1248446802_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Selkeys, kiihko ja sameus -- siinä kolme voimaa, jonka varassa ihminen elää ja toimii hindulaisen Samkhya-filosofian mukaan. Minkä voiman vallassa minä etsin auringonpimennystä?

  • Samea (tamas) en ollut, sillä veltto ja nautinnoinhaluinen ihminen ei olisi lähtenyt Intiaan ensinkään.
  • Kiihkeä (rajas) olin, koska se energisoi ihmisen toimimaan, tavoittelemaan intohimoisesti jotain.
  • Selkeä (sattva) olin myös, koska analysoin viileästi tarjolla olleet sääennusteet ja tein ajoissa päätöksen siirtyä Bhopalista Jabalpuriin.

.. paitsi ettei sattva vain tuollaista selkeyttä tarkoita. Kun epäonnistuin Jabalpurissa pimennyksen havainnoinnissa, rajasin valtaama ihminen olisi repinyt pelihousunsa, ainakin sadatellut. Kun näin en tehnyt, voinen todeta, että oli minussa osaksi sattvaakin.

(Päivitys: Bhopalissa satoi pimennyksen aikaan = ei sielläkään mitään näkynyt. Tämän raportoi jälkikäteen Patrick eli etnologi, jonka tapasin 21.7.2009.)

Intian englanninkieliset sanomalehdet, jotka sivumennen sanoen ovat varsin päteviä, kirjoittivat, että Madhya Pradeshin maakunnassa oli satanut liian vähän. Monsuunin tuomia sateita tarvitaan kipeästi, jotta vesialtaat ja järvet täyttyvät, joista lasketaan vettä aika ajoin riisipelloille ja saavutetaan pitempi kasvukausi ja parempi sato. Juuri auringonpimennyksen aikaan nuo sateet tulivat. Eipä minulla jälkikäteen katsoen ollut suurtakaan mahdollisuutta väistää maakunnan laajuista matalapainetta. Huono onni minulla -- hyvä onni intialaisilla riisinviljelijöillä.

Lueskelin matkalla Mari Jyväsjärven selkeästi suomentamaa Bhagavadgitaa (lyhemmin: Gita) vuodelta 2008. Suosittelen. Jo pelkkä johdanto antaa runsaasti tietoa hindulaisesta ajattelusta. Alkuperäinen Bhagavadgita muotoiltiin sanskritiksi noin 2200 vuotta sitten osana laajaa Mahabharata-eeposta, joka on 12 kertaa pitempi kuin Raamattu (Gita taasen on lyhyt, vain 138 sivua suomennoksessa).

En kuvaa Bhagavadgitaa enempää, mutta mainitsen, että se oli Mahatma Gandhille tärkein yksittäinen virike, kun hän kehitteli passiivisen vastarinnan käytäntöjä. Ja missä Gandhi tutustui ensi kerran Gitaan? Lontoossa lakimiesopintojen ohessa (englanninkielinen käännös)!

Tämä merkillinen asia selittyy sillä, että Intiassa eepoksia ei päntätä kouluissa, vaan niitä luetaan, jos omaa kiinnostusta riittää. Hindulainen maailma on vapaa monella tapaa: Mitään ei tuputeta kellekään, ja miksi tuputtaakaan, koska jos teksteihin tutustuu, ei kuitenkaan löydä yhtä elämän mallia, vaan aina on useita reittejä parempaan elämään.

Hindulaisen filosofian harrastus ei ole nuorten intialaisten kaupunkilaisten keskuudessa nykyisin suosittua tai tunnettuakaan. Esim. Nadir (se kaveri, joka tahtoi julkkikseksi, joka tosin oli muslimi) kertoi, että elämässä pärjääminen on tärkeää, englannin kielen hallinta, koulutus (tapasin mm. useita tietotekniikan opiskelijoita), raha, länsimaisen elämän merkit. Eipä siinä mitään, onhan rajas toki parempi kuin tamas.

Takaisin Lontooseen ja britteihin. Vaikka britit ja intialaiset ovat sotineet keskenään verisesti (Intian ensimmäinen itsenäisyyssota 1857) ja Brittien merkantilistinen siirtomaapolitiikka näännytti intialaisia nälänhätiin (esim. 1865-66 Orissassa yli miljoona kuollutta: monsuuni ei tuonut kahteen vuoteen tarpeeksi sateita; britit olisivat voineet auttaa, mutteivät tehneet mitään), kuitenkin tällä matkalla opin kunnioittamaan asennetta, jolla monet yksittäiset britit ovat tulleet Intiaan.

