Perjantaina 7.1.2011 lähdin bussilla Beduguliin patikoidakseni uudestaan Catur-vuorelle, jossa oli ollut 30.12.2010 pilvistä. Amin lupautui puhelimessa taas oppaakseni. Bussista jäi Bedugulissa pois myös Viron tyttö Magdalena. Koska sydämeni sykkii Virolle ja aioin lähteä katsomaan Bedugulin kasvitieteellistä puutarhaa, kutsuin hänet mukaan.

Magdalena kertoi olevansa 2 vuoden matkalla ympäri maailmaa. Kaikkialla maailmassa on samanlaisia ihmisiä, jotkut ovat mukavia ja jotkut eivät, hän sanoi. En ymmärtänyt moista (ankeaa) maailmankuvaa. Minusta näytti, että hän oli leipääntynyt hienoon suunnitelmaansa ja suoritti matkaa vailla kipinää, minkä hän myönsi ja sitten pisti sen virolaisen taustansa piikkiin. Voi sentään, vielä vähemmän ymmärsin nyt hänen puheitaan, sillä minulla on aivan vastakkainen (myönteinen) käsitys virolaisista ja Virosta retkeilymaana. Ryhdyin antamaan monipuolisia vastaperusteita ja... äh, tuskin tämä ketään kiinnostaa joten sanon vain, että käväisin kasvitieteellisen puutarhan rämeisellä sivumetsäpolulla, johon pudotin lippalakkini, jota jäin etsimään puoli tuntia, kunnes löysin sen, mutta sinä aikana Viron tyttö oli lähtenyt omille teilleen.

Iso puu (harmi, ettei missään ollut lisätietoa esim. puun iästä).

S-mutka.

Puutarhassa oli paljon mielenkiintoista, vaikkei kasvit kiinnostaisikaan (mm. eritasoisia temppuratoja lapsille ja aikuisille), mutta minulla tuli lopulta kiire tapaamaan Aminia Bratan-järven rantaan, jossa otin värimaailmaltaan lakonisimman valokuvani ikinä.

Päätelmä: Balin avokanootit ovat varsin painavia, kun niitä melotaan noin perästä (olen nähnyt samaa tekniikkaa käytettävän aiemminkin).

Lauantaina 8.1.2011 odotin kello 5 aamulla hostellin edessä. Paikalle tuli moottoripyörällä mies, joka sanoi olevansa Aminin veli Ram, sillä Amin oli yöllä tuntenut heikotusta ja pisti veljen asialle. Ram olikin mitä mainiointa retkiseuraa, naureskeli paljon ja oli täysin vastakkainen Viron tytölle, jonka masentava maailmankuva ei ollut poistunut mielestäni.

Ram oli kiinnostunut kaikesta. Kerroin Suomesta, Suomen ilmastosta, ahkion vetämisestä Lapissa, telttailusta lumessa, retkiluistelusta meren jäällä ja turvaväineistä (tietysti havainnollistin kaiken, esim. avannosta nousun naskaleilla). Hän hekotteli ihmeissään ja kysyi lisää sekä omasta puolestaan kertoi Indonesian luonnosta, esim. eri apinalajeista, sillä saimme seuraksemme makakeita.

Ram ei ollut nähnyt koskaan lunta ja hänellä oli haaveena nähdä aito lumi. Se on tietysti hankalaa, koska ensinnäkin hän ei ole koskaan ollut muualla kuin Indonesiassa, jossa lunta ei ole, ja toiseksi hän sanoi, ettei osaa lukea eikä kirjoittaa englantia oikein (puhui kuitenkin hyvin, ei ole saanut koulutusta, mutta 15 vuoden työ turistien kanssa on opettanut).

Panoraama huipulta: vasemmalla Ram ja näkymä alas Bratan-järvelle, keskellä puussa kehotus olla roskaamatta, oikealla hindutemppeli.

Itse patikointi oli samanlainen kuin viimeksi paitsi sateeton. Kun pääsimme Caturin huipulle, Ram tarjosi aamiaiseksi pieniä baanaaninlehtiin kääräistyjä nyyttejä, jossa oli perinteistä balilaista aamiaismassaa, joka koostuukurpitsasta, kookosmaidosta, riisijauhosta ja palmusokerista. Nam.

Bratan-järvi allamme.

Japanilaisvaikutteinen näkymä toiseen suuntaan Balin korkeimmalle tulivuorelle Agungille, jossa kävin 2 päivää aiemmin.

Alas tultuamme pistäydyin Bratan-järven rannassa kuvaamassa panoraaman balilaisista viikonlopun viettäjistä kalassa.

Aamun patikointireittimme oli alkanut järven takaa panoraaman oikeasta laidasta ja päättynyt kuvan keskelle korkeimpaan kohtaan.

Hyvästi Bedugul. Päätin ensi kertaa käydä Balilla meren rannalla ja kuunnella meren aaltojen kohinaa. Siksi tulin bussilla Lovinaan. Hiekka on mustaa, peräisin tulivuoresta.

Olen täällä yhden yön, huomenna takaisin Ubudiin.