Vantaanjoki päästä päähän -tulvamelontaretki tehtiin kolmatta kertaa --tällä kertaa sen kutsun perusteella, jonka olin tehnyt Avokanoottiyhdistyksen foorumilla.

  • Vuonna 2010 meloin reitin yksin (virtaama Myllymäen pisteessä 95 m3/s)
  • Vuonna 2011 meloin Mikan ja Tuomaksen kanssa (virtaama 65 m3/s)
  • Vuonna 2012 melojia oli seitsemän, mukana myös Tiina, Henrik, Jyrki, Marko (virtaama 80 m3/s)

1334692516_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yllä oleva Riihimäen lähtökuva tuo hämärästi mieleen Hieronymus Boschin maalaukset, jossa koko kuva-ala on täytetty erilaisella toiminnalla, tarkoitan vaikkapa tätä maalausta leikkivistä lapsista.

Kanooteista kolme oli ilmatäytteisiä, yksi koottava ja kaksi kovapintaista. Vain yksi henkilöauto tarvittiin kuljetuksiin, muut tulivat Riihimäelle junalla purettavine kanootteineen. Yhteensä viisi yksikköä sekä kaksikko, jota meloin perämiehenä.

1334692549_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vettä oli silmin nähden paljon. 200 metrin jälkeen tuli eteen ensimmäinen pulma. Mahtuuko siltarummusta läpi?

1334692564_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Osa mahtui, osa kantoi yli.

Seuraavaa siltarumpua ei voinut kiertää: putki johtaa Riihimäen sahan aidatulle alueelle. Pakko on mennä läpi, jos ei halua nostaa kanoottia aidan yli tai raahata tehdasalueen ympäri (kuva Henrik Palmén, itse olen vielä putken sisällä).

1334760233_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Viimeisenä putken läpäisee Tuomas.

1334692581_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Katsoin jälkikäteen netistä, että sahan kohdalla (Paloheimon mittauspiste) veden korkeus 14.4.2012 oli suurempi kuin koskaan: 87,18 metriä meren pinnan yläpuolella (sininen käyrä).

1334764018_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaavion harmaa alue näyttää aiemman kaikkien aikojen ennätyshuipun. Ei ihme, jos oli ahdasta!

Tuo oli lyhyesti kirjoitettu mutta ensimmäiset sadat metrit veivät yli puoli tuntia. Seuraava haaste oli laskea tehdasrakennuksen alla sijaitseva pieni koski. Kaikki pääsivät läpi turvallisesti.

Ohitettuamme peltoja, metsiä, soita ja Arolammin (Vantaanjoen pääuoman suurimman järven), nousimme reilun kahden tunnin jälkeen tarkistamaan millainen on Hyvinkään golfkentän koski.

1334692625_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hyvin sen laskisi, mutta tuon kaatuneen puun takia ei. Niin raahasimme kanootit ohi.

1334692648_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kotoisa lounaspaikka löytyi kosken vierestä Hyvinkään kotiseutuyhdistyksen taloryhmän pihasta.

1334692667_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ilma oli +3 astetta, satoi kevyesti. Hyvä oli saada lämmintä ruokaa vatsaan. Hyvinkään jälkeen laskimme joitakin pieniä koskia. Minä ja etumelojani Marko useimmiten muiden edellä, sillä tunnen reitin parhaiten. Yksi meistä joutui uimasilleen eräässä helpossa koskessa. Kuivapuku päällä tilanne ei ollut paha, vaatteita ei tarvinnut vaihtaa, joten matka jatkui kanootin tyhjennyksen ja tavaroiden keräilyn jälkeen.

Iltaa kohti ilma kylmeni ja sade muuttui rännäksi. Varpaita paleli. Nukarinkoskelle ehdittyämme päätin (päätimme), että 36 km riittää tältä päivältä, vaikka tavoite oli 6 km pitemmällä. Majoituimme Nukarinkosken laavuun.

1334692688_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mukana oli myös Mikan telttakota ja vastahankittu kokoonpantava titaaninen kamiina. Titaanipiipun kimpparullaus.

1334692708_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kamiina kodassa.

1334692726_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sinne keräännyimme pian kaikki lämpöä palvomaan. Ruoka valmistui ja vesi keittyi kamiinan päällä.

1334692743_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Osa nukkui kodassa, osa laavulla. Aamulla kodan purku.

1334692776_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

.. ja 2 kg kamiinan purku kuljetuskuntoon.

1334692810_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mahtava vekotin!

Vantaanjoella on 3 koskea, jotka ovat avokanoottimelojalle liian vaativia. Kuva ilmaisee miksi Nukarinkoski kierretään.

1334692832_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vuoden 2011 retkellä Tuomaksen melontaliivi tarttui alla olevan sillan ulokkeeseen, jolloin kanootti kaatui. Tällä kertaa siltaa tiedettiin varoa.

1334692852_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mitä hemmettiä? (Kuva Henrik Palmén.)

1334760266_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hirttäytynyt närhi.

1334692889_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ilkeä näky.

Jos nyt vaikka joku kalastaja lukee tämän, kannattaisi nähdä enemmän vaivaa sen puuhun tarttuneen vieheen pois keräämiseksi, jottei mikään lintu luule sitä hyönteiseksi.

Pian saavuimme Linnanojan laavulle, jonne meidän piti saapua jo eilen.

