Puyehuen kansallispuiston läpi kulkeva vaellusreitti Anticura-Riñinahue on yksi seitsemästä, jotka olin etukäteen merkannut patikoitavien listalle. Reittikuvaus kuulostaa paperilla hienolta: ylänköreitti vailla isompaa kasvillisuutta, laajat näkymät laaksoihin, matkan varrella kuumia lähteitä, joissa voi pulikoida.

1326051275_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Bussi Puerto Monttista Osornoon, jossa -- kuten kysymällä selvisi --terminaalin vaihto 400 metriä rinkka selässä, josta pikkubussi Anticuraan.

Anticuran Conafissa (Corporacion Nacional Forestal) oli paikalla ikäiseni miesvirkailija, jolta ymmärsin, että jotain on vialla. Keskustelu käytiin espanjaksi toimistossa olevaa kohokarttaa sormilla tökkien. Reitti on suljettu. Seitsemän kuukautta sitten purkautunut Puyehue [Wikipedia-artikkeli] [HS artikkeli 5.6.2011] on hiljattain purkautunut pienemmässä määrin. Purkaus on kuumien lähteiden lähellä, sinne ei ole menemistä.

Ymmärsin, että reitin alun voi kävellä, yöpyä refugiossa (=autiotupa) ja käydä Puyehuen huipulla. Sen jälkeen on palattava takaisin samaa reittiä. Laitoin vihkoon nimeni, kansallisuuden, passin numeron, lähtöajan ja tiedon, että suunnitelmani on tulla huomenna takaisin (jos en tulisi, he tietäisivät, että jokin on vinossa).

Koska en ollut ymmärtänyt kaikkea, kävin tien toisella puolella olevasta majatalosta kysymässä lisätietoja englanniksi mm. arvioidusta reippailun pituudesta. Sain majatalosta mukaani Chilen valtion sponsoroiman ilmaisen hengityssuojan, jota "saattaisin tarvita, jos purkaus taas alkaisi -- eihän sitä koskaan tiedä".

Vielä yksi mutka. Reitin alkuun pääsin kulkemalla valtatietä 2,5 km länteen, sitten oikealle sivutietä ravintolaan, jossa 10 000 peson maksu (~15 euroa) reitille menosta ja taas nimi vihkoon. Samalla kevensin kantamustani, kun jätin turhiksi arvioimani matkatavarat säilöön.

Sitten reitille. Kuuma päivä, 25 astetta lämpöä. Kaikkialla maastossa tuhkaa: maassa, puiden juurilla, rungoissa, lehdillä, kivillä. Mihinkään ei halua istua. Kaikkea kosketusta on vältettävä, koska tuhka pöllähtää esim. rinkan osuessa oksistoon. Yllä olevan kuvan otin laittamalla kameran aidan seipään päälle. Muuten en hennonnut kameraa tuhkaan laskea.

Ai miksen käyttänyt kameran jalustaa? Jalusta oli rinkassa, jota en myöskään hennonnut laskea selästäni tuhkaan. Lepotaukoja pidin rinkka selässä nojaamalla käsillä polviin. No okei, kerran sentään laskin rinkan maahan ja samalla kiinnitin jalustan kameraan.

1326051318_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Reitti oli selvä: rinnettä ylös, usein sadekauden muodostamia purorännejä pitkin. Vettä en reitillä nähnyt muuten kuin yhdessä purossa. En täydentänyt vesivarastoa, sillä refugiolla olisi vettä -- niiden paikat on suunniteltu niin, että vettä on saatavilla.

Reilun kolmen tunnin kuluttua vastaani tuli kaksi ranskalaista. Olin odottanut sitä, sillä olin nähnyt heidän nimet vihkossa. He olivat käyneet Puyehuen huipulla, kurkanneet kraateriin ja nyt matkalla alas. Kovakuntoisia kavereita. Sain heiltä ohjeet mikä on paras reitti huipulle, minkä kuuntelin kohteliaasti, vaikka jo tiesin, etten aio yrittää. Ensimmäisellä patikoinnilla en halua kävellä jalkoja altani.

Saavuin refugiolle 880 metrin nousun jälkeen. Kuvan oikeassa reunassa on Puyehuen huippu -- sinne olisi 800 metrin lisänousu.

1326051373_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kurkistus tupaan. Laskin rinkan tuhkaiselle penkille. Kaikkialla tuhkaa.

1326051465_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Rähjäisissä sängyissä tuhkaa.

1326051480_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1-2 millimetriä.

