Tässä tekstissä kuvataan Milford Trackin ensimmäinen päiväetappi, jonka kävelin 11.1.2010. Muuta aiheeseen liittyvää: päiväetapit 2-4, reittikartta.

Onko Milford Track maailman kaunein patikointireitti, kuten monesti kuulee sanottavan? Palaan tähän myöhemmin.

Reitin alkuun ei kulje tietä vaan mennään laivalla Te Anau -järven yli.

Uuden Seelannin joulupuu eli maorihehkupuu (Metrosideros excelsa) punasi rantapuiden latvat.

Järven pinta oli sateiden takia metrin normaalia ylempänä.

Rantaan asteltiin paljain jaloin, kenkiä kastelematta.

Didymosphenia geminatan eli didymon eli erään vahingollisen piilevän massaesiintymien leviäminen on Uuden Seelannin sademetsien vesistöjen uhka. Fiordlandin kansallispuistoon ei pääse, ellei kenkiä, kanootteja jne desinfioida (se on tuo keltainen laatikko).

Ensimmäisen päivän reitti kulki sademetsässä Clinton-joen laaksoa ylävirtaan.

Näistä paksuista puista maorit veistivät jopa 40-metriset kanoottinsa: kaatoivat, työstivät valmiiksi, kiskoivat metsästä pois.

Vain harvoin puikahdettiin metsästä pois ja saattoi nähdä maisemia niin kuin tällä suomalaismallisella suolla.

Ensimmäinen päivä päättyy 1,5 tunnin reippailun jälkeen Clinton Hut -majalle. Uuden Seelannin tapa on, että jokaisella majalla on vartija, ranger. Sateen alkaessa Ross veti meille kiertokäynnin opettaen sademetsän kasveja, joista yksi sitkeä oli hyvä köyden tekoon (kokeilimme katkaista 2 mm paksua oksaa käsin, onnistui vasta 10 minuutin kuluttua), toinen maustamiseen (pippurinen maku). Kaiken tämän eurooppalaiset oppivat maoreilta, Uuden Seelannin alkuasukkailta.

Tunnin jälkeen opettavainen ja hauska tietopaketti oli ohi. Ross saapasteli lennokkain askelin takaisin omaan asuntoonsa, josta vielä palasi illalla pitämään hut talkin, sekin Uuden Seelannin autiotupien perinne, eli kertomaan lisää.

Yksi Rossin vinkeistä oli katsottavissa vasta, kun ilta oli pimentynyt. Kello 22:30 kävelin israelilaisen Tzurin kanssa jokusen minuutin vartijan osoittamaan suuntaan. Suljimme lamput, kun eteen tuli turpeinen rinne, jossa näkyi tähtitaivas, glow worms, kiiltomadot. Hiljaisuudessa tuijotimme. Paikalla oli muitakin hiljaisia. Kyseessä on bioluminesenssi, erään harsosääskilajin (sukua Suomen kukkakärpäsille) toukkavaiheen keino houkutella ravintoa eli pienempiä hyönteisiä silkkirihmaansa, joka on tahmainen kuin hämähäkillä (laitoin sormen valoa kohti, se tarttui sormeen). Muututtuaan aikuiseksi sääskilajin loistokyky häviää.

Onko Milford Track maailman kaunein patikointireitti, kuten väitetään? Käveltyäni Milford Trackin tulin siihen tulokseen, että kysymys on väärä. Enhän kauneutta elämässä etsi, vaan jotain, joka koskettaa. Milford Track on kävelemistäni reiteistä mielenkiintoisin ja hienoin, koska siihen kytkeytyy historiaa, ainutlaatuista luontoa, ihmisen yritteliäisyyttä, tyhmyyttä ja yritystä korjata erheensä.

Jatkan tästä myöhemmin, kun kuvaan päiväetapit 2-4.

Briefly in English. Photos from Monday 11th January 2010, my first day of the Milford Track walking route.