Onko Euroopan kartassa jotakin outoa?

On. Siirsin Uuden Seelannin täsmälleen maapallon toiselle puolelle (nurin päin), jotta ilmenee mihin se sijoittuisi Euroopassa: Italiaan, Ranskaan, Algeriaan. Retkeilin siis 3.1.-17.2.2010 pääosin Po-joen laaksossa, mutta käväisin myös Sardiniassa kävelemässä Heaphy Trackin.

Kuvasta ilmenee, että Uusi Seelanti on Italian kokoinen. Silti maassa asuu vain 4,1 miljoonaa ihmistä. Jos Uusi Seelanti olisi Euroopassa, sen väkiluku olisi sama kuin Italiassa, 60 miljoonaa! Tämän väestön maa epäilemättä elättäisi. Tulivuorten lannoittama maaperä on hedelmällistä, mutta vajaassa käytössä, monin paikoin lampaiden laitumena. (Uusi Seelanti lienee hyvä pakopaikka, jos ilmastonmuutos heikentää olosuhteita Euroopassa.)

- Oliko hyvä reissu? Oli, joskin maan käytännöt olivat jo tuttuja 3 vuoden takaa. Ei ollut sellaisia henkeäsalpaavia positiivisia yllätyksiä kuin 2007, jolloin näin ensi kertaa mm. Mount Cookin, Milford Soundin ja Waimakariri-joen.

- Mikä oli parasta? Luonto. Milford Track ja Milford Sound. Jylhät vuoristot ja Tyyni valtameri. Kiivilinnut ja patikoinnit. Dunedinin monipuolisuus, sen hylje- ja pingviiniyhdyskunnat sekä veistoksellisen kaunis Tunnel Beach.

- Kasvoiko kunto? Jonkin verran. 46 päivää perillä, 450 km pyöräilyä, 375 km patikointia kansallispuistoissa, 14,8 km mäkiä ja vuoria ylös (pyöräilyt + patikoinnit yhteensä), 11 yötä autiotuvissa, 8 yötä teltassa leirintäalueilla, 26 yötä sängyssä, 3 lentokoneessa. Töitäkin ehdin tehdä 20 päivää.

- Kenen kunto riittää Uuden Seelannin patikointipoluille? Aktiiviharrastajan kunto riittää. Jos on kävellyt Suomessa Karhunkierroksen tai Hetta-Pallas-reitin, mukaan vaan.

- Mikä oli huonoa? Ei mikään. Korkeintaan hiukan skandinaavia alkoi potuttaa, että kaikki pitää varata ennakkoon: bussit, kuljetukset, autiotuvat. Tämä ja jokamiehenoikeuksien puute rajoittaa vapautta muuttaa suunnitelmaa lennosta. Toisaalta asian ymmärtää, koska suosituimmilla poluilla on ruuhkaa.

- Miksi en melonut? Kajakkeja olisi sinänsä voinut vuokrata joistakin paikoista, muttei kiinnostanut. Paikalliselle TradeMe-webisaitille ei tullut sopivaa kanoottia myyntiin sinä aikana kuin maassa olin. Niin keskityin patikointipolkujen tutkimiseen.

- Parhaiden polkujen lista? ***** Milford, ***** Routeburn (kävelin 2007), ****1/2 Kepler (kävelin 2007),  **** Heaphy, **** Humpridge, **** Caples. Kaikki nämä ylittävät kokemukseni Suomen ja Ruotsin poluista. Stewart Islandin Rakiura Track on ainoa, jota en suosittele (mutta Ulva-saari oli hieno).

Tässä yksi persoonallimmista asuntovaunuista (jonka näin Blenheimissä) sisältäen on mm. levennetyn olohuoneen ja kattoterassin.

Turisteja Uudessa Seelannissa on todella paljon. Eniten on saksalaisia ja brittejä (muita suomalaisia en tavannut). Juttelin monien turistien kanssa patikointipoluilla. Kaikki olivat kivoja tyyppejä. Jos joku oli kiinnostunut, kerroin Suomesta ja jaoin käyntikortteja ajatuksella, että neuvon tarvittaessa (ja tietysti majoitan, jos joku asiaa myöhemmin kysyisi).

- Oliko hyvä ratkaisu asua Dunedinissa? Oli. Kaupungin keskustassa näkyy historia, sillä se oli kultaryntäyksen vuoksi 1860-luvulla Uuden Seelannin suurin kaupunki. Lisäksi sijainti muinaisen tulivuoren luhistuneessa kraaterissa takasi hienot vaihtelevat maisemat. Voin suositella matkailijalle Edmund Housea, jonka 1 hengen huoneen vuokrasin 5 viikoksi hintaan 10 euroa per vuorokausi.

- Milloin menen uudestaan? Aikaisintaan 2013. Vaikka Uusi Seelanti on upea maa, on hyvä nähdä muutakin.

Briefly in English. In the satellite image map, New Zealand is transferred into Europe according to its position in another side of the globe. From the image, you see that NZ has the size of Italy, nevertheless the population is only 4.1 million (if NZ were in Europe, the population would be 60 million). I warmly recommend New Zealand and the Dunedin city for everybody who wants to experience mountains and original nature. - So, when will I go to NZ again? Not earlier than 2013, since it's good to see other places too.