näkyi loistavasti. Alla täydellinen vaihe.

1278892470_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Minulla on kieltämättä paha tapa tunkea itseni maisemakuviin. Ajattelen sen antavan humaanin otteen, mutta esim. nyt minulla ei ole ainuttakaan laajaa pimennyskuvaa, jossa en olisi mukana.

Ihailin näkyä, joka on joka kerran liian lyhyt. Auringon korona oli silmin katsoen pieni verrattuna joihinkin aiemmin näkemiini pimennyksiin. Kun aurinko putosi kohti vuoria, säädin kameraa ja otin lähikuvan.

1278892493_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

.. ja edelleen lähempää, kun pimentynyt aurinko kosketti vuoria.

1278892513_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yllä olevassa kuvassa valo on juuri palaamassa vasemmalta alhaalta. Alla oleva kuva on 15 sekuntia myöhemmin, jolloin ympäristön pilvet ovat jo valaistuneet.

1278892534_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Katsoin vielä auringon putoamisen vuorten taa, sitten lähdin nopeasti patikoimaan alas, jotten joutuisi tekemään sitä pimeässä. Pilvet lisääntyivät vähitellen.

1278892592_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Valo lisääntyi jonkin aikaa, koska laskiessaan aurinko samalla vapautui kuun varjosta. Koirille tämä oli elämys. Ne pysähtyivät monesti katsomaan El Calafatea kuin yrittäen ymmärtää missä ne ovat.

1278892613_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaupunkiin saapuessa  koirat hävisivät omille teilleen.

Kun katson pimennyskuvat läpi, huomaan niissä vikoja. Tuuli on tärisyttänyt liian heiveröistä jalustaa tai sitten en vaan ole osannut manuaalitarkentaa kunnolla. No kyllä noista jälkikäsittelyllä painokelpoisia saa.

Se siitä. Oli tuuria sään kanssa. Toivon tapaavani pian englannittaren tai jonkun muun, sillä en ole vielä jakanut elämystäni kenenkään kanssa (se on osa tätä juttua). Lopetan siis tähän.

Ai niin. Tällä retkellä tein eteläisyysennätyksen, 50,2255 astetta (eli 50 astetta ja 13,531 minuuttia), mikä vastaa pohjoisella pallonpuoliskolla Prahaa ja Brysseliä. Voi olla, etten etelämpänä käy koskaan (Uusi Seelanti ei näin etelään ylety).