Laitan alkuun täällä toistaiseksi melomani reitit.

1244488200_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun perjantaina 5.6.2009 olin tullut bussilla Vaalaan, jatkoin taksilla varusteiden kanssa paikkaan, jossa Jaalanka-Puokio-tie ylittää Kutujoen yläosan. Jokea kutsutaan tuolla Pohjolanjoeksi.

Näin pieni on tämä joki alussa. Virtaus ehkä 2 kuutiota sekunnissa.

1244477084_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Meloin toista kilometriä pieniä koskia laskien Mätäsjärvelle, jossa oli muutama mökki ja yksi isäntä laiturilla neuvomassa mistä seuraava jokitaival alkaa. Seuraava jokipätkä alkoi ja jatkui yhtä kapeana kuin aiempi, kunnes saavuin Penanjärvelle, jonka läpi myös meloin.

Kolmas jokipätkä alkoi. Tämän joen nimi on virallisesti Tervajoki, jonka nimisiä Kainuussa on paljon. Tervaa on näet soudettu jokia pitkin erämaasta asutusten lähelle.

Ilta oli jo pitkällä ja normaali leiriytymisaikani ohittunut, kun yhä jatkoin hienoa rämeistä jokitaipaletta eteenpäin. Tavoitteeksi olin näet asettanut yöpymisen Pirunkosken autiotuvassa. Saavuin sinne melottuani 15 km, kun kello oli jo lyönyt kymmenen.

1244477157_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Onko kämppä auki? Astelin ovelle ja vetäisin. Voitte uskoa, että hämmästykseni oli ylen suuri, kun sisällä oli kaksi vanhaa äijää. Niin tottunut olen yksinretkeilyyn, etten toviin saanut sanaa suustani. Sama ongelma näytti olevan ukoilla.

Käytössäännöt palasivat hitaasti mieleeni. Sanoin nimeni ja hyvää iltaa. Onko täällä tilaa melojalle? Nyt saivat ukotkin kurkkunsa auki ja toinen murahti, että käy taloksi vaan. Hain tavarani ja pyysin tilaa pöydän päästä keitoksilleni.

Niin vaihdettiin kuulumiset keitä olemme. Ukot olivat vanhoja kullankaivajia, 60-luvulla aloittaneita. Vielä viime vuonna olivat olleet kuukauden Lemmenjoella. Onko heistä enää tänä vuonna huuhtojiksi? Se oli tämän retken tarkoitus heille, ottaa selvää omasta kunnosta.

Ivalojoelle tekisi taas mieli kultaa huuhtomaan. He kysyivät minulta kumiveneiden ominaisuuksia. Se olisi kätevä väline kuljettaa paljon tavaraa perille. Sillä jos aiot olla kuukauden korvessa, tarvitset muonaa ja leirivälineitä sata kiloa per ukko.

Miten he ovat tavarat aiemmin tavarat kuljettaneet, kyselin. Maitokärryillä. Sillä on vedetty vuosi toisen perään tavarat metsien läpi joelle. Mutta kunto on nyt miehillä heikompi ja erämaapolut huonot. Uudenlaiset mahdollisuudet täytyy ottaa lukuun, siis pääsisikö veneellä?

1244477190_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Minä kerroin matkakirjastani, jota luen. Jack Londonin Kultaa ja kuntoa. Klondikeen mentiin peräti vuoden tavarat mukana, 500 kiloa. Sekin saatiin perille: jaettiin pienempiin osiin ja kannettiin edestakaisin vaikka maili päivässä. Lopuksi kun saavuttiin kävelytaipaleelta Yukon-joelle, jatkettiin lautalla. Sellaista siihen aikaan. Tosin olen lukenut vasta neljänneksen. Kerron lisää, jos tulee aihetta.

Asiaan. Laitoin ylemmäs jo kuvan kämpän sisältä, jossa heräsin lauantaina 6.6.2009 aiemmin kuin ukot. Pöydällä olevat viinapullot ovat kynttilänjalkoina. Viinaa nämä miehet eivät juoneet enkä minäkään. Sängyt ovat pelkkää puuta, joiden päälle kukin laittaa haluamaansa pehmikettä, selänpituisen solumuovin kuten minä tai vaikka ilmatäytteisen patjan, joka puhalletaan täyteen ennen unia.

