Kanootti puhkesi täällä retkellä, mutta aloitan kuvakolmikosta. Sama Sorlammen näkymä Nuuksiossa kolmena vuodenaikana.
Loppukesä 21.8.2011
Syksy 24.10.2010
Talvi 20.11.2010
Nuuksiossa kun kävin, uitin kanoottia toki muuallakin. Jatkoin samaa projektia, jota tein heinäkuun alussa. Tavoitteena meloa GPS-jäljellä ympäri mahdollisimman monia Nuuksion järviä. Keltainen on melontaa, punainen kanootin raahausta järvien välillä. Nimetyt järvet ovat tältä retkeltä.
Perjantai 19.8.2011: Saavuin myöhään Nuuksioon bussilla 85. Kävelin Ruuhijärvelle, täytin kanootin ja meloin 250 metriä. Siinä oli ensimmäinen leiripaikka Ruuhijärven etelärannalla. Katselin kuunsiltaa järvessä, nautin loppukesän hiljaisuudesta.
Ruuhijärven pieni veneenlaskupaikasta järven länsipäässä
Yöpaikkani eli partiolaisten suosima leiri- ja tulentekopaikka Ruuhijärven etelärannalla
Lauantai 20.8.2011: Ruuhijärven itäpäästä lähtee 1,5 metriä leveä melko tasainen ja helppokulkuinen polku, jota pitkin vedin kanoottia.
Polku muuttuu 2 km idempänä Vääräjärventieksi. Niin pitkälle ei ole tarvis jatkaa, vaan jo 800 metriä kuluttua on syytä huomioida kyltti puussa.
Olen tuon kyltin ennenkin nähnyt, mutta koska tulin Ruuhijärveltä, kävelin ohi, kunnes palasin takaisin. Kyltin jälkeen kanootti on vedettävä 250 metriä kapeaa kivistä polkua mäkeä ylös ja metsän läpi.
Vetäessä huomasin, että ilma häviää, kanootti on puhjennut. Näin ei ole käynyt ennen ikinä. Huoletta olen kanoottia kallioiden yli kiskonut 11 vuotta (tätä kanoottia 6 vuotta). Liian huoletta kai, vaikka olen nähnyt kulumat kanootin pohjassa. Jäin Orajärven rantaan tutkimaan tilannetta. Otin esiin paikkausvälineet.
Odotin 20 minuuttia ja pumppasin kanootin jälleen pinkeäksi. Katsoin reiän kohtaa, ilma puski ulos paikan reunasta, se oli antanut periksi. Revin paikan irti, lisäsin liimaa, odotin 4 minuuttia, asetin paikan takaisin, tein ruokaa, morjestin ohikäveleviä kalamiehiä, söin, nautin elokuun kauniista päivästä.
Pumppasin kammion varoen. Jätin pehmeäksi. Näin pärjäsin retken loppuun.
Orajärvi on oma erityistapaus. Se on Nuuksion suurin niistä järvistä, jonka rantaan ei johda tietä. Niinpä Orajärvellä ei ole mökkejä, ei soutuveneitä, ei virallisia leiripaikkoja. Kanootista katsoen ahvenia on paljon, vesi on kirkasta, matalat rantakalliot jatkuvat loivina veteen. Järven itärannalla on mukavan näköisiä niemiä, jonne voisi leiriytyä. Retkeilijöitä nämä takamaat eivät juuri houkuttele, joskin tapasin marjastavan pariskunnan ja koiran.
Pistäydyin Orajärveltä Pikku Orajärvelle, jonka kierrettyäni palasin Orajärvelle. Seuraavan sivurönsyn tein etelään Karjakaivolle (veto 500 metriä metsän/suon läpi).
Karjakaivollekaan ei mene tietä, mutta siellä on sentään Helsingin Seudun Lapinkävijöiden tupa ja laituri sekä turvekammi, jota Nuuksion Pitkäjärveltä tulevat päiväretkeilijät käyvät usein hämmästelemässä. Itse ohitin nämä ja hämmästelin enemmän järven itäpäätä.
Karjakaivon itäpää on yksityistä maata, johon omistaja on rakentanut mökin kallion päälle ja vaikuttavan piiloterassin laitureineen rantaan. En ollut ennen havainnut tätä.
Palasin Orajärvelle, josta samaa polkua Ruuhijärvelle. Vedin sieltä tietä myöten Nuuksion Pitkäjärvelle, jonka pohjoispäässä on pieni veneenlaskupaikka.
