Ennen matkaa luin innostuneena Indonesian historiaa. Saaristossa asuva kansa ei ole valloittanut muita maita (pois lukien Itä-Timorin kahakat 1975 lähtien) -- sen sijaan sitä on vähintään kulttuurisesti valloittanut ensin intialaiset kauppiaat (v. 600-1200 buddhalaiset ja hindulaiset vaikutteet, joita paikallishallitsijat edistivät omaksi edukseen), sitten arabialaiset kauppiaat (1200-luvulla islamin saapuminen, 1300-luvulla indonesialaisten hindujen pakeneminen Balille), hollantilaiset siirtomaaherrat (1600-1942) ja viimeksi japanilaiset (1942-1945). Mieleen jäi myös joukkoitsemurhat (puputan), joita balilaiset ovat tehneet vastustaakseen raakoja hollantilaisia. Puputanien avulla he saivat 1900-luvun alussa moraalista tukea länsimaiden sivistyneistöltä.

Jaavalla kävin 22.12.2010 buddhalaisessa Borobudurissa ja 23.12.2010 hindulaisen Prambananin temppelialueella oppiakseni lisää muinaisten kansojen visuaalisesta lahjakkuudesta ja elämästä. Huomasin kuitenkin, ettei kiinnostanut. Indonesialaiset eivät osaa elävöittää historiaansa. Temppelitkään eivät lumoa samalla lailla kuin Intiassa hindulainen Elephanta Island tai buddhalainen Sanchi (ja Khajuraho on kuulemma kaikkein upein, en tosin ole käynyt).

Otetaan esimerkki. Prambananin temppelialue Yogyakartan lähellä Jaavalla kaukaa katsottuna.

1295458334_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kiinnostava ja lupaava kokonaisuus. Mennään lähemmäs.

1295458377_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Seinät ovat tehdasmaista bulkkia, reliefejä ja patsaita on vain 10% seinäpinta-alasta (punaiset reunat). Joissakin yksityiskohdissa on toki herkkyyttä kuten alla olevissa eläimissä, tanssijassa ja painijoissa.

1295458432_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olin pettynyt, odotin enemmän. Ehkä joku intialainen mestariarkkitehti palkattiin 900-luvulla tekemään tämä? Hän toi mukanaan muutaman taitavan työmiehen, suunnitteli kokonaisuuden, perusti tehtaan, koulutti kansan tekemään standardikokoisia kiviä ja pylväitä, joita voitiin latoa toistensa viereen ja päälle kuin legoja. Patsaita ja reliefejä tehtiin minimimäärä bulkin sekaan. Mutta tämä on oma päätelmäni rakennusprosessista. Tietoa ei Prambananissa tarjota. Tarjolla on vain yleisluontoista asiaa: Shivan, Vishnun ja Brahman ynnä muutaman muun temppelit sekä jonkin verran tietoa yksittäisistä patsaista temppeleiden sisällä hindulaisen symboliikan eikä historian kannalta.

Vertailuksi. Uusiseelantilaiset ovat makuuni historian elävöittämisen mestareita, vaikka sen historia on lyhyt. Missä tahansa kulkee, selkeät kyltit kertovat milloin paikka asutettiin, missä oli maorien kylä, miten he saivat elantonsa, missä he metsästivät moa-lintuja ja etsivät greenstone-korumineraalia, milloin eurooppalaiset tulivat, miten yhteiselo maorien kanssa sujui, jne. (Tätä lähestymistapaa voi lämpimästi suositella Suomeenkin.)

Balilla kävin 11. tammikuuta 1100-luvulla rakennetulla Goa Gajahin hindulais-buddhalaisella temppelialueella katsoakseni heräisikö kiinnostus. Maksoin paikalliselle oppaalle, jotta hän syventäisi tietojani.

1295458469_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ei herännyt. Enemmän kiinnostuin sielläkin luonnon ja ihmisten työstämien rakenteiden herkästä yhteydestä, jota paikalla kuljeskelevat ihmiset elävöittivät (oppaani kuvassa oikealla).

1295458294_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mitä Balin nykyveistäjiin tulee, heidän taitoja ihailen mutta se on eri juttu, kun siihen ei yhdisty historiaa. Malliksi Bedugulin kasvitieteellisen museon Rama-patsas, Ramayana-eepoksen sankari.

1295493505_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Temppelit, historia, tulivuoret ja luonto -- niiden takia Indonesiaan menin, joista kaksi viimeistä antoi matkalle sisällön.