Ai niin. Paljastan ukkojen parhaan kullanhuuhdontakonstin. Auton kumimatto. Kun ajat vesivirralla hiekkaa maton yli, hiput jäävät kolosiin. Yksinkertaista.

No joka tapauksessa, katsokaapa tämä video. Tässä lähden kanootilla liikkeelle ja ukot heiluttavat minulle rannassa. Narrasin heidät mukaan videoon sanomalla, että tulkaa katsomaan kuinka kumikanootti liikkuu. (Kamerani video ei ota ääntä. Se on mykkä siksi. Muuten kuvassa kuuluisi erilaisia tervehdyksiä.)

Ukoista vielä. Parasta heissä oli mutkattomat jutut ja elämänvoima, jonka he olivat säilyttäneet. Ja vaikka eivät ne jutut välttämättä maailman parhaita olleet, hyväntahtoisia ne olivat ja varsinkin toisen miehen kiherrys oli niin hurmaava, että kruunasi minkä jutun tahansa.

No niin. Meloin Tervajoen loppuun ja sen jälkeen kiertelin aikani Otermanjärveä. Sen jälkeen alkaa varsinainen Kutujoki, jonka alussa pysähdyin ruokailemaan tälle autiotuvalle.

1244477238_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nämä autiotuvat ovat täällä erilaisia kuin Lapissa, eivät hirttä vaan lautaa. Alla autiotupa sisältä, nyt kamiinakin näkyy (se onkin tarpeen talvella, sillä ikkunat ovat yksinkertaiset, eivät pidä lämpöä).

1244477280_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jatkoin Kutujokea eteenpäin. Joki oli lupausten kaltainen, rämeinen, asuttamaton. Erään kosken yläpuolella kuvasin tämän kalastajien rakentaman laavun.

1244477313_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Itse kosken lasken tässä videossa.

Seuraavana päivänä Oulujoelle saavuttuani kuulin eräältä kalastajalta, että videoimassani koskessa oli 6 vuotta sitten kuollut kalastaja. Hän oli laskenut kosken kaverinsa kanssa soutuveneellä, joka oli kaatunut. Miehillä oli ollut kelluntaliivit veneessä, ei päällä. Mies oli naarattu joenpohjasta viikkoja myöhemmin.

Ainakin minulle koski oli helppo.

Jatkoin eteenpäin. Kuten viikko aiemmin Kiiminkijoella, myös täällä Kutujoella laavut ja tulipaikat on merkitty selkeästi keltaisella kolmiolla.

1244477360_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kutujoen leimaavia piirteitä on virran voimasta jokea kohti kaartuneet puut, jotka kuitenkin ovat voittaneet painovoiman lain ja jatkaneet kasvua ylöspäin.

1244477397_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toisinaan joku puu on jokeen kaatunutkin, ei kuitenkaan koskaan virran leveydeltä. Ilmeisesti täällä liikkuu sen verran ihmisiä, että puu raivattaisiin pian pois, jos näin kävisi.

Alkuillasta laskin yli 2-kilometrin mittaisen kosken, joka mutkitteli, mutta pysyi koko ajan silmin nähden helppona ja hallittavana. Oli juhlaa tulla sitä alas.

Melonnan päätin jo alkuillasta edettyäni yhteensä 38 km Kutujoen viimeiselle tulipaikalle. Pystytin teltan puuvajan viereen.

1244477461_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Retkimies keittää vettä.

1244477498_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sunnuntaina 7.6.2009 heräsin varhain. Oli kylmä muttei pakkanen. Ilmaa lämpimämpi jokivesi höyrysi, kun lähdin.

 1244477541_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kutujoki loppui pian ja saavuin Oulujoelle. Näkymät muuttuivat. Pienipiirteisen joen sijasta esiin tuli laaja tylsä joen ulappa ennen Nuojuan voimalaa, joka on kuvassa vasemmassa kolmanneksessa oleva valkoinen laatikko.

1244477566_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Voimalan ohituksiin olen perehtynyt aiemminkin. Ohessa näkymä voimalan päältä. Kuvasta voi etsiä varjoni.