1334692906_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Puusee on ja puuvaja tarkastetaan. Täällä on polttopuuta enemmän kuin Nukarinkoskella, vaikkei täälläkään paljon. Minun makuuni tämä on parempi kuin Nukarinkosken laavu, vaikka toiset tykkäsivät, että Nukarinkosken pauhu oli hieno.

Sunnuntain sää on ennusteiden mukainen. Aurinkoa.

1334692931_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vaikka melotaan ruuhka-Suomessa, Vantaanjoella on omat nastat maisemansa, jonka takia siitä nauttii. Milloin Vantaanjoki on parhaimmillaan? Tietysti keväällä, kun joki tulvii. Silloin vesi on korkealla ja maisemat näkyvät -- ei tarvitse meloa jokirännin pohjalla.

Kohti Myllykoskea. (Kuva Henrik Palmén.)

1334760285_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yllä oleva kuva on ainoa, jossa näkyy koko kaksikkomme. Yksi meistä kaatui tuon helpon kosken. Syy oli kahden kanootin kosketus/törmäys koskessa -- siis vahinko, jollaista ei saisi tapahtua, sillä kosket kuuluu laskea peräkkäin, ei rinnakkain. Eipä siinä kuinkaan käynyt, kun melojalla oli kuivapuku ja matka jatkui kanootin tyhjennyksen jälkeen.

(Itse en kuivapukua käytä, mistä saan toisinaan moitteita muilta melojilta, kun kuitenkin melon kylmissä keleissä. Se kuitenkin tekee minut varovaisemmaksi. Jos on kylmä sää, en riskeeraa mitään -- mikä ei silti tarkoita, ettenkö voi joskus tehdä virhettä ja kaatua kylmään veteen. Sitä varten minulla on aina vaihtovaatteet mukana niin kuin toki kaikilla muillakin.)

Yhden kaatuneen puun ohituksen jälkeen saavuimme Myllykoskelle, jonka ohituksessa ei tarvinnut laittaa pyöriä kanootin alle.

1334692956_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Alta näkynee miksi Myllykoski kierretään. (Kuva Henrik Palmén.)

1334760298_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jälleen aurinkoa.

1334693020_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ruokatauko.

1334693046_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Myllykosken ja Vantaankosken väli 29 km ei sisältänyt ainuttakaan kaatunutta puuta tai muuta kierrettävää estettä. Helppoa melontaa keskimäärin 3 km/h ilmaisessa virrassa. Yli 10 km/h melontanopeus saavutettiin ajoittain.

Maatauko Seutulassa Lepsämänjoen ja Vantaanjoen risteyksessä. Tulvajärvi täällä on jokavuotinen ilmiö.

1334693065_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Königstedtin kartano.

1334693091_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Satoja sorsia ilmassa.

1334693110_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vantaankosken kierron jälkeen retkueeseen liittyi Ilkka Salmi laskeakseen kanssamme Helsingin ja Vantaan rajalla 3 koskea: Pitkäkoski - Niskalankosi - Ruutinkoski.

Kuvia koskenlaskusta ei ole, sillä kamerat on paras pakata laskun ajaksi suojaan. Kukaan ei kaatunut. (Yritin myös houkutella facebookin kautta jotakuta valokuvaajaa Pitkäkosken sillalle -- tänä vuonna en onnistunut.)

Koska aikaa retkeen oli kulunut viime vuotta enemmän, emme jatkaneet Vanhankaupunginkoskelle, vaan päätimme retken Haltialan tilalle 7,5 km aiemmin kuin viime vuonna.

1334693127_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hieno retki. 84 km melontaa ja 2 km kärräystä koskien ohi.

Matkalla mietiskelin johtajaominaisuuksiani -- tämän retken vetäjä kun olin. Jos sanon "valmistautukaa lähtöön 5 minuutin päästä", tuntuu, että komentelen. Jos kysyn "lähdetäänkö 5 minuutin päästä?", tuntuu, ettei näinkään kannata alituiseen menetellä, eikö minun pitäisi päättää eikä kysyä?

Paremmin käy, kun näytän mallia. Jos vien ensimmäisenä kanootin veteen enkä sano mitään, toiset kohta seuraavat. Jos menen suurimmalla kanootilla siltarummun läpi, muutkin tulevat. Jos lopetan melonnan, otan pähkinäpussin esiin ja sanon tauko, se käy kaikille. Jos kerron mitä on edessä ja esim. menen ensimmäisenä koskeen sanoen, että helppo se on ja yksi kerrallaan sitten perässä, näin tapahtuu. Jos kosken tai kaatuneen puun ohituksessa kannan toistenkin kanootteja ja lähden viimeisenä, muut odottavat.

En välittänyt koota porukkaa yhteen kovin usein. Tasaisilla pätkillä pidin huolen, että melon loppuporukassa tai olen itse viimeinen. Etummaiset saivat mennä menojaan, jos halusivat. Virran suuntaan liikutaan, tällä joella ei voi eksyä. Jokainen on retkeillyt ennenkin, ei tämä mikään Venäjä ole. Kyllä ne joskus pysähtyvät odottamaan, jos vastaan tulee jotain outoa estettä. Näin kävikin.

Oikeastaan kerroin nuo aatokseni, koska retkiä tulee tänä vuonna lisää. Tämä oli kenraaliharjoitus. Kaikki totesivat melontakuntonsa riittäväksi kesäkuussa tapahtuvalle 10 päivän mittaiselle Lapin reissulle -- siitä lisää myöhemmin.

Takaisin Vantaaseen. Ensi vuonna 2013 järjestynee uusi Vantaa päästä päähän -retki. Tervetuloa!