Taytin lentokoneessa sikainfluenssalomakkeen ja jonotin Mumbaissa passintarkastukseen. 30 minuuttia. Virkailija sanoo, etta leima puuttuu, hae leima tuolta takaa. Haen leiman. Kukaan ei tarkasta mitaan, leima vain lyodaan paperiin. Jonotan uudestaan 20 minuuttia. Paasen lapi.

Saman virheen tekee 50% matkustajista, joilta myos puuttuu leima. Joku ei onnistu toisellakaan kerralla, koska paperit vaihtuivat leimatessa, han palaa lahtoruutuun viela kerran.

Hallittu kaaos on Intian luonne. Se ei ole muuttunut siita, kun kavin taalla 11 vuotta sitten.

***

Tulin Intiaan, koska ajatukseni on kuvata taydellinen auringonpimennys siten, etta kuvan etualalla on jotain tyypillista intialaista, esim. elefanttipaisen Ganesha-patsaan silhuetti. Pimennys on 22.7.2009 aamulla klo 6:25 paikallista aikaa. Aurinko on 12 asteen korkeudella, siis matalalla, joten tallainen erikoisvalokuva on paitsi ainutlaatuinen, myos mahdollinen.

Suomessa pimennyksen taydellinen vaihe ei nay. Siksi 78 suomalaista seuraa pimennysta Ursan jarjestamalla ryhmamatkalla Kiinassa. Intiassa tata seuraa ursalaisista kaiketi vain mina.

Vietin tanaan valipaivan Mumbaissa, koska arvasin, etten olisi ehtinyt jatkolennolle Bhopaliin, jonka olen valinnut pimennyksen seurantapaikaksi. Sinne lennan huomenna.

Tahan vuodenaikaan Mumbain lentokentta on auki vain aamuyolla klo 3-8. Kaikki lennot on pakattu tiukasti perakkain. Miksi nain? Monsuunikauden takia. Vain varhaisaamu on taatusti myskytonta aikaa. Kun aamupaivan aikana aurinko alkaa lammittaa kohtisuoraan alla olevaa maaperaa, se nostaa ylos ilmavirtauksia. Korvaava kostea ilma tulee merelta myrskyna. Tama monsuuni-ilmiokin kiinnostaa. Jos vaikka nakisin kunnon myrsyja...

OK. Kerron mita tapahtui tanaan:

Lentokentan info ohjasi hotellille, josta taksi tuli hakemaan. Katsoin huoneen. Olisin tassa vaiheessa voinut sanoa ei kiitos, muttei ollut syyta. Jatin suurimman osan tavaroista huoneeseen, otin tuktukin (3-pyorainen ajoneuvo, johon mahtuu kuljettaja ja 2 matkustajaa) lahimmalle rautatieasemalle, josta 22 km etelaan Churchgate-paateasemalle, josta 1,5 km kavellen Gateway of Indialle (brittien rakentama muistomerkki), josta lahtisi alus Elephanta-saarelle, joka on yksi Intian maailmanperintokohteista.

Kun olin ostanut lipun laivaan, yksi kaveri tuli juttusille ja suositteli Mumbain kiertoajelua. Se kannattaisi tehda nyt, koska Elephanta-saari on viela sumussa, en voisi nahda luolia viela hyvin. Voisin menna saarelle klo 12, jolloin nakyvyys olisi parempi.

Intiassa on kaikenlaisia kauppamiehia eika heista paase selvyyteen kuka on rehti ja kuka laittaa sekaan omiaan, jotta kauppa varmistuisi. Intialaisittain puhuttu englanti on juuri tarpeeksi epaselvaa, jotteivat jatkokysymyksetkaan auta. Menin helppoon, menin vain minua varten raataloidylle kiertoajelulle, jossa minua varten varattu kuski ajelutti lapi 10 eri standardikohdetta, joista jotkut kiinnostavimmat puran myohemmin valokuviksi (en nyt).

Kuski oli osaksi pitkastyttavan robottimainen faktojen latelija, muttei onneksi pahanlaatuinen. Voin kiittaa hanta siita, etta me myos keskustelimme. Roolinsa ulkopuolelta han kertoi henkilohistoriastaan: Ei ole varsinaisesti kaynyt koulua, koska meni toihin 10-vuotiaana ravintoloiden poytien pesijaksi. Lapsuuden Keralassa eli vailla tietoa suuremmasta maailmasta, esim. Gandhista kuuli vasta 20-vuotiaana, kun muutti Mumbaihin tyonhakuun. Vaimo ja 6-kuukautinen poika Keralassa (1000 km Mumbaista etelaan) tarvitsee kuskin tienaamia rahoja. Englantia han oppi puhetta kuuntelemalla, ei osaa kirjoittaa tai lukea sita (ilmeisen lahjakas kaveri).

