Torstain 8.7.2010 ohjelmassa oli herääminen, aamiainen (kuului yksityishuoneen hintaan) ja 3,5 tunnin bussimatka El Chalteniin, jonka olen lukenut olevan Argentiinan patikoinnin keskus.
Kyltti bussimatkalla. Estancia Helsingforsissa ei ole aikaa käydä.
El Chalten perustettiin ahtaaseen jokilaaksoon osin poliittisista syistä, jotta Chile ei vaatisi aluetta itselleen. Toinen syy on läheiset huikean terävät Cerro Torre ja Fitz Roy -vuoret, jotka ovat maailman vaikeimpia valloittaa (Cerro Torre ensi kerran vasta 1972) ja jotka vetävät patikoijia puoleensa. Alla sisäänkäynti.
Talvella patikointimahdollisuudet ovat rajoitetut. Kauemmat polut turvallisuussyistä suljettu. Lähdin kävelemään kohti Laguna Capria samalla bussilla tulleen Korean nätin tytön kanssa.
Laguna Caprin nimi antaisi odottaa Caprin veroista huikeaa visuaalista näkyä, mutta talvella se vain tavallinen jäätynyt järvi.
Sivupolku vei näköalapaikalle, josta olisi näkynyt Fitz Roy, mutta sumu esti näyn. Sen sijaan ihmettelimme myrskyn katkaisemaa 7-metristä oksaa, joka oli jäänyt roikkumaan toiseen puuhun.
Sovitin puutakkia.
Tikat hakkasivat turisteista välittämättä (tunnistaako joku lajin?).
Ihailimme jokilaaksoa.
Visuaalisesti minua puhutteleva saari joessa.
Hyvästelin korean neidon El Chaltenissa, sillä hän oli buukannut paluubussin samaksi päiväksi. Minä kirjoitan tätä El Chaltenin ainoassa talven auki pysyvässä hostellissa ja patikoin huomenna lisää.
Kommentit