Vanhempi herrasmies ratikassa palaamassa Ullanlinnanmäeltä:
- Sinä likaat minun housut, katso nyt, juuri pesulasta tulleet.
- Pyydän anteeksi. Tässä on tungos. Missä jäätte pois? Voin nostaa laukkunne.
- Kampissa. Ei julkisessa kulkuneuvossa saa kuljettaa noin paljon tavaraa. Minä olen 83 vuotta asunut Helsingissä. Mistä oikein olet kotoisin?
- Asun Espoossa, Kivenlahdessa. Tämä on minun kanootti. Haluatteko tulla Kivenlahteen melomaan?
- En minä enää melo.
(Tauko. Pian valitus alkaa taas...)
- Hei, riittääkö 20 euroa pesulakuluihin?
(Mies sieppaa salamannopeasti setelin kädestäni ja vie taskuunsa. Sanaa "kiitos" en kuule.)
- On niin vaivalloista viedä housut pesulaan. Miksei sinulla ole pakettiautoa, jos täytyy kuljettaa noin paljon roinaa?
Valitus jatkuu. Jään pois Kampissa (mies ei uskalla jäädä samalla pysäkillä?) ja toivon, että itse 83-vuotiaana voisin sanoa jolle kulle ratikassa/bussissa: "Onpa sinulla mahtavan likaiset varusteet. Mitä mielenkiintoista olet tehnyt?"
Mitä itse kertoisin, jos olisi kysytty?
Kertoisin, että lähdin 27.4.2011 Etelä-Viroon likaamaan varusteitani. Avokanoottiyhdistyksen retkelle osallistui 3 melojaa: minä, Marko Pikkarainen ja Janne Janhunen. Tässä kuva ensimmäisestä leiristä Harglan kylän takaa.
Mutkitteleva 15 metriä leveä Mustjogi kutsui torstaina 28.4.2011. Maatilat ulottuivat joen varteen.
Joki virtasi piripinnassa 2-3 km/h.
Marko haukotteli näkötornissa meanderoivalle joelle.
Mustjogi loppui pian ja valutti vetensä Koivajokeen, Latvialaisittain Gauja, joka on Viron ja Latvian rajajoki. Marko tähyilee Viron puolelta Latvian lintuja.
Janne Janhunen liittyi tiimiin vasta Gaujalla. Meloimme tulvivassa tammimetsässä.
Leirin pystytys 36 km jälkeen, kun joki kääntyi Latviaan. Schengenin sopimuksen takia rajan saa ylittää mistä vain.
Perjantai 29.4.2011 ja aamu-usva pakkasessa.
Liikkeelle jälleen. Lepäilyä melonnan ohessa. Pitelen kameraa ja kuvaan itseni.
Ruokatauko hiekkarannalla. Kävimme uimassa. Janne J. syö.
Iltapäivän tauko ja latvialainen tulistelupaikka. Niitä oli maastossa noin yksi per 20 km.
Marko kokeilee Jannen yksikköä.
Perjantaina kertyy 41,5 km. Matka päättyy dyynirantaan, jossa valmistuu iltapala.
Lauantaina 30.4.2011 Gauja levenee. Mutkien ulkoreunassa on usein korkea törmä, jonne kiipeän kuvaamaan.
Välillä vesi virtaa ykkösen koskena aaltoillen, muutenkin 3-4 km/h. Tulva on kasannut jokisaariin isoja puuröykkiöitä.
Tauko Strencin kylässä ja kauppareissu. Jään kanooteille odottamaan. Saan palkaksi latvialaisen jätskin.
Seuraava tauko on jo melkein perillä Valmierassa. Jarrutamme matkan etenemistä ja ripustamme teltat kuivamaan.
Maastossa näkyy suurtulvan jäljet. Tämä kuva on 3 metriä joen pinnasta.
Latvialainen siivouspartio sahaa ja perkaa sivujoen melontakelpoiseksi.
Lähdemme nousemaan sivujokea. Viimeisen leirin teemme sen varteen 34 km jälkeen kuningaskalastajan lentoa katsellen.
Vappupäivä 1.5.2011 ja viimeiset 6,5 km Valmieraan 50-80 metriä leveässä Gaujassa. Kalamiehiä näkyy tuon tuostakin.
Kaupungin kohdalla on koskipujottelurata, joka on retkimelojalle helppo. Janne J. leikkii.
Niin päättyi 118 km retki Valmieraan.
Kokoamme kamat ja palaamme Suomeen. Hieno retki, joskin Gauja oli hiukan yksitoikkoinen myös (Viron pienemmät joet ovat mielenkiintoisempia).
Tämä oli kymmenes Baltian melontaretkeni (muista retkistä olen kirjoittanut artikkelin Meloja-lehteen). Ensi vuonna seuraava Baltian joki + uudet likaiset kamat.
Kommentit