Menin klo 12 alukseen kohti Elephanta-saarta. Alus oli Korkeasaaren lautan kokoinen, joka luovi tunnin ja 10 minuuttia 1,5-metrisessa aallokossa. Perille paastya minuun kiinnittyi jalleen kauppamies: Asun taalla saarella, tiedan kaiken luolista, voin kertoa sinulle kaikki historialliset faktat. Sorry, ei kiitos.

Kun ihanaa yksinolon vapautta tuntien lahdin portaita ylos, en totta vie tiennyt mita odottaa. Kun aamuinen kaupustelija oli sanonut, etta "luolia on vaikeaa nahda sumussa" ja "saaren katselu kestaa 2 tuntia ja sitten on tultava pois", totesin pian, etta naista lausunnoista luomani mielikuvat olivat pain seinia.

Luolat olivat yksinkertaisesti uskomattomia. Suorakaiteen perusmuotoa varioiva 40 x 40 -metrinen luola numero 1 oli kaivettu rinteeseen siten, etta valo siiviloityi sinne pylvaiden valikoista kolmesta ilmansuunnasta. Seinilla oli taidokkaasti veistettyja kivipatsaita, paaosin Shiva-jumaluus eri perinteisissa muodoissa: tanssivana, Parvatin kanssa, lingamina, kolmena paana. Yhtakaan kivea ei ollut tuotu luolaan jalkikateen vaan kaikki oli kaiverrettu suoraan maaperaan.

Lingam eli yksinkertaisen geometrinen pyoreapainen sylinteri oli aina omassa huoneessa. Se oli ainoa, jonka luokse mennessa intialaiset ottivat sandaalit pois. Miksi? En todella tieda, mutta kiinnostaisi tietaa. Shivan lingam-muoto nimittain markkeeraa penista.

Kuviakin sai ottaa. Lisaan myohemmin, niin naette.

Haltioiduin kerrassaan. Tallaista ei enaa tehda. Osa patsaista oli tuhoutunut, koska portugalilaiset olivat harjoitelleet luolissa 1600-luvulla tarkkuusammuntaa. Britit ymmarsivat saaren ja luolien arvon, jota alkoivat kohentaa vuodesta 1909 lahtien. Suojeluhaaste on kuitenkin kova johtuen vuosittaisen monsuunikauden kosteudesta, joka viimeistaan vuosisatojen kuluessa haurastuttaa luolia, silla nehan eivat ole kivea, vaan kivettynytta (kasittaakseni vulkaanista) maaperaa.

Mika Intian monista dynastioista muotoili luolat ja patsaat? Siita ei ole tarkkaa tietoa, mutta ensi kerran patsaat mainitaan 600-luvulla silloisten muslimivalloittajien teksteissa.

Olisin halunnut viettaa saarella pitempaan eri osia tutkien, mutta kun olin tullut vasta klo 12 lautalla (ja toki olisi voinut jaada pitemmaksi kuin 2 tunniksi), piti aikataulullisista syista lahtea jo klo 3 lautalla pois. Merenkaynti oli yha kovempaa ja partaan yli lyoneet aallot kastelivat. Intialaiset turistit yrjoilivat.

Satamaan tultua soin ensi kertaa hyvin (maksoi 1,30 euroa) ja kokeilen nyt tata internet-kahvilaa.

Ai niin. Ilmasto on kosteaa ja kuumaa. Olen hikoillut, mihin ei tarvitse paljon liikkua. Tanaan ei ole ollut monsuunin tuomia sateita, joskin joitakin sadekuuroja on ollut.

Mainitsen viela yhden ihmisen.

Valilaskulla Istanbulissa tapasin intialaisen, joka oli palaamassa Milanosta kosmologien kokouksesta. Han jakoi saman innostuksen astronomiaan kuin mina, mutta oli teoreetikko, kun mina aika puhtaasti ilmioista haltioituja. Paasin kysymaan hanelta mita on pimea materia ja energia. Naihin en naet ole saanut vastauksia Suomessa (=ei ole tullut vastaan selkeapuheista kosmologia). En kerro tassa mita han vastasi, koska useimpia se ei kiinnostane, mutta mainitsen vain, etta kavimme keskustelua seuraavaan tapaan:

- Ensin sanon, etta pimea materia ei ole tarkalleen minun aluettani, joten pahoittelen, etta seuraavaksi antamani vastaus ei ole ehka aivan tarkka.
- Ei haittaa, jos on epatarkka. En aio kayttaa vastaustasi apuna bisneksessa.

Nauroimme sydamellisesti molemmat. Ehka useimmat lukijoista eivat tajua miksi nimenomaan "sydamellisesti", mutta minun osalta siksi, etta tuossa ylittyi se muuri, jonka koen yleisesti ottaen olevan minun ja intialaisten valilla. Yleisesti naet olen sita mielta, etta en tajua intialaisten ajatuksenjuoksua, mutta tata miesta tajusin prikulleen.

Briefly in English. I traveled to India to see my 6th total solar eclipse. I spent the day in Mumbai. Tomorrow I'll continue to Bhopal that is my chosen place to track the eclipse.