1244477592_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aikani maastoa koluttuani totesin, että täällä asia on järjestetty ihan kätevästi. Voimalan ylä- ja alapuolella on veneenlaskupaikka, joiden väli kanootti on kävelytettävä. Tutkintaan ja kilometrin kävelytykseen kului tunti.

1244477623_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oulujoki jatkui tylsänä. 12 km voimalan jälkeen tuli yksi kuvauksellisempi paikka, jossa söin päivällisen. Kuvan otin riippusillalta.

1244477910_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Seuraavassa kuvassa on visuaalinen säätieteellinen ilmiö, jonka onnistuin kuvaamaan.

1244477953_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oletko nähnyt, kun kaukana tummasta pivestä sade tulee tummana putkena maahan? Hyvä. Yllä olevassa kuvassa tuo putki ei ole tumma vaan vaalea, koska aurinko paistaa sadeputkeen, joka on siten taustaansa kirkkaampi, kuvan keskeltä jonkin verran vasemmalle.

Sain itse maistaa pian tätä sadetta. Meloin sadehousut ja -takki päällä lopun päivää, sillä sade kesti muutamin tauoin useita tunteja. Sade oli puolittain rakeita, joka valkaisi maan.

1244477990_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Rakeiden mukana ilma viileni ja vedestä alkoin nousta höyryä kuin aamulla.

Vielä Utasen voimalan ohitin ja jatkoin sen jälkeen melomista 25 metriä leveässä mutkattomassa rännissä, jonka molemmat rannat olivat kalliota ja selvästi ihmisen muovaamat. Ihmettelin missä melon.

1244488241_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vasta jälkeenpäin katsoin Google Mapsista, että alkuperäinen Utajärvi on nykyisin halkaistu kahtia ja ränni on rakennettu sen keskelle (tulosuuntani on alhaalta oikealta). Tarkkaa tieto ei ole miksi, mutta veikkaan, että näin on saavutettu enemmän tehoa voimalaan, suurempi pudotuskorkeus. Voi kysyä onko se sen arvoista. Halkaista koko järvi?

Utajärvelle oli tavoitteeni lopettaa, jossa halusin hypätä bussiin ja palata Ouluun. Mutta koska meloin keinotekoisessa rännissä, joen rannassa ei ollut ainoatakaan taloa, ei ainoatakaan tietä, johon nousta. Niin menin reilusti Utajärven ohi ennen kuin lopulta löysin Alakylän kohdalta paikan, johon tuli tie rännin rantaan. Alla seison sadekamppeissa kanootti jo kerälle käärittynä.

1244478021_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Huomaa myös huopahattuni leveät lierit. Nekin tarvitaan sateen takia, ei valu sade niskaan.

Näin olin melonut sunnuntaina 42 km. Koko retki yhteensä 95 km. Ei sen enempää tällä kertaa. Ja vaikka morkkasin ylempänä Oulujokea tylsäksi, se oli kuitenkin yllättänyt minut raesateilla ja liian pitkälle viedyn insinöörityön voimalla.

Itse Kutujokea voin kehua. Kaunis pieni erämainen joki. Se ei ehkä ole oikea ensimmäiseksi koskireitiksi, mutta hiukan kokeneemmalle se on hauska helpohko keväinen haaste, jonka kosket ovat luokkaa I tai korkeintaan lievä II.

Ai niin. Lintumaailmassa kiinnitti huomiota metsäviklojen käyttäytyminen. Yleensä näen niiden lentävän lähellä joen pintaa poispäin, mutta nyt osa jopa kierteli minua ellei pikemmin hyökkäillyt ja osa istui puiden latvoissa. Miksi? Sitä en tiedä, mutta veikkaan, että pesässä oli poikasia ja halusivat kiinnittää huomioni muualle. Lienenkö edes likimain oikeilla jäljillä?

Briefly in English. Between 5 and 7 June 2009, I canoed the small 55 km long Kutujoki river in quite cold weather (and then continued to the river Oulujoki). The Kutujoki river is worth visiting, if you are around and accept the peace that wilderness will give to curious visitors.