Vaikka olen Nuuksion Pitkäjärvellä usein käynyt, ympäri en ole aiemmin melonut. Mittasin matkaksi 16,7 km. Mitä voi nähdä?
Järven pohjoispäästä näkyy hyvin Solvallan laskettelumäki.
Kävin sen päällä retken päätteeksi kuvaamassa järveä.
Romvuoren pystykalliot järven pohjoispäässä nousevat 12 metriä vedestä.
Järven eteläpään Jäniskalliossa on tunnettu kalliomaalaus, jossa on hirven aihe.
Lähikuva.
Silmäni etsivät kalliomaalauksia joka pystykalliosta, olipa niitä tai ei. Alla olevan näin metrin korkeudella pystykalliossa järven koillisnurkassa.
Alla lähikuva.
Tuossa on vain se pulma, että punainen jälki on paitsi epäselvä myös levittyy kallion särmän kahdelle tasolle. Kuka maalaisi mitään tärkeää epätasaiselle pinnalle? Ehkä harjoitellakseen? Tai sitten, mikä todennäköisempää, tämä punaväri on muuta perua.
Illan päätteeksi nousin Nuuksion Pitkäjärvestä ja vedin kanootin Hynkälammelle. Tasainen ja helppokulkuinen polku toimii talvella hiihtolatuna. Meloin Hynkälammen ympäri pimenevässä illassa ja leiriydyin sen rannalle (järvi on alla olevan kuvan takana montussa 15 metriä alempana).
Yksinäinen mies kumikanootin kanssa jaksaa hämmästyttää. Venäjänkarjalaiset retkeilijät auttoivat kanootin kantamisessa alas Hynkälammelle ja takaisin ylös. Oletko kalamies? En. Miksi vene? Oletko tarkastaja?
Tuo "oletko tarkastaja" huvittaa. Vene olisi helppo selittää, jos tarkastaisin jotakin, mutta että joku huvin vuoksi kärrää venettä 3,2 km Hynkälammelle, on vaikea selittää. No ehkä silti olen tarkastaja, kalliomaalausten tarkastaja. Niitä ei Hynkälammen pystykallioissa ole.
Sunnuntai 21.8.2011: Laskeuduin aamulla Hynkälammelle hakemaan kirkasta teevettä pannuun.
Hynkälammelta vedin Sultingsträksille (Sulalampi), jossa hetken luulin näkeväni toisen kanootin, mutta se oliskin iloinen nuorimies Mikael, joka heräsi punaisesta pitkulaisesta riippumatosta.
Ohjeistin ottamaan kuvan minusta Sulalammen laiturin kohdalla. Kinnostavin kuva oli tämä, jossa vasta neuvon kuvakulmaa: rajaa niin, että laituri näkyy tuohon asti.
Sultingsträsk on pieni. Espoon perhokalastajat ry käyttää sitä opetustarkoituksiin.
Mikael otti minusta toisenkin kuvan Sulalammen lautaseinäisen keittokatoksen edessä.
Pitkien vetotaipaleiden takia vetotekniikkani on 2-kätinen: toinen käsi nostaa ja vetää, toinen työntää ja painaa alas narua, joka kulkee olan yli ja on kiinni kanootissa.
Vedin seuraavaksi Sorlammelle, josta ottamani kuva oli jutun alussa. Käväisin myös Pikku Sorlammella.
Veto Sorlammelta takaisin Nuuksion Pitkäjärvelle ei ole yhtä helppo kuin aiemmat. Metsäpolulla on juuria ja soiden kohdalla pitkospuita, niinpä on kannettava ensin painavat säkit, sitten haettava kanootti. Kävelymatka 3-kertaistuu.
Päätin retken Nuuksion Pitkäjärvellä Solvallaan, jonka laiturilla pakkasin kanootin, nousin Nuuksiontielle bussiin 85 ja poistuin Nuuksiosta.
Siinä se. Uusia kierrettyjä järviä 9 kpl, melontaa 30 km, kanootin siirtoa maastossa 15 km + muuta kävelyä 6 km. Yhteensä olen kiertänyt 30 Nuuksion järveä, mutta niitä riittää. En ole vielä puolivälissä.
Niin, se puhjennut kanootti: kestääkö paikka vai ei? Testaan myöhemmin...
Kommentit