Edellä tuli jo mainituksi joidenkin brittien perehtyneisyys sanskritin kieleen ja hindujen pyhien tekstien ensimmäiset käännökset (esim. Gita 1785). Myös ne kaksi Unescon maailmanperintökohdetta, Elephanta ja Sanchi, joita kävin katsomassa, ovat brittien aloitteesta tutkitut ja kunnostetut -- kuten monet muut maailmanperintökohteet, mm. edellisiäkin upeammat Khajuraho, Ajanta, Ellora. Kaikki nuo olivat viidakon peitossa osittain raunioituneet, kun britit "löysivät" ne tiikerinmetsästysreissuillaan (1800-luvun valokuvissa Sanchin stupien ympäristö on pusikoitunut ja stupien päällä kasvaa puita).

Tältä pohjalta en ihmettele vaan pidän väistämättömänä, että englannin kielestä tuli maailmankieli eikä esim. espanjasta tai portugalista, jotka kohtelivat siirtomaidensa kulttuureja härskimmin.

Tämäkin tuli mieleen... Jos kerran intialaiset rakensivat Elephantan ja Sanchin kaltaisia upeita kulttipaikkoja omien eepoksiensa johdattamana, miksei Suomessa ole muinaisia sampotemppeleitä tai Väinämöis-patsaita?

Ajattelen näin: Jotta kulttuurilla on energiaa ja halua rakentaa itselleen symboleita, tarvitaan: 1. Tarpeeksi helposti saatavaa ravintoa ja alueella kasvava väestömäärä. 2. Naapurialueet uhkaavat joutua elintilataisteluun nuorten miesten kiihkolla. 3. Sotaa välttääkseen alueiden viisaat sopivat keskenään, että ylimääräinen energia käytetään kulttipaikkojen rakenteluun. 4. Rakentelu voidaan motivoida, jos kaikilla on sama jaettu uskomusmaailma.

Suomessa ovat talvet kovia eikä väestö Kalevala-perinteen aikaan koskaan kasvanut suureksi. Äsken mainittu kohta 1 ei täyttynyt. (Tietysti voisi leikin päiten väittää, että hiidenkirnut ovat metsäsuomalaisten muinaisia temppelinpohjia, sammonaihioita.)

Nyt globalisaation aikana tilanne on eri. Suomessa / Euroopassa / koko maailmassa täyttyvät vapaasti tulkiten kaikki kohdat 1-4. Meidän jaettu uskomusmaailmamme (ja elintilataistelun hillitsijä yksilön tasolla) on länsimaisen elämäntavan merkkien tavoittelu sisältäen "rakennelmina" paitsi materiaa (talo, piha, auto, vene, vaatteet, elektroniikka ym.) myös yksilönvapauden, vapaan tiedonvälityksen ja ihmisoikeuksien kiistämättömyyden kaltaisia arvoja (näitä ilmentääkseni kai minäkin tätä kirjoitan ja teen omaa "rakennelmaa"?).

Mitä vielä? Miten siellä Intiassa pärjää tavallinen suomalainen, joka on Intian tavoille outo?

1247979248_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kerron 2 tarinaa Mumbain junista 18.7.2009.

  • Ensimmäisellä matkalla ostin lipun kakkosluokkaan. Hyppäsin sisään (ovea ei vaunuissa ole, jotta mahtuu enemmän ihmisiä), asetuin tungokseen seisomaan. Nyökkäsin muille, good morning. Joku huomasi lipun kädessäni ja huomautti ystävällisesti: Tämä on luokka 1, sinun pitää vaihtaa vaunua seuraavalla asemalla. Pysähdys, hyppy ulos, juoksu toiselle vaunulle, hyppy toiseen tungokseen (luokkien ero on penkkien pehmeydessä, jos pääsee istumaan).
  • Toisella matkalla hyppäsin jo vauhdissa olevaan junaan. Minulle huomautettiin ystävällisesti, että tämä on naisten vaunu. Niin todella. Seuraavalla asemalla vaihdoin vaunua.

Tarinan ajatus = Intia on vapaa maa. Mokata saa. Suomalainen tumpelo pärjää ihan hyvin. Joku matkaopaskirja kannattaa toki lukea ennakkoon, jos Intiaan lähtee, mutta niistä saa kuitenkin rajallisen vaikutelman. Loput niksit oppii paikan päällä.

Milloin lähden Intiaan uudestaan? Tuskin kovin pian. Ei ole tulossa mitään projektia siellä, joskin joku asia tuossa maassa kiistämättä kiehtoo.

Jep. Tällaista tuli mieleen Intiassa. Aika hyvä reissu.

Briefly in English. All in all, my Indian travel was good, though I didn't see the eclipse that I was looking for. I had read beforehand one short travel guide for understanding the culture. That was necessary, but not enough to understand the daily life and situations. Fortunately, the Indian life style and way of thinking is free, that is, you are allowed to screw up as I did twice in Mumbai trains (got into a wrong compartment, but was kindly told to step into another).