1326051506_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Löysin tuhkan peittämän harjan. Kopistelin sen tuvan ulkopuolella seinään, jotta tuhka irtoaisi. Harjasin melko puhtaaksi kaksi penkkiä, pöydän kulman ja kaksi naulakkoa. Enempää en viitsinyt, koska tuhka pöllysi.

Vettä oli jäljellä puoli litraa, liian vähän. Otin tuvasta 5 litran astian, jonka täytin purossa tuhkanruskealla vedellä.

1326051399_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Palasin tuvalle. Ilman vettä ei ihminen pärjää. Otin rinkasta paidan ja käytin sitä suodattimena, kun kaadoin tuhkaveden astiaan. Tuhka oli niin hienojakoista, että paita säilyi valkoisena, kaikki valui kankaan läpi. Hyvä on, maistoin tuhkavettä. Aivan hyvää, hampaissa vain ratisi.

Väliin kuva jaloistani.

1326051427_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

En ollut tuvan ainoa asukas.

1326051538_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun olin syömässä, yllätyin kopinasta tuvan ulkopuolella. Mike Kaliforniasta astui seurakseni. Hän kertoi olevansa valokuvaaja, syövänsä hiukan ja sitten jatkavansa huipulle, jonne aikoi pystyttää teltan. Aamuyöllä hän aikoo kuvata käynnissä olevaa purkauksen punahehkuisia laavan värejä.

Mike oli superystävällinen. Kun hän näki purosta tuomani tuhkaveden, hän sanoi, että hänellä on reilusti vettä, joten voisin ottaa sen verran kuin tarvitsen.

Otin kuvan, kun Mike lähti kohti huippua lamppu otsalla tanner pöllyten.

1326051606_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

En tavannut Mikea sittemmin. Tosi kokenut eräkettu hän on, sillä viimeiset puolitoista tuntia hän on joutunut kävelemään kuutamossa otsalampun valossa.

Ilta saapui. Nousin lähimmälle mäelle, josta kuvasin näkymän Puyehue-järvelle.

1326051704_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Liitän myös kuvaparin iltakuva-aamukuva (vasemmalla Putiagudo, oikealla Osorno).

1326051782_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1326051804_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nukkumaan kävin ehjimpään toisen kerroksen sänkyyn. Levitin sen päälle pressukankaan, jota onnekseni kannan aina mukana. Sen päälle kävin makuupussiin hengityssuoja naamallani. Nukahdin kuunnellessani pääskysten kimitystä ja liskojen rapinaa.

1326051761_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tähän väliin huomio, että olisin hyvin voinut nukkua ilmankin hengityssuojaa. Järkeilin kuitenkin, että jos yöllä alkaa tuulla, niin koko maja alkaa pöllytä, jolloin suojasta on hyötyä. Ei onneksi alkanut.

Nukuin hyvin. Aamulla nouseva aurinko värjäsi tuhkaisen pihan melkein talvimaisemaksi.

1326051841_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vuoren takana tapahtuva purkaus näkyi ohuena savupatsaana.

1326051975_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ihmetellä täytyy miten eläimet silti täällä pärjäävät. Paikallisia räystäspääskyjä oli kymmeniä kuten myös kahta tyyppiä rastaslintuja.

1326051869_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aloin laskeutua alas harmaaseen metsään.

1326051998_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tallaantuu se polku tuhkaankin.

1326052077_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jotain vihreääkin jo on. Luonnon uusiutumiskyvyssä on ihmeellinen voima (en ole korjannut alla olevaan kuvaan värejä -- jos korjaisin, olisivat kukat vielä kirkkaampia).

1326052046_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Taas alhaalla. Tuhkanharmaan Golgol-joen ylitys. Musta viiva mäen päällä osoittaa kohdan, jossa refugio sijaitsee. Sen takana tulivuoren huippu.

1326052182_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Merkitsin itseni takaisin palanneeksi molempiin vihkoihin, joihin olin nimeni jättänyt.

On Anticurassa muutakin, josta kaksi kuvaa. Paikallinen soma vesiputous.

1326052205_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Putouksen alapuolisen köysisillan ylitettyään voi nousta 180 metriä vastarinteeseen, josta näkyy Puyehue-tulivuori näin hyvin.

1326052234_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Google Earth -kuva reitistä.

1326052822_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Näin päättyi patikointini Puyehuen kansallispuistossa kaksi päivää etuajassa. Söin paikallisessa ravintolassa täkäläisittäin hyvin (kaksi burgeria), vaihdoin paidan ja ryhdyin liftaamaan kohti seuraavaa retkikohdetta, sillä Anticuraan tulee niin harvoin busseja.

Miten siinä kävi, siitä kerron seuraavassa postauksessa.