Kun luin Bedugulissa 30.12.2010 nopeasti sähköpostit, siellä oli järkyttävä viesti minua nuoremmasta tutusta tähtiharrastajakaverista X, joka kuoli lomamatkallaan Turkissa. Otan osaa läheisten ja ystävien suruun.

Passi ja rahat oli varastettu. Istanbulin konsulaatti lähetti miehen Ankaraan hakemaan uutta passia, mutta ilmeisen riittämättömän matkakassan kanssa, koska hän joutui kerjäämään. X:n viimeinen Ankarassa kirjoitettu Facebook-statuspäivitys on täynnä ironiaa omaa hädänalaista tilaansa kohtaan, mikä suurentaa ristiriitaisia tunteitani (jos on hätä, ei pidä käyttää ironiaa, koska se on niin helppo ohittaa, vaan pitää uskaltaa pyytää selkeästi apua).

Tarkennus: En tunne tapauksen yksityiskohtia.

Olen miettinyt asiaa ja haluan sanoa: Jos sinä suomalainen (Facebook-)ystäväni olet joskus hädässä ulkomailla eikä Suomen viranomainen auta etkä tiedä mistä saat rahaa, pyydä minulta. Maksan 1000 euroa, jota en pyydä takaisin enkä moralisoi, vaikka olisit itse tunaroinut, jos vain kehtaat pyytää. (En tosin tiedä miten voin maksaa, jos toisella on luottokortitkin varastettu. Täytyy ottaa selvää.) Huom! Katso alla olevat lisäykset.

Oma turvallisuusajatteluni menee näin:

• Mukaan ulkomaille kaksi luottokorttia, joita säilytän eri paikoissa (esim. toinen lompakossa, toinen repun piilotaskussa), jotta toinen jää jäljelle, jos toinen varastetaan tai automaatti syö.
• Mukaan rahaa noin 1000 euroa käteisenä, jonka jaan kahtia, joita säilytän eri paikoissa samoin kuin luottokortteja edellä.
• Paikallisvaluuttaa pidän tilanteesta riippuen lompakossa 2-5 päivän kulutuksen verran. Sitä en jaa kahtia (paitsi että täällä Indonesiassa olen senkin jakanut, koska suurin seteli on 8,5 euron arvoinen ja olisivat lompakossa liian paksu nippu).
• Nostan paikallisvaluuttaa luottokortilla ATM-automaatista 100-400 euroa kerta. Jos en löydä ATM-automaattia, vaihdan europohjaisista käteisvaroista. (Eli en vaihda euroja heti, jotta ne olisivat siinä tapauksessa jäljellä, jos molemmat luottokortit hukkuvat.)
• Lopuksi tärkein: Jos saan palvelua ulkomailla, maksan pyydetyn hinnan (ja jos ei pyydetä, sitten kysyn mitä maksaa, ja jos ei sanota, ehdotan voinko maksaa tämän verran). En kuvittele saavani ilmaista palvelua satunnaisesti tavatuilta ihmisiltä, vaikka he olisivat mukavia tai ilmoittavat olevansa ystäviäni. (Tästä poikkeuksia ovat sohvasurffaus ja aiemmin luodut henkilökohtaiset ystävyyssuhteet.)

Päivitän tätä listaa, jos tulee vielä jotain mieleen.

(Lisäys 3.1.2011) Kuten kommenttiosuudesta voi lukea, Western Unionin systeemin kautta voi lähettää rahaa yli 200 maahan yli 100 000 toimipisteeseen, vaikkei vastaanottajalla olisi luottokorttia. Loin tunnuksen tuohon palveluun ja rahan lähetys näyttää aika selkeältä.

Omaan turvallisuusajatteluun lisään:

• Mukaan ulkomaille kopio passin kuvasivusta turvalliseen paikkaan, jotta passin kadotessa uuden passin hankinta helpottuu ja sen avulla voi todistaa henkilöllisyytensä.
• Ota etukäteen selvää matkakohteesta:
  • Jos matkakohteessa käy paljon turisteja ja se tiedetään turvalliseksi, ei lisäselvityksiä ehkä tarvita.
  • Jos matkakohde on kehitysmaa, jossa ei juuri käy turisteja, luo etukäteen kontakti vaikkapa suomalaiseen kehitysyhteistyötyöntekijään, joka asuu kohteessa. Kysy haluaako hän tuliaisiksi Suomesta ruisleipää vai salmiakkia -- näin sinulla on hyvä syy tavata hänet ja voit pyytää apua myöhemmin, jos tarvitset (näin tein 2002, kun kävin Sambiassa, jossa totisesti tarvitsin apua, koska sairastuin -- loin silloin yhteyden Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen kautta).
  • Jos matkakohteessa ei tehdä suomalaista kehitysyhteistyötä eikä siellä käy juuri turisteja, sitten luo etukäteen tunnus paikalliseen expatriaattien web-foorumiin (näin tein 2009, kun kävin Taiwanilla, jossa moni asia helpottui, kun pääsi kysymään pitempään maassa asuneilta).
• Kysy kenellä kaverilla on Western Unionin tunnus tai luo itse sinne tunnus (jälkimmäinen ei tietysti auta omaan akuuttiin rahapulaan, mutta ainakin osaat neuvoa hätätilassa kaveriasi luomaan sinne tunnuksen, jotta hän voi lähettää rahaa sinulle).
  • (Lisäys 4.1.2011) Hmm, keksin sittenkin keinon, jolla voi maksaa Western Unionin systeemin kautta rahaa itselleen: Jätä yksi luottokortti kotiin, jotta sitä ei voi varastaa. Sitten maksa sen avulla itsellesi rahasumma sinne missä matkustat.