Liikuttuani Argentiinassa 5 päivää Los Glaciaresin luonnonpuiston alueella (El Calafate ja El Chalten) viimeisen retkipäivän pyhitin itse aiheelle. Maksoin bussiretken ja kävin katselemassa Perito Morenon jäätikköä.

1279117985_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Morenon jäätikkövirta on yksi monesta, jotka päättyvät johonkin Lago Argentino -järven lahdenpohjukkaan. Se on tosiaan virta, sillä jäätikkö valuu hitaasti vuorilta alas. Jäätikkö pamahtelee joka kolmas minuutti kuin ukkonen, vaikkei usein mitään ulkoista syytä erota. Kun joka 15:sta minuutti jäälohkare tai isompi kimpale seinämästä putoaa järveen, ääni on vielä isompi.

Morenon jäätikön päällä on tietenkin liian vaaralista kävellä. Turisteja viedään ohjatusti vain ylemmäs jäätikölle, jossa jäätikkö muuttuu ennustettavasti ja hitaammin (sellaisella retkellä en ollut).

Jäätikkö on vaarallinen myös niille, jotka vain katselevat sitä. Yläkuvan kalliot olivat ennen yleisölle avoimia. Vuosien 1968-1988 välillä 32 jäätikön katselijaa kuoli, koska lohkeavista jääseinämistä roiskuu ajoittain jääkappaleita kallioille. Siksi jäätikköä seurataan nykyisin turvallisesti telineiltä.

1279118000_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ritiläpohjaisia telinereittejä on Morenon jäätikön lähellä 4 km. Niitä kulkee monessa tasossa, jotta 50 metriä korkeaa jäätikköä voi seurata ylempää ja alempaa, lähempää ja kauempaa.

1279118018_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tunnelma on jotenkin harras. Ihminen pieni, jäätikkö iso.

Jäätikköä voi katsella myös laivasta, mutta kovin lähelle laiva ei mene, koska suuremmat irtoavat jääkappaleet ovat riski. Kun jokin suurempi kappale ajelehtii kauemmas ja kaikki sen maa-aines putoaa järven pohjaan, jäljelle jää syvän turkoosi hohde.

1279118053_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä kohteessa on ajateltu myös pyörätuolilla liikkuvia turisteja. Näköalatasanteelle pääsee hissillä.

1279118069_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kävelin päivän aikana reitit enemmän kuin kahteen kertaan ja yhteensä noin 9 km. Morenon jäätikön yhteydessä on ravintola, mutta retkilogistiikan toteutin kuten aiemmin eli keittämällä aamulla kuumaa vettä termospulloon ja kaatamalla sitä kaupasta ostettuihin pikaspagetteihin, josta saa nopean (vaikkakaan ei maittavan) aterian.

Muutakin Los Glaciaresin luonnonpuisto tarjoaisi, mutta kaikkeen ei aika riittänyt. Alueella on mm. arkeologisia löytöjä 9000 vuoden takaa ja kalliomaalauksia. Silloinen metsästäjä-keräilijäkansa eli mm. guanakojen lihalla.

Tämän retken jälkeen otin taksin El Calafaten lentokentälle, josta lisään lystikkään kuvan. Varjoni matkustaa takapenkillä.

1279118084_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Niin lensin Buenos Airesiin, jossa olin yhden yön, josta jatkoin aamulla Sao Pauloon, Lontooseen, Helsinkiin.

Yhteensä patikoin Argentiinassa 8 päivässä 113 km (en laske kaupungissa kävelyä patikoinniksi, ellei reitti johda kaupungista ulos maastoon, esim. kävely El Calafaten tunturille pimennystä kuvaamaan oli 13 km, josta 8,5 km maastossa). GPS-paikannin kertoo, että nousumetrejä olisi tullut 5000.

Mitä muuta Argeniinasta?

Argentiinassa on se kiva puoli, että sain ILMAISEN langattoman nettiyhteyden kaikilla leirintäalueilla ja hostelleissa, joissa vierailin. Osaan arvostaa sitä, koska esim. Uusi Seelanti on tässä ahneempi: siellä leirintäalueen langaton nettiyhteys aukeaa vasta Visa-kortilla tai käteisellä (50-100 eurosenttiä per tunti). Niinpä tämän blogin pito oli helppoa, kun ei tarvinnut kuin avata miniläppäri, etsiä langaton yhteys (joskus kysyä salasana) ja päivittää.

Tältä pohjalta voisin harkita työlomaa Argentiinassa tai Chilessä jonakin Suomen talvena, kun siellä on kesä. Retkeilisin paikasta toiseen eikä nettiyhteyden takia olisi tarvetta asua yhdessä paikassa.

Tähän loppuu Argentiinan havainnot. Jos jotain tulee vielä mieleen, päivitän tätä tai aiempia tekstejä (en lisää uusia tekstejä).

.. sillä ainakin yhden asian yritän päivittää: kuvasin 11.7.2010 auringonpimennyksestä myös videopätkän, mutta kova tuuli heilautti kameran asennon pimennyksen aikana liian ylös (editoinnin jälkeen sen voisi silti laittaa esille).